MOVE, VERKOSTOMARKKINOINTI JA PYRAMIDIT

Kirjoittanut Mursis

Kirjoittanut Mursis.

JOHDANTO

Seuraavassa esittelen verkostomarkkinoinnin, erityisesti Move Networks Oy:n toimintaa suhteessa rahankeräyslain ketjukirjeitä koskevan säädöksen nojalla kiellettyihin pyramidipeleihin. Lehtitietojen mukaan Move Networks Oy:tä koskeva poliisitutkinta on valmistumassa vuoden lopulla. Koska tutkimuksessa on tutkinnanjohtaja Kaarle Lönnrothin mukaan syntynyt rikosepäily, se siirtyy syyttäjälle syyteharkintaan sen valmistuttua (Satakunnan Kansan pikauutiset 11.11.2005; Aamulehti 12.11.2005). Esittelen kirjoitukseni lopulla myös jonkin verran spekulaatiota siitä, miten Moveen osallistunut todennäköisesti joutuisi itse vastaamaan oikeuteen ja millaiset tuomiot voisivat olla. En halua maalailla uhkakuvia vaan etsiä todennäköisintä tilannetta, joka on edessä.

Koska nykyisin voimassa oleva rahankeräyslaki on vanha ja siinä ei tarkoin määritellä laitonta pyramidipeliä, tarkasteluni painopiste on tähänastisessa oikeuskäytännössä. Suomen oikeuslaitos on sellainen, jossa pääpaino ei ole lain kirjaimella vaan sen hengellä. Aina löytyy uusia huiputtajia, jotka pyrkivät kiertämään lain kirjainta. Kaikkea laitonta ei voi koskaan sanallisesti suoraan kieltää. Tämän vuoksi suomalainen oikeus käyttää tervettä maalaisjärkeään arvioidessaan kutakin tapausta.

ESIMERKKITAPAUS WGI

Kaikkein merkittävin ja aivan tuore rahankeräysrikoksesta annettujen tuomioiden ennakkotapaus on World Games Inc:in toimijoita vastaan käyty oikeudenkäynti. Tässä WGI-tapauksessa annettiin tuomiot Lahden käräjäoikeudessa elokuussa 2005 ja asian käsittely on nyt vireillä Kouvolan hovioikeudessa. Prosessin alkuunpanija oli tässäkin tapauksessa Movesta syyskuussa 2005 poliisille tutkintapyynnön tehnyt Sisäasiainministeriön hallintoneuvos Jouni Laiho.

WGI:ssä kyseessä oli ulkomaisen yhtiön toiminnasta, joten koko yhtiötä ei Suomessa voitu viedä syytteisiin. Näin ollen syytteet tulivat sellaisille pelissä mukana olleille, jotka todistettavasti olivat saaneet siitä rahallista hyötyä. Yhtiön johtoa ei syytetty Suomessa, vaan käräjille päätyivät Suomessa WGI:n toimintaa todistettavasti levittäneet.

Kuten Moven lakimies Petri Teerikoski, myös WGI-tapauksessa syytettyjen asianajaja pyrki esittämään, että rahoille on saatu vastike WGI:n tarjoamien palveluiden muodossa. WGI:n toiminta kuitenkin todettiin käräjäoikeudessa kielletyksi pyramidipeliksi ja siinä mukana oleminen lainvastaiseksi. Oikeuden mukaan WGI:lle oli maksettu maksuja kokonaan tai osittain vastikkeetta: aloittamisen hinta ja sille saatu vastike eivät kohdanneet. Pienin valtiolle menetetyksi tuomittu rikoshyöty – eli WGI-toiminnalla ansaittu raha – oli noin 900 euroa. Tähän oikeus määräsi sakkoja vielä toisen mokoman. Suurimpia hyötyjä (yli kymmenen tuhatta euroa) ansainneet saivat rikoshyödyn (rahojen) menetyksen sekä sakkojen päälle myös ehdollisia vankeusrangaistuksia. Sakkojen suuruus samoin myötäili (päiväsakkoina) toiminnalla ”ansaitun” rahan suuruutta.

Tuorein tieto tapauksen etenemisestä on se, että hovioikeus hylkäsi syytettyjen vaatimukset sakkojenmaksun keskeyttämisestä oikeudenkäynnin ajaksi. On hyvin todennäköistä, että käräjäoikeudessa annetut tuomiot säilyvät hovissa.

MUU OIKEUSKÄYTÄNTÖ PYRAMIDIPELEISSÄ

Verkostomarkkinointijärjestelmien pyramidipelimäisyyttä arvioitaessa kyseeseen tuleva laki on siis rahankeräyslaki. Suomen nykyinen rahankeräyslaki on vuodelta 1980, siihen on tehty muutoksia lähinnä vuonna 1983 eikä sen kirjain enää täysin palvele nykypäivää. Parhaillaan eduskunnassa onkin käsittelyssä ehdotus uudeksi rahankeräyslaiksi, mutta sitä ei vielä ole hyväksytty.

Rahankeräyksen voi lain mukaan panna toimeen ainoastaan yleistä hyötyä tavoitteleva säätiö, yhteisö tai rekisteröity yhdistys (4 §) ja sekin ainoastaan rahankeräysluvan saatuaan (3 §). Aivan erityisesti rahankeräyslaissa on mainittu kiellettynä rahankeräys ketjukirjeen muodossa, eli järjestelmä, jossa rahaa maksetaan ylemmille tasoille tai kirjeessä edellä oleville oman tulon toivossa (2 §).

Pyramidipeleistä, joihin verkostomarkkinointiyritykset voivat syyllistyä, ei nykyinen rahankeräyslaki suoraan sano vielä mitään. Oikeuskäytännössä kaikenlaiset pyramidipelit on kuitenkin selkeästi rinnastettu ketjukirjeisiin, jotka on rahankeräyslaissa kielletty. Perustelen tätä nyt hieman yksityiskohtaisemmin lainaamalla tekstiä Hallituksen esityksestä 102/2005 (uudeksi rahankeräyslaiksi). Huomautan heti, että nämä lainaukset kuvaavat nykytilannetta eivätkä ainoastaan tilannetta esityksen mahdollisen hyväksymisen jälkeen. Uudessa rahankeräyslaissa merkittävin ero nykytilanteeseen on, mitä pyramidipeleihin tulee, viittaus rikoslakiin ja tätä kautta rahankeräysrikollisille ehdotetut entistä kovemmat tuomiot. Seuraavissa katkelmissa kuvataan kuitenkin sitä tilannetta, mikä nyt lakia valmistelleiden mukaan oikeuskäytännössä vallitsee.

Ensinnäkin ns. monitasomarkkinoinnista aivan yleisesti todetaan, että esimerkiksi internetin välityksellä tapahtuva kaupankäynti voi, jos sen tarkoitus on värvätä uusia jäseniä verkostoon, olla laittoman pyramidipelin/ketjukirjeen muotoinen. Edelleen todetaan, että toiminta on usein verhottu tavarakaupan muotoon:

”Erityisesti internetin välityksellä tapahtuvat toiminnot sisältävät sekä kaupankäynnin että arpajais- ja rahankeräystoiminnan muotoja, jotka perustuvat pyramidijärjestelmän mukaiseen asiakashankintaan. Mukaan liittyvien tulo-odotukset riippuvat heidän organisaatioidensa kautta tulevien asiakkuuksien ja tehtyjen tilausten määrästä.

Ominaista näille toiminnoille on toiminnan alkuvaiheessa erittäin nopeasti kasvava asiakasmäärä. Rahankeräysten toimeenpanon osalta tällaista toimintaa voidaan pitää rahankeräyslain 2 §:n 3 momentin mukaisena ketjukirjeiden avulla tai siihen verrattavalla tavalla toimeenpantuna ja siten kiellettynä ja rangaistavana. […] Suomessa, kuten muissakin pohjoismaissa, on poliisin tutkinnassa tapauksia, joissa epäillään syyllistytyn pyramidipelin muodossa tehtyihin rahankeräys- ja arpajaisrikoksiin. Tällaiset toiminnot on pääsääntöisesti järjestetty siten, että ne näyttävät osittain tavarakaupalta.”

Tämä kohta on hyvin yleinen ja pätee myös Moveen. Mutta miten sitten voimme tarkalleen erottaa ketjukirjeiden muodossa toimeenpannut rahankeräykset laillisesta (vaikkakin ehkä kyseenalaisesta) liiketoiminnasta? Lakiesityksen olennaisin kohta verkostomarkkinointiyrityksen toiminnan suhteelle laittomiin rahankeräyksiin on tämä:

”Ketjukirjeen tavoin pyramidipeleinä toimeenpannut rahankeräykset voidaan tulkita jo nykyisellään kielletyiksi. Olennaista näissä toimeenpanotavoissa on, vastaako uusien myyjien värväämisestä saatavaa palkkiota jakelutavalle luonnostaan kuuluva kustannushyöty vai maksavatko sen uudet myyjät. Sellainen maksu voi olla suorassa muodossa osanottaja-, ilmoittautumis- tai liittymismaksu tai vastaava.”

Idea on siis se, että jos uudet myyjät käytännössä maksavat värvääjilleen palkkion siitä, että heidät on värvätty, tällainen ”monitasomarkkinointi” voidaan katsoa laittomaksi rahankeräykseksi. Rahankeräyslain vastaisesti toimiva yritys ei maksa värväämisestä maksettavaa maksua oikeasti omasta pussistaan esimerkiksi siitä syystä, että värvääminen sen lukuun tuottaa sille suurta hyötyä esimerkiksi tietyn markkina-alueen valloittamisella. Sen sijaan aloitusmaksua kerätään niin paljon, että sillä katetaan myös värvääjille värväämisestä maksettava maksu ja tällöin kyseessä on (muiden seikkojen siihen kenties myös viitatessa) laiton rahankeräys.

Lain valmistelijat ovat tässä vieläpä nimenomaan huomioineet sananmuodoissaan sen, kuinka aloitusmaksu voi olla myös verhottu tuotemyyntiin tai vastaavaan puhuessaan maksusta ”suorassa muodossa”. Tämä ei rajaa mitään ”epäsuoraa muotoa” laittomuuden ulkopuolelle.

Pyramidipeliä ei ”laillisesta” verkostomarkkinoinnista erota näin se, kuinka suuri osa liikevaihdosta palautuu järjestelmään tai edes se, mikä esimerkiksi aloituspaketin hinnan tarkka suhde vastikkeeseen on. Laittoman rahankeräyksen tai pyramidipelin määritelmään ei myöskään kuulu se, että mukana olevat ovat tyytymättömiä tai kaikki välttämättä menettävät rahansa. Vaikka peli ”etenisikin” toivotulla tavalla ja ihmiset saisivat siitä rahaa, se voi silti olla täysin laiton. Ainoa varsinaisesti merkittävä tekijä on se, millaista rahaa uudelta aloittajalta tai mukana pysymisen edellytyksenä peritään ja mihin tarkalleen tuo raha menee.

LAILLISUUDEN / LAITTOMUUDEN KRITEEREJÄ

Myös muut seikat ovat tietysti oikeudessakin merkittäviä toiminnan pyramidipelimäisyyttä arvioitaessa. Arviointi perustuu kuitenkin lopulta terveeseen järkeen. Olennaisia voisivat olla edellä esitetyn pohjalta käytännössä ainakin seuraavat seikat:

(1) Muodostaako järjestelmä pyramidin tai muun tyyppisen verkoston, jonka on tarkoitus laajeta (äärettömiin) ja/tai jossa on useita tasoja? Onko järjestelmä vieläpä suunniteltu niin, että jokaisella tasolla olisi huomattavasti (esimerkiksi kaksi tai kolme kertaa) enemmän ihmisiä kuin edellisillä? Onko järjestelmään mukaan tulevien määrää millään tavalla pyritty rajaamaan?

Move muodostaa tyypillisen pyramidiverkoston, jossa jokaisen seuraavan tason on tarkoitus olla edellistä kaksi kertaa suurempi. Mukaan liittyvien ”edustajien” määrää ei mitenkään ole yritetty rajata.

(2) Tuleeko mukaan liittymisestä maksaa? Onko maksu järkevässä suhteessa vastikkeeseen eli siihen, mitä sillä saa?

Saadakseen uusien värväämisestä rahaa Movessa täytyy tehdä 999 euron suuruinen ostos ja tämän jälkeen vähintään 60 euroa kuussa maksava ostos. Yrityksellä on varaa maksaa yhteensä 200 euroa värväyspalkkiota kahdelle värvääjälle sekä (jos/kun se tulee maksuun) 30 euroa jokaiselle yllä olevalle tasolle jopa noin 8 tasoon asti; jokaisesta kuukausittaisesta ostoksesta maksetaan edelleen 3 euroa eli (niiden tullessa maksuun) noin 24 euroa yläpuolella oleville tasoille. Yhteensä uudesta mukaan liittyneestä maksetaan verkostoon näin jopa noin 440 euroa ja ”aktivointiostoksesta” noin 24 euroa. Näiden lisäksi noin 10 % katteesta menee maksettavaksi ns. pool-bonusprovisioina. Käräjäoikeus voi näin hyvin todeta, ettei yritys käytännössä itse maksa näitä provisioita vaan Moven aloituspaketin tai aktivointiostoksen kate on niin suuri, että käytännössä edustaja maksaa nämä värväysrahat itse. Edelleen on huomattava, että Moven ”franchise edustaja” ei saa provisioita, alennuksia tai minkäänlaista bonusta näistä yllä mainituista omista ostoksistaan.

(3) Mihin uusien liittyneiden maksama raha menee? Katetaanko sillä uuden liittyneen liiketoiminnan aloittamisesta emoyritykselle syntyviä kustannuksia vai jaetaanko siitä iso osa yläpuolella oleville?

Kuten jo todettu, joissakin tapauksissa ehkä miltei puolta aloituspaketin hinnasta (bonusprovisiot mukaan lukien) vastaava provisio jaetaan edustajan ”ylälinjaan” eli verkostossa hänen yläpuolellaan oleville.

(4) Mistä jäsenten tulot pääasiassa muodostuvat? Varsinaisesta kaupankäynnistä vai siihen verhotuista toisten jäsenten liittymis- tai mukanapysymismaksuista?

Tarkkoja lukuja ei ole saatavilla. Mikäli Movessa on noin 1000 aloituspaketin sekä kuukausiostoksia tehneitä edustajia, on vaikea kuvitella, että näiden tuottamien ehkä 1,5 miljoonan euron myyntitulojen rinnalla olisi muita lähteitä, joista näin suuria summia saataisiin. Kaupankäynti verkoston ulkopuolelle näyttäisi olevan edustajille tulonlähteenä huomattavasti pienempi kuin värväämisestä sekä aktivointiostoksista syntyvät provisiot. Käräjäoikeus arvioi tämän tietysti oikeiden lukujen perusteella.

(5) Mistä yrityksen liikevaihto pääasiassa syntyy? Verkoston sisäpuolelta vaiko sen ulkopuolelta? Uusien aloittavien maksuista ja mukanapysymismaksuista vai kaupankäynnistä verkoston ulkopuolelle?

Edellinen vastaus pätee myös tähän. On vaikea kuvitella, että verkoston ulkopuolisten asiakkaiden tekemät ”ostokset” olisivat samaa tasoa kuin jo pelkkä aloituspakettikauppa.

(6) Vastaako värvääjille uusien jäsenten värväämisestä maksettava raha kustannushyötyä, siis sitä voittoa, mitä esimerkiksi kaupankäynnin laajenemisesta uudelle maantieteelliselle alueelle aiheuttaa tai myyntiketjun lyheneminen tuottaa? Vai onko värvääminen itsetarkoitus?

Movessa värvääminen on pääasiallinen tulonlähde. Kuten jo todettua, värvättävien määrää ei mitenkään rajoiteta tai sitä ei harkita markkinoiden ja maantieteellisten seikkojen valossa.

(7) Erityisesti: maksavatko uudet mukaan liittyneet käytännössä yläpuolellaan oleville (ja jopa useille tasoille) heidän värväämisestään?

Näin näyttäisi olevan. Aloituspaketin hinta suhteessa vastikkeeseen (polkupyörään) on niin suuri, että käytännössä värvättävä maksaa itse ylälinjalleen värvättäväksi tulemisestaan.

Näiden näkökantojen vuoksi mielestäni syytteille sekä tuomiolle on erittäin hyvät perusteet.

SYYTE, OIKEUDENKÄYNTI, SEURAAMUKSET

Edellä todetun valossa olisi nähdäkseni pienoinen ihme, jos syyteharkinta ei johtaisi syytteisiin. Sikäli kuin WGI-tuomiot todennäköisesti hovioikeudessa säilyvät, syyttäjällä on valmis, tuore ennakkotapaus, johon vedota myös Move- tapauksen kohdalla.

Syytteeseen joutuu Moven tapauksessa ensisijaisesti yritys, eivät välttämättä heti ensi sijassa kaikki sen toimijat yksitellen. On vaikea sanoa, kuinka suuri osa Moven toimijoista haastetaan ensimmäisessä oikeudenkäynnissä vastaamaan oikeuteen, koska joukko on niin suuri. WGI-tapauksessa syytettyjen penkillä olivat suoraan kaikki ne, jotka olivat todistettavasti tienanneet jotakin toiminnallaan. Moven tapauksessa on huomattavasti helpompaa todistaa, kuka on saanut yritykseltä rahaa. Tähän riittää yksinkertaisesti yrityksen laskelmat ja kirjanpito maksetuista provisioista.

Koska Movessa mukana olevien/olleiden joukko on niin suuri ja ehkä jotakin rahaa on saanut jopa 1000 ihmistä, voi olla, että oikeuteen haastetaan aluksi vain yritys ja sen tärkeimmät ”ylälinjalaiset”. Mikäli tällöin tulee tuomio, jokainen Movessa mukana ollut on kuitenkin syyllistynyt laittomaan rahankeräykseen, ja tämä poikii lukuisia erillisiä oikeudenkäyntejä (joko yhdellä paikkakunnalla, kuten WGI- tapauksessa, tai eri puolilla maata). Jokaisella on kuitenkin oikeus puolustautua jossakin oikeudenkäynnissä, joten jos syytteet lopulta tulevat kaikille niille, jotka ovat saaneet Movelta rahaa, kaikki joutuvat käräjille jossakin vaiheessa.

Joka tapauksessa, jos oikeudenkäynti seuraa WGI:n esimerkkiä, kaikki Movella värväyksestä, aloituspaketeista sekä jopa aktivointiostoksista provisioina saadut rahat voidaan menettää rikoshyötynä valtiolle. Tämän lisäksi omilleen päässeille tulisi sakkoja noin ”tienatun” rahasumman suuruisesti ja useita (ehkä kymmeniä) tuhansia ”tienanneille” vankeusrangaistuksia. Edelleen oikeudenkäyntikustannukset voidaan tuomita yhteisvastuullisesti myös yksittäisten Moven edustajien harteille. (Valitettavaa on vielä se, ettei kotivakuutuksen oikeusturva todennäköisesti suostu kattamaan tätä, koska syyte tulee elinkeinotoiminnasta sekä rikoksesta.)

Yrityksen lienee joka tapauksessa mahdotonta jatkaa toimintaansa, mikäli valtaosa sen tuotoista menetetään valtiolle rikoksella saatuna hyötynä ja lisäksi sitä rangaistaan sakoilla.

Jos Move tuomitaan, myös muut verkostot joutuvat tarkastelemaan toimintaansa ja muuttamaan toimintatapojaan, mikäli ne sisältävät esimerkiksi uusien jäsenten värväämisestä maksettavia palkkioita, jotka selkeästi maksaa värvättävä itse. Parhaassa tapauksessa voisi jopa olla, että tapauksesta Move saadaan Suomeen ennakkotapaus siitä, kuinka suuri osa kaupankäynnistä täytyy tosiasiallisesti tapahtua pyramidin ulkopuolelle eikä aloittamiseen tai mukana pysymiseen oikeuttavien ostosten tekevälle jäsenistölle, jotta uusien myyjien mukaan värväämisestä maksavassa verkostossa ei olisi kyseessä laiton, ketjukirjeeseen rinnastettava pyramidipeli.

Kenties tuomio voisi myös vaikuttaa ihmisten ymmärrykseen verkostomarkkinoinnin todellisuudesta: usein verkostofirman koko idea perustuu uusien värväämiseen ja siitä saatavan ansion hehkuttamiseen. Samalla todellisuudessa suurin osa ei koskaan voi pärjätä tässä toiminnassa, sillä mihin tahansa pyramidi lopulta päättyykin, jokaista omilleen päässyttä kohden täytyy olla useita (yleensä kymmeniä) häviäjiä, ja yhtä ”voittajaa” kohden vielä enemmän (satoja ellei jopa tuhansia) rahansa menettäneitä. Tämä on juuri se syy, miksi ketjukirjeetkin on ylipäätään ja nimenomaisesti lailla kielletty.