NetFonet ja verkostomarkkinointi

23.3.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola

Uudempi artikkeli NetFonetista pdf

Yleistä

Verkostopohjainen markkinointitapa

Suomessa toimii maaliskuussa vuonna 2005 verkostomarkkinointia harjoittava yhtiö nimeltä NetFonet Oy. Se myy mm. matkapuhelinliittymiä. Yhtiö välttää ”verkostomarkkinointi” nimen käyttämistä ja puhuu sen sijaan ”verkostopohjaisesta markkinointitavasta”. Kyseessä on kuitenkin sama ilmiö kuin mitä verkostomarkkinointi tai monitasomarkkinointi on, millä toisella nimellä se yleisesti tunnetaan. Muita alalla käytettyjä nimiä samasta toiminnasta ovat mm. englanninkieliset ”people´s franchising”, ”network marketing” tai ”multi-level marketing”. Syy verkostomarkkinointi nimen karttamiseen on alan yleisesti huono maine, joka johtuu harhaanjohtavasta markkinoinnista ja laittomista pyramidijärjestelmistä.

Jokainen verkostomarkkinointifirma on käytännössä pyramidi sen rakenteesta johtuen. Ihmisten värväämisessä käytetyt keinot eivät täytä hyvien liikemiestapojen ja korkean etiikan vaatimuksia. Mielestäni verkostomarkkinointi pitäisi kieltää lailla, koska pääyhtiöt ja ammattivärvääjät tietävät, että matemaattisen pakon sanelemana suurin osa verkostoon värvätyistä jälleenmyyjistä menettää toiminnan kuluihin käyttämänsä rahat ja työpanoksen verkoston pääyhtiön ja ylälinjan ”sponsoreiden” hyväksi. Pääyhtiön ja sponsoreiden voitto muodostuu suurelta osin liiketoiminnassa tappiolle jäävien jälleenmyyjien verkoston sisäisestä tuotteiden, aloituspakettien ja markkinointimateriaalin ostamisesta. Sponsorit ja pääyhtiö eivät kuitenkaan kerro sitä jälleenmyyjille ja uusille ehdokkaille mainonnassaan, vaan he kaupittelevat ideaa harhaanjohtavalla ja totuudenvastaisella tavalla väittäen ”mahdollisuutta lisäansioihin tai kohtalaisiin säännöllisiin ansioihin hyväksi” ja ”työtä helpoksi”. Työ voi olla helppoa, mutta menestyminen heti pian verkoston markkinoille tulemisen jälkeen on lähes mahdotonta, koska markkinat kyllästyvät hyvin nopeasti. Vain ensimmäisinä verkostoihin liittyneillä on edes pieni teoreettinen mahdollisuus ansaita toimintaan sijoittamansa rahat ja työpanos takaisin: muut menettävät sekä rahansa että työhön käytetyn ajan tappiona.

Nykyinen lainsäädäntö ei riitä kuluttajien suojelemiseen, koska verkostot etenevät henkilökohtaisen suosittelun perusteella kaverilta toiselle ja suvun sisällä. Kukaan ei halua haastaa ystäväänsä tai perheensä jäsentä oikeuteen eikä tavallisella ihmisellä ole aikaa ja varoja haastaa ylälinjan ammattivärvääjiä tai pääyhtiötä, jotka ovat moraalisesti suurimmassa vastuussa väärinkäytöksistä, koska he ovat itse ujuttaneet harhaanjohtavan markkinoinnin verkoston sisälle. Kuluttajaviraston mahdollisuudet toimia verkostojen leviämisen estämiseksi ovat liian hitaat: vahinko on ehtinyt jo tapahtua ennen kuin uhkasakot lain vastaisen markkinoinnin poistamiseen tepsivät. Vaikka Kuluttajavirasto puuttuukin lain vastaiseen markkinointiin, on sen korjaaminen verkostossa mahdotonta, koska yksittäiset jälleenmyyjät levittävät joka tapauksessa sitä. Pääyhtiöt eivät poista sääntöjen rikkojia organisaatiosta, koska he tuottavat niille eniten voittoa: ”lypsävää lehmää ei kannata tappaa!” Verkostomarkkinointi tulisi kieltää lailla tai määrätä tiukat säädökset siitä, mitä edustajaehdokkaille tulee kertoa toiminnan riskeistä.

NetFonet ei eroa muista verkostomarkkinointifirmoista, mitä tulee uusien jälleenmyyjien eli itsenäisten edustajien värväämiseen. Yksittäisen edustajan mahdollisuudet jäädä voitolle toiminnassa ovat häviävän pienet. Ideaa markkinoidaan silti ”helppona” tapana ansaita ”lisätuloja” tai ”huomattavia tuloja”. Yhtiön kotisivulla on markkinointiväittämiä, joita voidaan kohtuudella pitää harhaanjohtavina tai totuudenvastaisina. Edustajaehdokkaille ei anneta riittävän selviä tietoja toiminnan kulurakenteesta vaan annetaan ymmärtää, että mukaan lähteminen on lähes ilmaista tai ainakin edullista. Tarpeellisia tietoja toiminnan riskeistä ja todennäköisyydestä menettää rahansa ei anneta ollenkaan. Puhutaan vain ”mahdollisuudesta”, mutta ei kerrota, miten hyvä tuo mahdollisuus on. Todellisuudessa mahdollisuus saada edes omansa takaisin on lähes olematon. Hyvien liikemiestapojen ja korkean etiikan mukaista olisi kertoa edustajaehdokkaille heidän todelliset mahdollisuutensa menestyä tai menettää rahansa.

Vika on järjestelmässä, joka on suunniteltu tuottamaan enemmän häviäjiä kuin voittajia

Verkostomarkkinoinnissa voidaan myydä hyviä tuotteita ja palveluita joskus jopa edullisestikin. Toiminnan moraalin ja etiikan kannalta on kuitenkin tärkeintä puuttua vain värväystoimintaan. Jokaisen jälleenmyyjän menestyminen edellyttää verkoston loputonta kasvua, mikä on matemaattinen mahdottomuus. Tarjonta ylittää nopeasti kysynnän eli markkinat kyllästyvät. Jokaista edustajaehdokasta houkutellaan silti mukaan harhaanjohtavaa markkinointia hyväksi käyttäen. Sanotaan, että työ ja voiton saaminen ovat helppoa tai että menestymiseen on hyvä mahdollisuus. Todennäköisyys menettää rahansa on matemaattisen pakon mukaan alalla mahdollisesti yli 99 %, joten tuollaiset markkinointiväittämät ovat hyvien liikemiestapojen vastaisia ja harhaanjohtavia. (Lähde: Myytti verkostomarkkinoinnin ansiomahdollisuudesta, pdf Robert L. FitzPatrick.)

Verkostomarkkinointi ei voi tuoda FitzPatrickin tutkimuksen mukaan merkittäviä tuloja kuin alle yhdelle prosentille verkoston jäsenistä, jotka ovat kaikki sen ylälinjassa, lähellä pääyhtiötä tai sen omistajia. Vika on verkoston rakenteessa eli ideassa itsessään: useimmat uudet ehdokkaat ovat tuomittuja häviämään rahansa, sillä markkinat kyllästyvät nopeasti. Koska verkoston alemmilla tasoilla on aina potentiaalisesti enemmän edustajia kuin ylemmillä tasoilla, on suurin osa edustajia tuomittu häviämään jo liittyessään. Verkostosta ei voi saada palkkioita muuten kuin värväämällä alalinjaan lisää jälleenmyyjiä, jotka värväävät taas lisää jälleenmyyjiä, jotka värväävät taas lisää… ja niin loputtomiin asti, jos jokaisen on tarkoitus saada toiminnasta voittoa.

Markkinoita ei pyritä millään tavalla rajaamaan vaan järjestelmä tuottaa jatkuvasti enemmän edustajia kuin mitä se pystyy palkitsemaan tehdystä työstä. Jokaisen yksittäisen jälleenmyyjän on saatava alleen tietty määrä uusia edustajia ja asiakkaita voidakseen menestyä. Verkoston eri haaroissa olevat jäsenet tuhoavat toinen toisensa mahdollisuudet, kun kilpailevat samoista rajallisista asiakkaista ja edustajaehdokkaista. He tekevät sen kaiken lisäksi ”sulassa sovussa” sponsoreiden tukemana vai tekevätkö? Kiistaa saattaa syntyä siitä, kenen alalinjaan uusi yhteisin voimin värvätty asiakas tai edustaja laitetaan. Hänestähän ei ole hyötyä kuin sille ylälinjalle, mihin hänet liitetään. Kilpaileville verkoston haaroille hän on uhka, koska hänen alapuolelleen tulevat asiakkaat ja edustajat ovat pois muilta.

Ammattivärvääjät ja pääyhtiön omistajat koettavat kieltää markkinoiden kyllästymisen kylmän tosiasian. Todellisuudessa verkosto etenee hyvin suppeissa piireissä, sukujen ja kaveripiirien keskellä. Näissä on vain rajallisesti jäseniä ja heistäkin vain osa lähtee mukaan toimintaan. Vain muutama tiimin jäsen onnistuu laajentamaan toimintaansa muille paikkakunnille tai muihin maihin. Siellä tulee eteen sama totuus: markkinat kyllästyvät hyvin nopeasti. Suurin osa edustajista ei saa koskaan niin paljoa palkkioita, että saisi omansa takaisin. Yksittäiset verkostonhaarat katkeavat hyvin nopeasti: asiakkaat ja edustajaehdokkaat loppuvat kesken. Pääyhtiö ja ammattivärvääjät eivät välitä tästä: he saavat voittoa jokaisesta uudesta jäsenestä ja tuotteita käyttävästä asiakkaasta. Suomessa olevat verkostot saattavat olla yhden tai muutaman henkilön omistuksessa. He pysyvät aina ylemmillä tasoilla ja ansaitsevat ehkä kohtuullisesti, mutta alalinjoilla käy jatkuva kuhina, kun uusia asiakkaita ja ehdokkaita liittyy pyramidiin samalla kun entisiä ja epäonnistuneita eroaa siitä.

Pääyhtiöt ja ammattivärvääjät saattavat väittää, ettei verkosto ole pyramidi, koska sen alemmilla tasoilla oleva voi ansaita enemmän kuin ylemmällä tasolla oleva. Jokaisen voittoa saavan yksittäisen jälleenmyyjän alapuolella on tästä huolimatta aina tietty määrä asiakkaita ja edustajia, joiden kulutuksesta voitto muodostuu. Yhden voittajan alla täytyy olla esimerkiksi vähintään sata häviäjää. Lisäksi on syytä laskea kaikki verkoston edustajat mukaan, kun puhutaan yhden yhtiön verkoston pyramidirakenteesta. Jokaisen verkostomarkkinointifirman edustajista ylivoimaisesti suurin osa on häviäjiä ja vain pieni osa on voittajia. Jos verkostoon kuuluu esimerkiksi 10000 edustajaa, jää heistä todennäköisesti yli 9900 häviölle ja vain noin sata saa lisäansioita tai huomattavia tuloja toiminnastaan. Ellei tätä tosiasiaa tunnusteta uusille ehdokkaille, on markkinointi harhaanjohtavaa ja sopimatonta. Se ei sisällä kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja. On hyvien liiketapojen vastaista markkinoida bisnesideaa ja jättää kertomatta todelliset riskit ja todennäköinen mahdollisuus menestyä tai menettää rahansa ja työpanoksensa.

Verkostomarkkinoinnin vika on sen rakenteessa eli järjestelmässä itsessään. Sen tarkoituksena ei olekaan tuottaa voittajia vaan se tuottaa tarkoituksella enimmäkseen häviäjiä, jotka rikastuttavat harvoja voittajia, alle yhtä prosenttia jälleenmyyjistä ja pääyhtiötä. Kun edustajia värvätään, niin todellisuudessa ei värvätä voittajia vaan häviäjiä, jotka menettävät sijoittamansa rahat ja työpanoksen. Tuskinpa kovin moni ammattivärvääjä tai pääyhtiö markkinoi liikeideaa edustajaehdokkaille epätietoisena siitä kuinka monella prosenttia uusista jäsenistä on realistisia mahdollisuuksia ansaita lisätuloja toiminnallaan? Kun edustajat sitten epäonnistuvat tavoitteissaan, heitä syyllistetään siitä. Syy epäonnistumiseen ei ole kuitenkaan ahkeruuden tai taidon puute vaan matemaattinen pakko. Häviöön saattaa lisäksi vaikuttaa ylihintaiset turhat tuotteet ja verkostomarkkinoinnin huono maine. Bisnesideaa on mahdotonta myydä rehellisesti, niin että kerrotaan avoimesti kuinka suuri riski on rahojen ja työpanoksen menettämiseen.

Kaiken muun pahan lisäksi, mitä verkostomarkkinointi pitää sisällään, se vahingoittaa perheenjäsenten, sukulaisten ja ystävysten välisiä suhteita. Jos hyvää mainetta ja ystävyys- tai perhesiteitä käytetään hyväksi taloudellisen voiton saamiseksi verkostomarkkinoinnin kaltaisen epäeettisen toiminnan kautta, ei se voi olla jättämättä jälkiä ihmisten välisiin suhteisiin. Verkostomarkkinointi perustuu materialistiseen ideologiaan ja ihannoi ahneutta, mikä vahingoittaa ihmisen sisintä ja tekee suhteista pinnallisia. Verkostoissa vaikuttaa ahneuden henki ja siellä harrastetaan henkilöpalvontaa, mikä näyttää ulkopuolelta katsottuna vaaralliselta. Verkoston uhriksi joutunut ”verkostouskova” on kykenemätön itse näkemään omaa tilaansa. Hän saattaa uskoa mitä ihmeellisimpiä perättömiä väitteitä, joita verkostoissa esitetään, esimerkiksi, että jokin rohto tai ihmemehu parantaa kaikki tunnetut sairaudet ja estää ihmistä sairastumasta. Minulle on markkinoitu mm. Tahitian Noni -mehua sellaisen väitteen kera, että se parantaa kaikki sairaudet alkaen syövästä kuukautiskipuihin ja päänsärkyyn asti. Jos joisin mehua päivittäin, pysyisin aina terveenä, koska Noni ehkäisee ennalta sairauksien synnyn. Tällaiset väitteet perustuvat perättömiin huhuihin ja vääriin henkilökohtaisiin todistuksiin sekä epämääräisiin tieteellisiin tutkimustuloksiin. Minä en usko, että väitteet Noni-mehun terveysvaikutuksista ovat totta.

Koska petetty jälleenmyyjä uskoo siihen, mitä hänelle on sanottu tuotteesta ja liikeidean erinomaisuudesta, ei hän voi olla levittämättä ”hyvää sanomaa” kaikille sukulaisille ja tutuille. Ulkopuolella olevien on vain koetettava kestää ja kärsiä häntä ja hänen käännytysyrityksiään. Useimmat jälleenmyyjät tulevat kuitenkin ennen pitkää järkiinsä ja lopettavat toiminnan kannattamattomana. Samalla loppuu myös tuotteiden käyttäminen, sillä he eivät niitä todellisuudessa ole koskaan tarvinneet. Tuote on pelkkä korea ulkokuori mädälle bisnekselle, jossa huijataan rahat herkkäuskoisilta uhreilta. Surkuhupaisaa on se, että jälleenmyyjät haukkuvat jäljestäpäin ne tuotteet, joita ennen pääyhtiön konkurssia tai omaa epäonnistumistaan olivat niin innokkaasti kehuneet ja markkinoineet. Se entinen tuote ja palkkiojärjestelmä ei ollutkaan hyvä, mutta ”nyt tämä uusi ja uudenlainen eettinen verkostomarkkinointi on elämäsi tilaisuus, johon kannattaa tarttua nopeasti kiinni, että pääsee mahdollisimman ylös organisaatiossa.” Niinpä niin: jälleenmyyjien tolkuton kiire todistaa sen, että markkinat kyllästyvät nopeasti ja ”liian myöhään” mukaan lähteneet jäävät tyystin ilman palkkioita ja unelmoitua parempaa elämää.

Kiire liittyä mukaan, jotta ehdokas pääsisi ylälinjoille verkostossa, saa aikaan sen, että verkostoon liitytään lähes aina ennen kuin on vielä tiedossa ne kaksi tai kolme alalinjaan tulevaa jälleenmyyjää. Kuka olisi niin tyhmä, että odottaisi siihen asti, kunnes olisi saanut suostuteltua ennen omaa liittymistään kolme itsensä alapuolelle, kun koko ajan on mahdollista, että asema verkostossa huononee, kun siihen liittyy uusia jäseniä mukaan?! Ken ties juuri ne ystävät, joita ehdokas on suostuttelemassa, liittyvätkin verkostoon ennen häntä ja kuinkas sitten suu pannaan?! Tällä tavalla psyykkisen manipuloinnin uhreina sieluparat menevät ja liittyvät verkostoon vasten sponsoreiden neuvoa, että verkostoon ei kannata liittyä ennen kuin on alalinjan jälleenmyyjät ja asiakkaat tiedossa. Sponsorit tietävät kyllä tarkoin, että koukkuun jäänyt ehdokas menee ja tekee saman virheen kuin muutkin, että liittyy ahneuksissaan ja suurten unelmien harhauttamana verkostoon ilman mitään takuita siitä, että saa alapuolelleen pätevöitymiseen vaadittavat uudet jälleenmyyjät tai asiakkaat. Totuus onkin sitten se, että suurin osa liittyneistä jälleenmyyjistä epäonnistuu pätevöitymisessä ja jää kokonaan ilman palkkioita, mutta ylälinjan menestyviä sponsoreita ja pääyhtiötä se ei lainkaan huoleta, sillä he ovat jo saaneet jälleenmyyjältä sen, mitä halusivatkin, eli hänen verkostoon häviämänsä rahat, joilla he elättävät itseään. Moraalitonta ja ehkä jopa lain vastaista, harhaanjohtavan markkinoinnin takia, sanon minä!

NetFonet

Jos tiedettäisiin tarkasti yhtiön palkkiojärjestelmä, niin voitaisiin laskea arviolta se, kuinka moni edustaja on tuomittu häviämään matemaattisen pakon edessä. Yhtiön kotisivuilla esitetty GSM-palkkiolaskuri on matemaattinen temppu ja täysin teoreettinen kaavio siitä, mitä edustaja voi ansaita, jos verkosto etenee kuvatulla tavalla eli jokainen edustaja onnistuu pätevöitymään ja saamaan tietyn määrän asiakkaita. Todellisuudessa suurin osa alalinjan edustajista ei saa niin paljon asiakkaita, koska markkinat kyllästyvät. Esimerkkinä kerrottu puhelinlasku per asiakas on harhaanjohtavasti ilmoitettu nettomääräisenä ilman arvonlisäveroa. (40 euroa) Kun laskun maksajana on loppukäyttäjä olisi hinta kerrottava verollisena, sillä yksityinen henkilö ei saa vähentää arvonlisäveron osuutta verotuksessaan. Verollinen hinta on 48,80 euroa, kun arvonlisäveroprosentti on 22. Koska yhtiö on ilmoittanut hinnan verottomana, antaa se vääristyneen kuvan esimerkin puhelunlaskujen suuruudesta. Laskurissa ei ole myöskään millään tavalla huomioitu sitä, että suurin osa edustajista mahdollisesti epäonnistuu pätevöitymisessä, joten mainittu viitteellinen esimerkki on pahasti harhaanjohtava.

Alla olevista taulukoista näkee sen, kuinka monta asiakasta ja edustajaa alalinjaan mahtuu kullekin tasolle ja kuinka suuri todennäköisyys yhden edustajan eli ”Minun” on saada niin monta asiakasta ja edustajaa alalinjaan. Taulukko on sikäli harhaanjohtava, että asiakkaiden ja edustajien määrä on todellisuudessa paljon pienempi itse kullakin tasolla ja vain ani harva verkoston haara ulottuu paria tasoa enemmän alaspäin. Todennäköisyys sille, että jokin verkoston haara etenisi optimaalisella tavalla, on lähes olematon, lukuun ottamatta ylälinjan ensimmäisiä tulokeskuksia ja niitä seuraavia paria ensimmäistä tasoa, joista koko verkosto haarautuu alaspäin. Verkostot rönsyilevät ja repeilevät eli jonkun yksittäisen edustajan alapuolinen verkosto voi olla vaikka kymmenen tasoa syvä, mutta kullakin tasolla saattaa olla vain yksi tai pari asiakasta ja edustajaa. Silloin verkostossa alapuolella olevat jäsenet jäävät tietysti ilman palkkioita ja omatkin palkkiot jäävät vähäisiksi, jos niitä nyt sitten ollenkaan saa pätevöitymissääntöjen vuoksi. Palkkion saamisen edellytys on pätevöityminen. Joku voi pätevöityä, mutta menettää myöhemmin asemansa pätevöityneenä edustajana, kun verkosto romahtaa ja siitä tippuu edustajia sekä asiakkaita pois. Silloin myös palkkioiden saaminen lakkaa yhtä äkkiä kuin oli ehkä alkanutkin.

Jokainen asiakas täytyy ottaa mukaan laskettaessa yksittäisen edustajan mahdollisuutta menestyä, koska yksi asiakas ostaa vain yhden liittymän ja kukaan edustaja ei menesty pelkästään myymällä liittymiä ja saamalla puhelinlaskuista palkkioita, vaan jokaisen on saatava lisäksi värvättyä alalinjaansa uusia edustajia, jotka myös tarvitsevat alapuolelleen uusia asiakkaita ja edustajia. Ilman pätevöitymistä eli uusien edustajien värväämistä ei kenelläkään edustajalla ole oikeutta palkkioihin. Näin palkkiota maksetaan käytännössä myös ihmisten värväämisestä verkostoon eikä vain liittymien myynnistä ja puheluista.

Laskelma perustuu maaliskuun 2005 tietoihin, että ensimmäisen tason pätevöitymiseen tarvitaan kolme henkilökohtaista asiakasta ja kolme edustajaa alalinjaan. Toisen tason pätevöitymiseen tarvitaan kuusi henkilökohtaista asiakasta ja kuusi edustajaa alalinjaan.

NetFonet taulukko 1: ensimmäisen tason pätevöityminen

  edustajia asiakkaita yhteensä alalinjassa tod.näk.kaikista yht. edustajia tod.näk.edustajista
Minä 1 3 4 3 25,00 1 100,00
2.taso 3 9 16 15 6,25 4 25,00
3.taso 9 27 52 51 1,92 13 7,69
4.taso 27 81 160 159 0,63 40 2,50

Jokaisella edustajalla minä mukaan luettuna täytyy olla pätevöitymisen takia vähintään kolme henkilökohtaista asiakasta ja kolme edustajaa alalinjassaan. Ilman pätevöitymistä ja pätevöityneenä pysymistä edustajalla ei ole oikeutta saada yhtään palkkiota.

NetFonet taulukko 2: toisen tason pätevöityminen

  edustajia asiakkaita yhteensä alalinjassa tod.näk.kaikista yht. edustajia tod.näk.edustajista
Minä 1 6 7 6 14,29 1 100,00
2.taso 6 18 31 30 3,23 7 14,29
3.taso 18 54 103 102 0,97 25 4,00
4.taso 54 162 319 318 0,31 79 1,27

Minulla on kuusi henkilökohtaista asiakasta ja kuusi edustajaa alalinjassani; muilla edustajilla on kullakin kolme asiakasta ja edustajaa.

Koska verkoston palkkiojärjestelmä ei ole tiedossani, en voi laskea tarkoin sitä, kuinka moni jälleenmyyjä on pakotettu jäämään tappiolle, jotta yksi jälleenmyyjä saisi kulunsa peitettyä eli jäisi liiketoiminnassa omilleen. Taulukosta voi päätellä kuitenkin sen, että tappiolle jäävien luku on ehkä 99 % tai sitä suurempi. Suurin syy siihen on verkoston pyramidirakenne ja itse palkkiojärjestelmä, joka palkitsee vain värväystoiminnassa tietyllä tavalla menestyneet ja menestyneenä pysyvät jälleenmyyjät, käytännössä vain murto-osan kaikista jälleenmyyjistä.

Palkkiot

On syytä muistaa se, että pääyhtiön maksamat palkkiot ovat bruttopalkkioita eli niistä täytyy ottaa kaikki kulut ensin pois ennen kuin nähdään, muodostuuko toiminnasta voittoa vai tappiota. Edustajalle muodostuu toiminnasta väistämättä kuluja, jos hän alkaa myydä liittymiä ja värvätä uusia edustajia alalinjaansa. Suurimmat kulut ovat edustajan internetsivusto ja internetkauppapaikka, (61 €, lunastus vähintään vuodeksi, käytännössä pakko ostaa, jos mielii tehdä työtä verkostossa) markkinointimateriaali, (käyntikortit 100 kpl/ 25 €, lähestymisesitteitä 40 kpl/ 16 €, edustajan esittelykansio 25 €) koulutus, verot, matka- ja puhelinkulut. Pääyhtiön tuotoista muodostuu suuri osa verkoston sisäisestä kulutuksesta. Jos edustaja liittyy verkoston kanssa yhteistyötä tekevään Core-Team Osuuskuntaan, joutuu hän maksamaan lisäksi huomattavan suuren korvauksen sen tekemästä kirjanpito-/hallinnointityöstä per maksettu palkkio. (18 e) Osuusmaksu liityttäessä Core-Teamiin on 10 € ja vuosimaksu 20 € keväällä 2005, kun kirjoitan tätä.

Kun verkostomarkkinoinnin pääyhtiöt ilmoittavat jälleenmyyjiensä palkkioita, ovat ne yleensä aina bruttopalkkioita. He saattavat ilmoittaa sen, kuinka suuri osuus liikevaihdosta palautetaan palkkioina asiakkaille, mutta olisi mielenkiintoista tietää, mistä verkoston ketjut alkavat: jostainhan niiden on pakko alkaa eli joku yhteisö tai ihminen omistaa ensimmäisen tulokeskuksen verkoston kaaviossa. Jos ensimmäiset tulokeskukset kuuluvat pääyhtiön omistajille suoraan tai välillisesti, niin he ansaitsevat pääyhtiön voiton lisäksi huomattavan suuren osan myös kaikista maksetuista palkkioista.

NetFonet Oy:n toimitusjohtaja on Johannes Lindén. Tunnustaako hän, että NetFonetin verkostossa on enemmän tappiolle jääviä itsenäisiä edustajia kuin voittajia, koska verkoston pyramidirakenne on suunniteltu siten, tai se on vahingossa muodostunut sellaiseksi, että suurin osa uusista jälleenmyyjistä jää liiketoiminnassa tappiolle ja menettää työpanoksensa ja kuluina käyttämänsä rahat verkostoon? Onko matemaattinen pakko, että vähintään kolme edustajaa neljästä jää tappiolle liiketoiminnasta? Jokainen edustajahan tarvitsee alapuolelleen vähintään kolme edustajaa ja kolme henkilökohtaista asiakasta, jotta voisi saada edes ensimmäisen palkkionsa. Onko matemaattinen pakko, että vielä sitäkin useampi jälleenmyyjä jää tappiolle? Kuinka monen jälleenmyyjän täytyy jäädä verkoston pyramidirakenteen ja palkkiojärjestelmän vuoksi tappiolle, jotta yksi edustaja jäisi toiminnasta voitolle eli ansaitsisi pieniä lisätuloja, kun palkkioista on vähennetty ensin kaikki kulut pois, niin että me puhumme voitosta emmekä maksetuista palkkioista? Kun Lindén ilmoittaa sen, kuinka monen täytyy hävitä ennen kuin yksi edustaja pääsee voitolle toiminnassa, niin voisiko hän sen jälkeen vastata, onko korkean liikemiesetiikan mukaista ja rehellistä markkinoida ideaa ansaintamahdollisuudesta niillä sanoilla, mitä NetFonet Oy:n kotisivuilla lukee?

Johannes Lindén oli allekirjoittaneen kanssa yhtä aikaa Tarinatalon TV 1:lle tuottamassa ohjelmassa ”Ajan henki” 21.3.2005. Tuossa ohjelmassa esitettiin laskentakaavio, jonka mukaan verkostoon liittyvät uudet jälleenmyyjät jäävät kaikki tappiolle toiminnassa, kun heitä on pyramidissa 40 henkilöä. Todennäköisyys yhden edustajan jäämiseksi voitolle liiketoiminnasta olisi siten vähintäänkin niin huono kui yksi edustaja 41:stä edustajasta, (1/41) ja todennäköisesti paljon huonompi, edellyttäen, että laskelma noudattaa verkostossa toteutuvaa mallia. Pitääkö tämä laskelma ja sen tulkinta paikkansa Johannes Lindénin mielestä? Jos pitää, niin onko hyvien liikemiestapojen mukaista ja rehellistä markkinoida bisnesideaa uusille ehdokkaille väittämällä, että lisäansioiden saaminen on helppoa?

Onko NetFonet Oy:n markkinointi Suomen lakien ja asetusten mukaista

Aiheesta on yksityiskohtaisempi oma artikkeli täällä.

Kuluttajansuojalaki

Kuluttajansuojalain toinen luku kertoo markkinoinnin sääntelystä näin: (Lähde http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1978/19780038)

Markkinoinnin sääntely

1 § Markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä.

Markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien terveyden tai taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana.

1 a § (5.6.2002/460) Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinointi toteutetaan.

2 § Markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja.

2 a § (15.12.2000/1072) Markkinoinnissa ei saa tarjota kulutushyödykkeitä toimittamalla niitä kuluttajille ilman nimenomaista tilausta ja edellyttämällä kuluttajalta maksua, hyödykkeen palauttamista tai säilyttämistä taikka muuta toimenpidettä.

3 § Kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan.

Tuon seuraavassa esille NetFonet Oy:n kotisivuilla 23.3.2005 esiintyneitä markkinointiväittämiä. Kuluttajavirasto tutkii mahdollisesti aikanaan tarkasti NetFonetin mainonnan ja päättää, onko siitä syytä huomauttaa yhtiötä. Päätelkää itse, kerrotaanko markkinoinnissa kuluttajan eli värväyksen kohteena olevan henkilön taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja vai onko mainonta tältä osin ratkaisevasti puutteellista? Annetaanko yhtiön virallisessa mainosmateriaalissa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja? Yhtiöhän mainostaa pohjaavansa koko toiminta-ajatuksensa korkeisiin eettisiin arvoihin ja toimivansa edustajien näkökulmasta katsottuna rehellisesti ja luotettavasti. Onko mahdollista, että yhtiö on hyvistä tavoitteistaan huolimatta epäonnistunut niiden täyttämisessä ja toimii Suomen lakien ja asetusten vastaisella tavalla markkinoidessaan tuotteita ja värvätessään uusia itsenäisiä edustajia verkostoonsa? Kyllä kai se mahdollista on tässä suurten unelmien ja mahdollisuuksien maailmassa? 😉

1. Toiminnan aloittamisen ilmaisuus ja edullisuus

Yhtiö mainostaa ilmaisuutta ja edullisuutta monin eri sanankääntein, mutta onko se sitä? Liiketoimintaa on käytännössä mahdotonta harjoittaa ilman että edustaja ostaa itselleen internetkauppapaikan NetFonet Oy:ltä. GSM-liittymiä voi ehkä myydä ilman nettisivua, mutta se on vaikeaa. Verkkokaupan tuotteita ei voi myydä muuten kuin lunastamalla itselleen nettikauppapaikan eli oman NetFonet-sivuston. Toimitusjohtaja Lindéniltä on syytä kysyä, onko kukaan edustaja jättänyt sivustoa ostamatta? Mukaan lähtevän uuden edustajan on lisäksi pakko ostaa itselleen NetFonet GSM-liittymä. Siitä aiheutuu välittömiä kustannuksia, joten liittyminen ei ole ilmaista, vaikka sellaisen kuvan markkinoinnista helposti saa. TV 1:ssä esitettiin 21.3.2005 Ajan Henki -ohjelma, jossa annettiin ymmärtää, että liittymisen välittömänä seurauksena tulee noin sadan euron kustannukset, jotka maksetaan NetFonet Oy:lle tai sen kanssa yhteistyötä tekevälle Core-Team Osuuskunnalle.

Verkostomarkkinoinnin aloituspaketit, markkinointimateriaali ja tuotteiden verkoston sisäinen kulutuspakko ovat todellisuudessa laittomaan rahankeräykseen verrattavaa liittymismaksun keräämistä: se on vain naamioitu tuotteen muotoon. Pääyhtiö toimii ovelasti, kun on saanut vaihdettua mainoskulut ja myyjien palkat tuottavaksi liiketoiminnaksi. Sen sijaan, että se maksaisi mainonnasta ja palkkaisi myyjiä, maksavatkin myyjät sen hyväksi tehdystä työstä ja mainostavat tuotteita ”ilmaiseksi”. Itsenäiset jälleenmyyjät ostavat pääyhtiön tuotteita ynnä koulutus- ja mainosmateriaalia, jotka koituvat tappioina pääyhtiön ja ammattivärvääjien voitoksi. Uskon, että tämä toiminta on suunnitelmallista niin kuin verkoston pyramidirakenne ja palkkiojärjestelmäkin. Se on suunniteltu tuottamaan häviäjiä, joita on yli 99 % verkoston jäsenistä ja joiden tappioilla eli verkoston sisäisellä kulutuksella ammattivärvääjät ja pääyhtiöt ansaitsevat elantonsa. Tämä pitäisi ehdottomasti kieltää lailla ja toivonkin lainsäätäjien vihdoin heräävän tosiasioiden edessä, niin kuin myös muualla maailmassa ollaan tekemässä, Pyramid Scheme Alert Organisationin puheenjohtajan, Robert L. FitzPatrickin mukaan. Lisäksi on syytä huomioida se, ettei minkään liiketoiminnan aloittaminen ole ilmaista vaan kuluja alkaa syntyä heti, kun jotain yritetään myydä. Markkinointi on tältäkin osin harhaanjohtavaa.

2. Helppo tapa ansaita rahaa?

Markkinoinnissa viitataan useissa kohdin siihen, että rahan ansaitseminen on helppoa. Puhutaan huomattavista tuloista, normaalista keskipalkasta tai sitä suuremmista palkkioista. Kerrotaan, että motivoituneet, ahkerat ja taitavat edustajat voivat ansaita hyvin huomattavia palkkioita. Tai sitten on mahdollista saada pieniä sivutuloja normaalin päivätyön lisäksi.

On syytä kiinnittää huomiota siihen, ovatko väitteet työn ja ansaintamahdollisuuden helppoudesta lain mukaisia vai eivät? On nimittäin mahdotonta, että kaikki uudet edustajat saavat ansioita toiminnasta, koska verkoston rakenne on pyramidi, joka tuottaa väistämättä enemmän tappiolle jääviä edustajia kuin niitä, jotka saavat toiminnasta ansioita. On syytä kyseenalaistaa koko verkoston laillisuus juuri sillä perusteella, että ehdokkaita houkutellaan mukaan toimintaan herättämällä heissä taloudellisia toiveita ansioiden tuomasta ostovoimasta, mutta samalla ei anneta riittäviä tietoja yksittäisen edustajan todennäköisestä liikevaihdosta ja toiminnan kuluista sekä riskistä menettää liiketoiminnasta aiheutuvat kulut ja työpanos tappioina.

Työ ei ole välttämättä helppoa eikä varsinkaan lisätulojen ansaitseminen. Työntekoa vaikeuttaa yhtiön tarkat säädökset siitä, ettei mitään muuta materiaalia saa käyttää markkinoinnissa kuin heidän omaa materiaalia. Mainonta lehdissä, netin keskustelupalstoilla ja sähköisissä viestimissä on kielletty ilman yhtiön erillistä lupaa ja sen materiaalin käyttämistä. Koska markkinointi perustuu henkilökohtaisen suosittelun periaatteeseen, on markkinoinnin kohderyhmä hyvin rajallinen. Massamarkkinointi on kiellettyä. Tästä syystä tuotteiden myyminen on vaikeaa ja ansiomahdollisuus pienenee entisestään. Suurin syy ansioiden saamisen vaikeuteen on kuitenkin verkoston pyramidirakenne, jonka johdosta suurin osa edustajista jää matemaattisen pakon sanelemana tappiolle liiketoiminnassa. On siis hyvinkin mahdollista, että markkinointi on tältä osin lain vastaista. (Lähde: ”Itsenäisen edustajan sopimusehdot”, kohta 3.1 http://www.netfonet.net/get.php?page_id=137)

3. Saako edustaja HETI palkkiota kaikesta toiminnastaan?

NetFonet Oy mainostaa toistuvasti, että palkkioita alkaa saada heti kaikesta toiminnasta. Todellisuus on kuitenkin tätä tarua karumpi – ja ehkä ihmeellisempikin.

Itsenäiset edustajat eivät saa palkkiota heti kaikesta omasta toiminnastaan. Jos he eivät pätevöidy palkkiojärjestelmän sääntöjen mukaisesti, jäävät he kokonaan ilman palkkioita, vaikka myisivät kuinka paljon liittymiä tahansa. Pätevöitymiseen tarvitaan kolme uutta edustajaa verkoston alalinjaan. Pätevöitymisestä kerrotaan sopimusehtojen kuudennessa luvussa ja uutisissa, jotka on päivätty 17.1.2005. (Lähde: http://www.netfonet.net/get.php?page_id=49 ja id=34)

Palkkiot eivät ole ”ansioita” vaan ansioita saa vasta sitten, kun palkkioiden määrä ylittää toiminnasta aiheutuneiden kulujen määrän. Markkinointi on tältä osin mahdollisesti totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa.

4. Voiko edustaja puhua ilmaiseksi?

Yhtiö mainostaa ideaansa siten, että itsenäisten edustajien on lopulta mahdollista puhua ilmaiseksi, kun he saavat riittävästi palkkioita. Käytännössä puheluista joutuu kuitenkin maksamaan normaalin hinnan, mutta puhelinlaskuista vähennetään palkkioiden määrä. Jos palkkioiden määrä ylittää puhelinlaskun määrän, niin se ei tarkoita sitä, että edustaja on saanut puhua ilmaiseksi, vaikka yhtiön mainonnasta saa helposti sellaisen käsityksen. Toinen mietittävä kohta on se, onko laillista maksaa palkkiot puheaikana?

Petteri Haipola, 23.3.2005

Onko NetFonet Oy:n markkinointi Kuluttajansuojalain vastaista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *