10.07.2010 Kirjoittanut Petteri Haipola
Verkostomarkkinointi eli monitasomarkkinointi (MLM) – siinäkö ratkaisu ongelmiisi?
Houkuttimia
Otsikkoon sisältyy hyvin yleisiä verkostomarkkinoinnin värväystilanteissa ja markkinoinnissa käytettyjä väitteitä. MLM-yhtiöt ja markkinointitiimit myyvät ”unelmaa” taloudellisesta riippumattomuudesta ja lisääntyvästä vapaa-ajasta, niin että voit harrastaa mitä tahdot, ja saat viettää laatuaikaa perheesi ja rakkaimpiesi kanssa. Kukapa ei olisi kiinnostunut tällaisesta tarjouksesta, kun siihen ei liity edes minkäänlaisia riskejä?
Monet tarttuvat verkostomarkkinoinnin tarjoamaan syöttiin ja lähtevät mukaan liiketoimintaan suurin odotuksin ja toivein, jotka harhaanjohtava markkinointi on synnyttänyt. Alan todellisuus kertoo aivan muuta kuin mitä on markkinoitu. Suurin osa osallistujista häviää rahansa ja aikansa tuottamattomaan liiketoimintaan, eikä saa siitä edes paljon kaivattuja pieniä lisätuloja ”ilman riskiä”.
Riskejä ja alan todellisuus
Hyvä mahdollisuus hävitä rahansa ja työpanoksensa
Riskit hävitä ovat niin suuret, että alan tutkimusten mukaan 99,9 % osallistujista häviää rahansa ja työpanoksensa, jonka turvin pyramidin huipulla olevat ammattivärvääjät ja kouluttajat elävät makeata elämää yltäkylläisyydessä. Myös pääyhtiöiden omistajat, perustajat ja korkein johto rikastuvat orjatyötä tekevän suuren alalinjan kustannuksella.
Orjaakin surkeammassa asemassa
Verkostomarkkinoijat ovat itse asiassa orjaakin huonommassa asemassa. Orjat saavat sentään elatuksen ja majoituksen isänniltään, mutta verkostomarkkinoijat joutuvat maksamaan isännilleen siitä, että saavat tehdä työtä heidän rikastuttamisekseen. Isännät eivät maksa verkosto-orjilleen edes liiketoiminnan kuluja, kuten markkinointi- ja koulutuskuluja, vaan nämäkin joudutaan maksamaan omasta pussista. Niistä ja turhista tuoteostoista muodostuu ajan mittaan jopa tuhansien eurojen tappiot, ennen kuin verkostoija tajuaa lopettaa tappiollisen liiketoiminnan, ja lopettaa myös tuotteiden tilaamisen ja käyttämisen.
Tuotteilla ei ole todellista kysyntää pyydettyyn hintaan
Niin – tuotteilla ei ole todellista kysyntää siihen hintaan kuin niitä nyt myydään. Pääasiallinen syy ostaa tuotteita on osallistua liiketoiminnan harjoittamisen tarjoamaan mahdollisuuteen saada lisäansioita ja rikastua ”ilman mitään riskejä”. Kun riskit sitten realisoituvat melkein jokaiselle osallistujalle, lopettavat he ja heidän tukijaryhmänsä tuotteiden käyttämisen. (Tukiryhmään kuuluvat verkostomarkkinoijan perheenjäsenet, sukulaiset, ystävät ja muut läheiset, jotka ostavat tuotteita tukeakseen läheisensä liiketoimintaa).
Kysy itseltäsi:
Ostaisinko näitä tuotteita pyydettyyn hintaan, ellen saisi niitä ostamalla ”mahdollisuutta” lisäansioihin ja taloudelliseen riippumattomuuteen?
Mieti sitten, onko tuotteilla todellista kysyntää verkoston ulkopuolisille asiakkaille, ja tutki, miten hyvä tai huono tarjottu mahdollisuus lisäansioihin ja rikastumiseen todella on. Päätä sen jälkeen kaikessa rauhassa siitä, kannattaako sinun olla mukana verkostomarkkinoinnissa sen jälleenmyyjänä ja verkoston rakentajana (värvääjänä) tai edes tuotteiden loppukäyttäjänä (asiakkaana)?
Koska tuotteita myydään vain vähän tukiryhmän ulkopuolisille asiakkaille – jotka jatkavat tuotteiden käyttämistä riippumatta siitä, kuka ne heille myy – todistaa se todellisen kysynnän puuttuvan lähes kokonaan pyydettyyn hintaan. Jos ehdokkaille ei tarjottaisi mahdollisuutta rikastumiseen ja helppoihin lisäansioihin, ei juuri kukaan ostaisi verkostomarkkinoinnin kautta myytäviä tuotteita – lukuun ottamatta joitakin alan friikkejä, joilla on sisäinen pakko käyttää tuotteita ja osallistua peliin: he ovat riippuvaisia verkostomarkkinoinnista ja sen kautta myytävistä ”terveyttä tai hyvinvointia lisäävistä” tuotteista.
Miksi jälleenmyynti ei kannata?
Jälleenmyynti ei kannata siksi, että tuotteet ovat usein ylihintaisia ylellisyystuotteita, joita suurin osa ihmisistä ei ole halukkaita käyttämään ainakaan pyydettyyn hintaan. Näitä tuotteita ovat mm. terveyttä ja hyvinvointia väitteiden mukaan edistävät tuotteet kuten ravintolisät, vitamiinit, voiteet, jne. Alalla myydään usein voiteita ja litkuja ja saippuoita ja shampoita, joiden jatkuvan käytön kautta ylälinjan sponsoreilla on mahdollisuus lisätuloihin ja rikastumiseen.
Hyvin harvat eli muutamat ihmiset tuhansien ja kymmenien tuhansien ihmisten muodostamissa pyramidiketjuissa ja markkinointitiimeissä ansaitsevat todellakin hyvin, ja osa jopa rikastuu, mutta valtaosa jää kokonaan ilman tuloja. Liiketoiminnan kulut ylittävät tuotot, jolloin lopputulos on tappiollinen valtaosalle mukaan lähteneistä alimpien tasojen verkostomarkkinoijista. Tutkimusten mukaan alle yksi prosentti saa edes vähän voittoa reaaliajassa, ja kun verkostojen voittajat pysyvät samoina vuodesta toiseen, mutta häviäjät vaihtuvat uusiin häviäjiin, nousee tappion kärsivien luku 99,9 prosenttiin ja sen ylikin. Näin käy useimmissa alan yrityksissä.
Toinen syy, miksi jälleenmyynti ei kannata, on liian suuri myyjien määrä tietyllä alueella. Myyjiä värvätään jatkuvasti tarkoituksella liikaa, niin että suoramyynti on kannattavaa vain pienelle osalle myyjiä, jos yleensä kenellekään. Itse asiassa verkostoihin ei värvätäkään ”myyjiä” vaan ”ostajia” ja ”asiakkaita”, joiden on tarkoitus värvätä uusia ostajia ja asiakkaita. (Oletko kuullut MLM-ketjusta, jossa olisi värvätty tuotteiden jälleenmyyjiä ja painotettu suoramyyntiä uusien jäsenien värväämisen sijasta?) Näin jokaisesta uudesta jäsenestä tulee samalla uusi värvääjä, ja niin värvääjät värväävät lisää värvääjiä loputtomaan ketjuun.
Tällaisissa värväysjärjestelmissä valtaosa uusista jäsenistä häviää rahansa ja työpanoksensa, sillä ne eivät voi toimia muulla tavalla. Ne on suunniteltu toimimaan juuri siten, että suuren joukon tekemillä sijoituksilla muutama henkilö pyramidin huipulla tekee hyvää tulosta ja ansaitsee suuria tuloja. Pyramidipelien pelaajat tietävät tämän tosiasian. Osa verkostomarkkinoijista hyväksyy tämän liikeidean, ja pelaa tietoisesti peliä, jossa on tarkoitus hämätä kuluttajia (ehdokkaita) ja voittaa heiltä petoksella rahaa. Näin ehdokkaista tulee pyramidipelin petosten uhreja, jotka ainoastaan luulevat osallistuneensa tavanomaiseen kaupankäyntiin ja lailliseen liiketoimintaan. Todellisuudessa lähes kaikki MLM-ketjut ovat kaupankäynniksi naamioitua pyramidipeliä, jossa pyramidipelin osallistumismaksut on sisällytetty ylihintaisten tuotteiden, koulutuksen ja markkinointimateriaalin hintoihin.
Missä ovat sitten ne tuotteiden suoramyyjät, jos kerran tuotteita myymällä saa lähes riskittömän mahdollisuuden lisäansioihin?
Todellisuudessa myyjät ja asiakkaat ovat lähes kaikki verkoston ja markkinointitiimin jäseniä, verkostomarkkinoijia. Valtaosa tuotteista myydään verkoston sisälle eli verkostomarkkinoijille ja heitä tukeville läheisille. Näin ollen todellinen ja kestävä asiakaspohja puuttuu lähes kokonaan. Miten sellaisessa järjestelmässä voisi myydä kannattavasti tuotteita, jossa asiakkaat puuttuvat lähes kokonaan?
Jälleenmyynti ei siis kannata kahdesta syystä:
- Tuotteet ovat kalliita ylellisyystuotteita tai ylihintaisia erikoistuotteita, joilta puuttuu todellinen kysyntä pyydettyyn hintaan.
- Myyjiä värvätään jatkuvasti liikaa tuotteiden kysyntään ja asiakasmäärään nähden.
Markkinoiden kyllästyminen
Jos epäilet sitä, että myyjiä ei ole liikaa tuotteiden kysyntään ja asiakasmäärään nähden, niin mieti sitä, mikä säätelee myyjien määrää tietyllä alueella? Pääyhtiö ja markkinointitiimit eivät sitä tee, sillä niiden etujen mukaista on värvätä jokainen ihminen verkostomarkkinoijaksi. Sääteleekö myyjien määrää sitten ”kysynnän ja tarjonnan laki”? Toki se sen tekee, sillä myyjien määrä ei voi kasvaa loputtomiin. Kysynnän ja tarjonnan laki ei kuitenkaan estä myyjiä olemasta liikaa tietyllä alueella, jotta suoramyynti voisi olla kaikille myyjille kannattavaa yhtä aikaa.
Kun myyjiä on liikaa kysyntään nähden, niin puhutaan markkinoiden kyllästymisestä. Verkostomarkkinoinnissa markkinat ovat jatkuvasti kyllästyneessä tilassa, kun alueella on harjoitettu verkostomarkkinointia riittävän kauan, vähintään parin vuoden ajan. Tämä ei tarkoita sitä, että myyntiä ei lainkaan tapahdu. Se tarkoittaa sitä, että samalla kun jokainen myyjä voi myydä vähän tuotteita, niin myynnistä saatavat tuotot eivät riitä kuitenkaan kulujen peittämiseen. Niinpä valtaosa myyjistä tekee työtä tappiolla ja häviää lopulta rahansa ja työpanoksensa, kun lopettaa tappiollisen liiketoiminnan. Nämä häviäjät korvataan sitten uusilla häviäjillä, ja näin loputtomassa ketjussa, jossa häviäjät tulevat sisään, ja menevät ulos verkostomarkkinoinnin heiluriovesta.
On liiketalouteen kuuluva perustotuus, jonka mukaan jokaista myyjää kohti täytyy olla minimimäärä asiakkaita, jotta kaupankäynti kannattaisi. Jos alueella on liikaa myyjiä asiakas- ja asukasmäärään nähden, niin on selvää, että myynti ei kannata kaikkia myyjiä, koska myyjiä on liikaa kysyntään nähden. Niinpä suurin osa myyjistä häviää rahaa, vaikka myynti ei kokonaan lakkaa, ja jokainen voi myydä vähän. Myynnistä saatavat tuotot eivät kuitenkaan riitä näissä järjestelmissä kulujen peittämiseen, mistä syystä suurin osa myyjistä tekee tappiollista tulosta, ja häviää rahansa sekä työpanoksensa. Verkostomarkkinoinnissa tapahtuu juuri näin, koska myyjien määrää ei rajoiteta millään tavalla, vaan pyritään sen sijaan värväämään mahdollisimman paljon myyjiä kaikille markkina-alueille.
Rehellisessä suoramyyntiyhtiössä palkataan myyjiä vain sen verran kuin kullakin alueella kannattaa pitää. Jos yritys palkkaisi liikaa myyjiä, tekisi se tappiollista tulosta palkanmaksun vuoksi. Verkostomarkkinoinnissa ei ole tätä pelkoa, koska myyjille ei makseta palkkaa, vaan myyjät maksavat pääyhtiölle siitä, että saavat myydä heidän tuotteitaan ja värvätä lisää uusia myyjiä kilpailemaan rajallisista markkinoista kanssaan! Eikö ole ovela ja salakavala systeemi?! Verkostomarkkinoijat saadaan tekemään työtä yhdessä, vaikka jokainen heistä on toisensa kilpailija?!!
Ovatko kaikki ihmiset potentiaalisia asiakkaita tai verkostomarkkinoijia?
Verkostomarkkinoijaksi ryhtyneen tai sitä aikovan on hyvä vielä tietää se, että kaikki ihmiset eivät osta verkostomarkkinoinnin kautta myytäviä tuotteita, eivätkä kaikki ole halukkaita ryhtymään verkostomarkkinoijiksi, joten potentiaalisia asiakkaita ja uusia jäseniä on vain murto-osa koko väestöstä. Tietyllä alueella voi olla korkeintaan 5–6 % väestöstä kerrallaan verkostomarkkinoijia (esim. Yhdysvalloissa Utahin osavaltiossa). Kun tämä taso on saavutettu, käy värvääminen ja jälleenmyynti erittäin vaikeaksi, ja on siirryttävä uusille alueille, mikä ei ole mahdollista kuin murto-osalle osallistujista.
Lisäksi on syytä todeta se, että verkostomarkkinoijia on liikaa tarjontaan nähden jo pienemmillä osallistumisluvuilla. Esimerkiksi Suomessa noin yhden prosentin osallistumisluku on ylikuumentanut markkinat, niin että värvääminen ja tuotteiden myynti käy äärimmäisen hankalaksi. Tämä tarkoittaa noin 53 000 verkostomarkkinoijaa, mikä on ollut viime vuosina lähellä alan osallistujien keskimäärää kaikki yhtiöt mukaan laskettuna (ks. tilastot).
Miksi värvääminen ei kannata kaikkia verkostomarkkinoijia?
Verkostomarkkinoinnissa on mahdollisuus saada suuria tuloja – se on totta. Mahdollisuus suuriin tuloihin on kuitenkin hyvin pieni ja pienenee, mitä myöhemmin järjestelmään mukaan lähdetään.
Verkostoon ensimmäisinä liittyneillä ja yhtiöiden perustajilla on ylivoimaisesti parhaat mahdollisuudet saada tuloja alalinjan liikevaihdon perusteella. Myöhemmin mukaan lähtevien mahdollisuus on paljon huonompi, koska yhtiö on silloin jo vallannut itselleen oman markkinaosuutensa, eikä uudella jäsenellä ole muuta mahdollisuutta suuriin tuloihin kuin vallata muilta saman yrityksen edustajilta markkinaosuutta omalle ryhmälleen (tiimilleen). Näin verkostomarkkinoijat ovat kilpailijoita keskenään jopa samassa firmassa, puhumattakaan siitä, että he kilpailevat lisäksi muiden yhtiöiden edustajia vastaan.
Markkinat ovat rajalliset, eikä kaikilla jäsenillä voi olla yhtä aikaa kymmenien, satojen tai tuhansien myyjien muodostamaa alalinjaa. Tähän verkostomarkkinoinnin unelmaan tai edes lisäansioihin pääsee käsiksi kerrallaan vain murto-osa osallistujista: alle yksi prosentti. Loput ovat tuomittuja häviämään rahansa ja työpanoksensa, sillä järjestelmä on suunniteltu toimimaan sillä tavalla.
Värväystoiminta ei kannata kaikkia verkostomarkkinoijia, koska kaikkien ei ole mahdollista värvätä yhtä aikaa lyhyessä ajassa alalinjaansa riittävästi uusia jäseniä, jotta heidän liikevaihdostaan saatavat palkkiot riittäisivät kulujen peittämiseen ja voiton saamiseen. Myyjien määrä ei voi kasvaa eksponentiaalisesti ja kaikkia verkostomarkkinoijia kannattavalla tavalla loputtomiin. Pyramidien alimmilla tasoilla on aina vähintään 96–99 % osallistujista – olipa jäseniä sitten miten paljon tahansa – ja nämä eivät saa alalinjastaan lainkaan tuloja, tai saavat niitä liian vähän, jotta he tekisivät voittoa liiketoiminnassaan.
Kun myyjien määrä on saavuttanut yhtiön markkina-alueilla maksiminsa, eli kun yhtiö on saanut itselleen oman markkinaosuutensa, niin sen jälkeen kasvua tapahtuu hyvin vähän, jos ollenkaan. Niinpä myöhemmin mukaan lähteneiden ainoa mahdollisuus on saada lisäansioita joko tuotteiden suoramyynnillä – mikä todistettiin edellä lähes mahdottomaksi tehtäväksi – tai sitten valtaamalla itselleen oma markkinaosuus yhtiön muilta tiimeiltä ja verkostomarkkinoijilta, tai kilpailevien yhtiöiden tiimeiltä. Tämä ei luonnollisestikaan onnistu kuin hyvin harvoille jäsenille, jotka raivaavat tiensä petoksia ja hyväksikäyttöä harjoittaen pyramidin huipulle. Mahdollisuus tähän on noin yhdellä kymmenistä tuhansista, kun tuhannet ja taas tuhannet häviäjät lopettavat toimintansa ja heidän tilalleen värvätään jatkuvasti uusia häviäjiä.
Saamalla näistä uusista värvätyistä riittävän suuren osan omaan alalinjaan on mahdollisuus nousta myöhemminkin mukaan liittyneenä pyramidin huippujen seuraan. Silloin joku huipulla oleva menettää omaa markkinaosuuttaan. Näin paljastuu, että kerran saavutettu asema pyramidin huipulla ei ole vuorenvarma, vaikka voi melko vakaa ollakin.
Suurimmissa pyramideissa on niin paljon vaihtuvuutta ja aktiivisia värvääjiä, että niiden markkinaosuuden kokonaan menettäminen ja pyramidin romahtaminen on epätodennäköistä. Pyramidi pysyy pystyssä ja pyramidipeliä voidaan jatkaa niin kauan kuin vain saadaan värvättyä riittävän paljon ja riittävän nopeasti uusia häviäjiä toimintansa lopettavien häviäjien tilalle. Näin värvääminen ei lopu koskaan, eikä pyramidin huipulla oleva voi olla täysin varma varhaisesta eläkkeellejäämisestä ja loputtomista passiivisista tuloista, joita verkostomarkkinoinnin unelmaan uskovat jälleenmyyjät niin intohimoisesti tavoittelevat. Olisihan se niin hienoa elää ylellistä elämää muiden kustannuksella, kun alalinja tekee siihen tarvittavan työn!
Vaikka kaikki eivät tunnustakaan kannattavansa tätä oman tavoitteensa takana vaikuttavaa riistoon ja ahneuteen perustuvaa ideologiaa, niin silti lähes kaikki verkostomarkkinoijat tavoittelevat sitä unelmaa, ja ovat valmiit hyvin pitkälle meneviin petoksiin ja harhaanjohtavaan markkinointiin sen saavuttaakseen. On harhaanjohtavaa puhua ”hyvästä mahdollisuudesta”, kun yli 99 % osallistujista häviää rahansa ja työpanoksensa verkostoihin. On harhaanjohtavaa ja petollista puhua ”riskittömästä” liiketoiminnasta tai vähätellä riskejä, kun alan tilastot ja todennäköisyys menestymiseen ovat alan yrittäjien tiedossa.
Jokainen kauan alalla toiminut verkostomarkkinoija tietää oman alalinjansa lopettamisluvut. Ne vaihtelevat 50–80 % välillä, eli sen verran osallistujista lopettaa toimintansa joka vuosi alan suurimmissakin yrityksissä (ja etenkin niissä). Jotta pyramidipeliä voitaisiin jatkaa, täytyy näiden tilalle värvätä jatkuvasti uusia häviäjiä, ja näiden häviäjien rahoilla ja työpanoksella ylälinjan sponsorit ansaitsevat elantonsa. Tahdotko lähteä mukaan liiketoimintaan ja olla yksi heistä? (Miten alas ihminen voikaan vajota moraaliltaan, kun pettää läheisiään ja ystäviään, eikä kerro heille totuutta tästä mädästä alasta?)
Liiketoiminnan kulut eli riskit
Verkostomarkkinoinnin tarjoamaa ”mahdollisuutta” markkinoidaan usein siten, että riskejä vähätellään, tai sanotaan suoraan, että niitä ei ole: kukaan ei voi hävitä rahaa eikä työpanostaan. ”Miten kukaan voi hävitä, kun ostaa itselleen ja perheelleen tuotteita?” ”Muut toiminnan kulut ovat niin pienet, että ne eivät voi johtaa tappioihin.” ”Työtä voi tehdä muun elämän ohessa, eikä se vaadi lainkaan aikaa, eikä kuluja.”
Todellisuudessa mitään liiketoimintaa ei voida harjoittaa ”vapaa-ajalla”, niin että se ei vie lainkaan aikaa, eikä siitä aiheudu mitään kuluja. Tällainen markkinointi on vain alan yrittäjien kikka, jonka avulla saadaan hyväuskoiset uhrit uskomaan, että liiketoimintaan ei sisälly mitään todellisia riskejä. On kuitenkin laskettu, että vähäinenkin värväys- ja myyntitoiminta aiheuttaa kymmenien ja jopa satojen eurojen kulut kuukautta kohti, mikä tekee vuodessa satojen ja jopa tuhansien eurojen tappion, sikäli kuin tuotot eivät ylitä kulujen määrää (niin kuin useimmille verkostomarkkinoijille käy). (Ks. pdf-tiedosto alan todellisista kuluista ja työhön käytetystä ajasta). Suurimmat kulut ja riskit aiheutuvat markkinointimateriaalin ja koulutuksen ostamisesta sekä turhaan ostetuista tuotteista.
Alan puolustajat eivät hyväksy tuotteita liiketoiminnan kuluiksi, kun ne ostetaan itselle tai omaan kotitalouteen. Jos näitä tuotteita ei kuitenkaan ostettaisi, ellei niiden ostamisella saataisi oikeutta värvätä uusia jäseniä ja mahdollisuutta alalinjasta nouseviin palkkioihin, niin kyse on liiketoiminnan kuluista, koska ostot ovat turhia, ja ainoa syy ostoihin on osallistua verkostomarkkinoinnin tarjoamaan ”liiketoiminnan harjoittamisen mahdollisuuteen” (tämä on käytännössä pyramidipeliä, jossa pyramidipelin osallistumismaksut sisältyvät tuotteiden, markkinointimateriaalin ja koulutuksen hintoihin). Jos vastaavia tuotteita ostettaisiin joka tapauksessa muualta, mutta ne maksavat MLM-yhtiön kautta ostettuna enemmän, niin tämä ylimenevä osa on pyramidipelin osallistumismaksuja ja liiketoiminnan kuluja. Riskit ovat siis todelliset, eivätkä kuvitellut tai liioitellut, ja turhat tuoteostot muodostavat riskeistä suuren osan yhdessä ostettujen markkinointimateriaalien ja koulutuksen kanssa.
Muita riskejä ja liiketoiminnan kuluja ovat mm. puhelinkulut, matkakulut, tarjoilut ehdokkaille, kirjanpito- ja hallinnointikulut, jne. Nämä muodostavat yhdessä aloituspakettien, suorien osallistumismaksujen, lisenssimaksujen, kolutusmaksujen, motivointimateriaalin ostamisen, liiketoimintaesittelyiden, lyhytesitysten, tapahtumiin osallistumisten kulujen, majoituskulujen ja turhien tuoteostojen kanssa merkittävän riskin, josta yleensä vaietaan värväystilanteissa ja alan markkinoinnissa, tai sitten riskejä vähätellään.
Surkuhupaisinta on se, että värvätyille ei puhuta alan todellisista riskeistä, ja saadaan heidät lähtemään mukaan toimintaan, mutta sitten kun he ovat hävinneet rahansa ja työpanoksensa, sanotaan heille, että mitään liiketoimintaa ei voida harjoittaa ilman riskejä, eikä rahaa saada helposti. Totuus kuullaan siten liian myöhään, ja sitä väritetään valheella, jonka mukaan jälleenmyyjä on itse syypää epäonnistumiseensa. Todellinen syypää on viallinen ja petollinen järjestelmä, joka on suunniteltu siten, että valtaosa osallistujista menettää rahansa ja työpanoksensa muutaman ihmisen rikastuttamiseksi pyramidin huipulla ja pääyhtiössä.
Miten nämä pyramidipelit voivat jatkaa toimintaansa vuodesta toiseen pyramidin romahtamatta?
Alaa valvovilla viranomaisilla ja monilla muilla ihmisillä on virheellinen käsitys siitä, että pyramidipelin täytyy romahtaa itsestään, kun se kasvaa liian suureksi. Tämä ei ole totta. Esimerkiksi Bernard Madoffin pyörittämä tähän asti suurin tunnettu Ponzi-huijaus jatkoi toimintaansa liki 50 vuotta, ja se romahti vain siksi, että maailmaa koetteli ennennäkemätön lama. Sijoittajat alkoivat pyytää järjestelmästä ulos sijoituksia nopeammassa tahdissa ja enemmän kuin uusia sijoituksia virtasi sisään. Näin huijaus paljastui, mutta ilman maailmanlaajuista lamaa ja sijoittajien paniikkia tätä ei olisi välttämättä koskaan tapahtunut.
Mikä tahansa pyramidipeli voi jatkaa toimintaansa loppumattomiin saman periaatteen mukaan. Riittää, että sisään virtaa riittävän paljon uutta rahaa riittävän nopeassa tahdissa, jotta aiemmin sijoittaneille voidaan maksaa heidän sijoituksensa takaisin korkojen kera (suurin osa tosin menettää sijoituksensa, eikä saa tuottoa pääomalleen). Verkostomarkkinointi toimii siten, että rahansa hävinneiden ja lopettavien jäsenten tilalle värvätään lisää uusia häviäjiä riittävän paljon ja riittävän nopeassa tahdissa. Pyramidipeli pysyy pystyssä ja jatkaa toimintaansa, kunhan vain häviäjät korvataan uusilla häviäjillä vuodesta toiseen. Niinpä alan suurimmat yritykset kuten Amway (Quixtar), GNLD ja Herbalife ovat jatkaneet toimintaansa vuosikymmeniä, eikä mikään voi pysäyttää niitä, jos vain uusia jäseniä värvätään lopettavien tilalle riittävän paljon.
Alan yritykset toimivat alueellisesti usein sykleissä, jolloin nousu- ja laskukausi vuorottelevat keskenään. Verkoston jäsenien määrä saattaa nousta räjähdysmäisesti tietyllä alueella, mutta kun lakipiste on saavutettu, alkaa verkostosta erota enemmän ja nopeammin jäseniä kuin uusia liittyy siihen. Näin saavutaan taantumaan, kunnes jäsenien määrä alkaa taas kasvaa tehostuneen ja lisääntyvän värväystoiminnan kautta. Tällaisesta sykleittäin elävästä pyramidipelistä on hyvänä esimerkkinä Golden products tuotteita myyvä GNLD verkosto Suomessa. Se saavutti huippunsa 1990-luvun puolivälissä, eli hiljaiseloa vajaat kymmenen vuotta, ja lähti uudestaan nousuun. Tämä johti jälleen verkoston jäsenmäärän vähenemiseen, kunnes se taas joskus tulevaisuudessa lähtee uuteen nousuun. Näin alan yritykset eivät koskaan kaadu vaan jatkavat riistävää värväystoimintaansa ja myyntiä verkoston jäsenille hamaan loppuun saakka.
Mitä voit tehdä?
Jos olet nähnyt alan todellisuuden ja pimeän puolen luettuasi tämän artikkelin, niin kerro siitä läheisillesi, ja pyydä heitä kertomaan siitä edelleen heidän läheisilleen. Näin levittämällä totuutta ja tutkittua informaatiota voidaan varjella lukuisia kuluttajia verkostomarkkinoinnin petoksia ja huijausta vastaan (pitää sisällään harhaanjohtavan markkinoinnin). Paras ja jopa ainoa tapa välttyä verkostomarkkinoinnin aiheuttamilta vahingoilta on laaja kuluttajaneuvonta ja totuudenmukainen tiedotus. Suomessa Kuluttajaviraston ja lakeja valvovien viranomaisten epäonnistuttua tässä tehtävässä, on vastuu siirretty kuluttajien omille harteille. Mitä enemmän totuudenmukaista tietoa kuluttajille on tarjolla, sitä pienemmiksi MLM:n aiheuttamat vahingot maassamme jäävät.
Vaikka verkostomarkkinointia ja sen aiheuttamia vahinkoja ei voida kokonaan estää, on niitä kuitenkin mahdollista pienentää. Pidä siksi huoli siitä, että sinä edistät omalla pienellä osuudellasi oikean tiedon leviämistä. Pienestä purosta voi kasvaa suuri virta ja totuuden virratessa suurena jokena kuluttajille vältymme petetyksi tulemisen karvailta kokemuksilta ja ihmissuhteita tuhoavalta vaikutukselta, mikä liittyy kiinteänä osana verkostomarkkinointiin. Vaikka et lähtisi itse millään hinnalla mukaan toimintaan, niin läheisesi voivat sen tehdä, ellet informoi heitä tällä tai vastaavilla artikkeleilla. Tee siis osuutesi totuudenkertomisen loppumattomassa ketjussa, ja niin kuluttajansuoja paranee.