20.04.2007 Kirjoittanut Petteri Haipola
Verkostomarkkinointi: siinäkö vastaus etsintääsi?
Verkostomarkkinointi tarjoaa sinulle töitä, mutta yhtiö ei maksa sinulle palkkaa. Sen sijaan joudut maksamaan siitä, että teet työtä: värväät uusia myyjiä ja suosittelet yhtiön tuotteita tuttavillesi. Sen lisäksi joudut ostamaan itse ylihintaisia ja turhia tuotteita, joita et muuten ostaisi, mutta kun sinulle on markkinoitu ”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen”, niin olet lähtenyt mukaan kannattamattomaan toimintaan suurin tulo-odotuksin. Sinuun valetaan jatkuvasti lisää uskoa siihen, että voit saada lopulta paljon rahaa ns. passiivisten tulojen ansiosta. Passiivisilla tuloilla tarkoitetaan alalinjasta nousevia myyntiprovisioita ja bonuksia: sitä rahaa, mitä saat muiden tekemistä ostoista ja myyntityöstä.
Harhaanjohtavan markkinoinnin mukaan riittää, että värväät pari myyjää alalinjaasi ja nämä tekevät samalla tavalla. Tämän jälkeen rahaa alkaa tulla ovista ja ikkunoista, kunhan vain jatkat tuotteiden tilaamista ja motivoit alalinjaasi värväämään ja ostamaan yhtiön tuotteita.
Ainoa pääsyvaatimus
Verkostomarkkinoijaksi pääsylle on yksi ainoa pääsyvaatimus: sinun täytyy maksaa siitä, että rupeat myymään tuotteita, ostamaan niitä itsellesi ja suosittelemaan liikeideaa sekä tuotteita muille, lähinnä sukulaisillesi ja tuttavillesi. Muita pääsyvaatimuksia ei alalle ole. Tämän pitäisi herättää epäilyksiä toiminnan moraalia ja jopa laillisuutta kohtaan, sillä loputtomaan ketjuun tapahtuva värväys voi olla tavanomaiseksi kaupankäynniksi naamioitua laitonta rahankeräystä eli pyramidipeliä. Siitä voi joutua oikeuden eteen ja maksamaan sakkoa sen lisäksi, että saatu hyöty tuomitaan valtiolle menetetyksi, jos sattuisit olemaan harvojen voittajien joukossa.
Rehellisen yrityksen rekrytointi
Rehellinen suoramyyntiyritys ei värvää koskaan liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden ja tee sitä tarkoituksella. Verkostomarkkinoinnin koko idea on siinä, että värvätään liikaa myyjiä, jolloin suurin osa asiakkaista on verkoston sisällä myyjinä. Näin ollen suoramyynti käy mahdottomaksi tai se ei kannata. Sen sijaan yritetään värvätä mahdollisimman paljon uusia asiakkaita loputtomaan ketjuun, jolloin näiden asiakkaiden tekemistä ostoista on mahdollista saada suuret palkkiot, kun asiakkaita on vain riittävän paljon omassa alalinjassa.
Rehellinen suoramyyntiyritys värvää juuri oikean määrän ammattitaitoisia myyjiä tuotteiden kysyntään nähden. Uusia myyjiä ei värvätä lisää ennen kuin kysyntä kertoo heitä tarvittavan. Ammattitaidottomia myyjiä ei värvätä lainkaan. Värvätyksi tulemisen ehto ei ole koskaan se, että myyjä maksaa pääyhtiölle työpaikastaan. Sen sijaan työnantaja maksaa myyjälle tämän tekemästä työstä palkkion. Näin ollen verkostomarkkinointi ei toimi rehellisen suoramyyntiyrityksen tavoin.
Yrittäjäksi ryhtyminen
Alan puolustajat ja pääyhtiöt väittävät, että he värväävät yrittäjiä eivätkä myyjiä, jotka ovat työsuhteessa. Vaikka tämä olisikin totta, niin rehellinen suoramyyntiyritys tarjoaa yrittäjinä toimiville kauppaedustajille ja myyntimiehille kunnon markkinat, missä jokaisella yrittäjällä on mahdollista harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa. Verkostomarkkinoinnissa pääyhtiö ja koulutusorganisaatio värvää tarkoituksella liian monta uutta yrittäjää, jolloin viimeisenä mukaan lähtevistä valtaosa menettää toimintaan sijoittamansa rahat ja ajan henkilökohtaisena tappiona. Syy tähän on tahallinen markkinoiden kyllästäminen eli värvätään liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden. Se, että myyjät ovat itsenäisiä elinkeinonharjoittajia ja yrittäjiä, ei muuta toimintaa laillisemmaksi tai moraalisemmaksi kuin mitä se on.
Ilmaista vai sittenkin maksullista?
Liikeideaa markkinoidaan siten, että aloittaminen on ilmaista eikä maksa mitään. Tuotteiden käyttäminen on lisäksi ilmaista, kun myyt tuotteita viidelle tai useammalle asiakkaalle: voit maksaa silloin tuotteiden käytön ja aloituspaketin tekemälläsi työllä myyntiprovisioiden muodossa. Sellainen ei ole ilmaista, mikä maksaa ja mikä pitää ansaita työtä tekemällä. Tähän liittyy lisäksi riski, mitä sinulle ei sanota: kaikki eivät onnistu saamaan viittä asiakasta ja myymään tuotteita niin paljon, että se riittäisi omien kulujen peittämiseen.
Tuhat myyjää ja kaksituhatta asiakasta
Verkostomarkkinointi on järjestelmä, missä tuhat myyjää myy tuotteita kahdelletuhannelle asiakkaalle. Näistä puolet on verkoston sisällä olevia myyjiä. Puolet liikevaihdosta on ’myyjien’ ostoja omaan kotitalouteen ja loput enimmäkseen sukulaisten ynnä tuttavien tukiostoja, kun he ostavat myötätunnosta tuotteita tukeakseen läheistä tämän liiketoimissa.
Miten suoramyynti voisi olla kannattavaa, kun myyjiä on melkein yhtä paljon kuin asiakkaita? Ei mitenkään. Verkstomarkkinointi toimii siten, että kaikki asiakkaat pyritään saamaan verkoston jälleenmyyjiksi, jolloin myyjiä on aina liikaa tuotteiden kysyntään nähden. Suoramyynti ei ole kannattavaa kuin hyvin pienelle osalle myyjistä, koska myyjiä on jatkuvasti liikaa ja tämän on tarkoituksellisesti aikaansaatu asioiden tila.
Myyjät eivät tee mitään?
Alan puolustajat valittavat sitä, että pahimmillaan 90 % myyjistä ja verkoston rakentajista ei tee mitään. Amwayn tilastojen mukaan heidän verkostossaan 59 % myyjistä on passiivisia. Koska myyjät eivät tee mitään, on se väitteiden mukaan heidän oma syynsä, jos häviävät rahaa ja että verkostomarkkinointi ei toimi.
Ensin pitää kysyä: ovatko nämä passivoituneet myyjät tehneet joskus jotakin? Ovatko he yrittäneet värvätä, markkinoida ja myydä? Jos ovat, mutta eivät enää tee sitä, niin mikä on syy? Oman taidon puute, sopimattomuus alalle vai mikä?
Kaikki verkostomarkkinoijat ovat yrittäneet värvätä ja myydä toiminnan alkuvaiheessa. Koska se on käytännössä mahdoton onnistua kaikille myyjille ja verkoston rakentajille yhtä aikaa markkinoiden kyllästymisen vuoksi, on suurin osa lopettanut toimintansa muutaman viikon tai kuukauden turhan yrittämisen jälkeen. Vika ei ole myyjien vaan järjestelmän, missä on värvätty tarkoituksella liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden ja uusien myyjien värvääminen on mahdotonta niin, että myyjien määrä moninkertaistuisi lyhyessä ajassa, mikä olisi kuitenkin ehto sille, että jokaisella verkostomarkkinoijalla olisi todellinen mahdollisuus menestyä.
Pääasiallinen syy passivoitumiseen on kyllästyneet markkinat ja myyjien korkea moraali. Kun myyjät ovat nähneet, miten mahdotonta on moninkertaistaa myyjien ja asiakkaiden määrä lyhyessä ajassa, mikä olisi edellytys kannattavalle liiketoiminnalle, niin he ovat tehneet järkevän päätöksen ja passivoituneet eli lopettaneet aktiivisen liiketoiminnan. He ovat nähneet, että on moraalitonta levittää tuttaville ja sukulaisille loputtomaan värväämiseen perustuvaa liikeideaa, missä tavoite on rikastua tekemättä lopulta itse mitään ja nauttia ylellisestä elämästä ns. passiivisten tulojen kautta.
Lähes jokaisessa verkostossa myydään tätä unelmaa, missä tavoite on lopettaa työnteko ja rikastua muiden tekemän työn ansiosta. Ideaa markkinoidaan jopa niin, että itse tarvitsee olla aktiivinen vain muutaman kuukauden tai korkeintaan pari vuotta ja sitten on unelma saavutettu. Käytännössä esimerkiksi Amwayn timantiksi yleneminen kestää keskimäärin noin 10 vuotta ja se on matemaattisten laskelmien perusteella mahdollista yhtä aikaa vain muutamille yrittäjille sadoista tuhansista yrittäjistä. Unelman toteuttamiseen ei olekaan niin hyvä mahdollisuus kuin markkinoinnin kautta annetaan luulla.
Onko siis myyjien syy, ettei verkostomarkkinointi toimi ja he häviävät rahaa? Mitä sitten, jos kukaan ei passivoituisi vaan kaikki jatkaisivat vuodesta toiseen täysipainoista yrittämistä? Olisiko sitten mahdollista se, että jokainen saisi vaikka vain kymmenen asiakasta ja uutta myyjää alalinjaansa vuoden aikana, mikä tekisi unelman toteuttamisen edes alustavasti mahdolliseksi? Ei se olisi sittenkään mahdollista. Myyjien määrä ei voi kymmenkertaistua ja asiakkaiden määrä satakertaistua joka vuosi. Itse asiassa menestyminen olisi vielä vaikeampaa, jos kukaan ei lopettaisi, koska kilpailu olisi entistä kovempaa jo valmiiksi täysillä markkinoilla. Mitä useampi värvääjä ja asiakkaiden hankkija on aktiivinen kerralla, sitä vaikeammaksi menestyminen tulee.
Verkostomarkkinoinnin idea perustuu siihen, että koko tappion kärsivä alalinja vaihtuu uusiin häviäjiin parin vuoden aikana. Mitä paremmin pääyhtiö ja ammattivärvääjät menestyvät huijaamiensa ihmisten kustannuksella, sitä kauemmin he ovat saaneet alalinjan myyjät yrittämään mahdottoman tempun tekemistä ja kuluttamaan rahaa yhtiön ylihintaisiin tuotteisiin, koulutukseen ja markkinointimateriaaliin. Yhtiön myymät aloituspakkaukset tuottavat sille myös hyvin: 50-90 % katteen.
Voittajien osuus myyjien kokonaismäärästä ei muuttuisi miksikään, vaikka kaikki myyjät olisivat loppuikänsä aktiivisia. Pyramidimallinen palkkiojärjestelmä pitää huolen siitä, että vain kaksi prosenttia myyjistä saa reaaliajassa voittoa ja pitkällä tähtäimellä häviäjien osuus kasvaa 98 prosentista reilusti yli 99 prosentin. Tämä johtuu siitä, että häviäjät lopettavat nopeammin kuin omansa takaisin saavat tai vähän voittoa tekevät jälleenmyyjät ja paljon tienaavat jatkavat vuosikymmeniä toimintaansa. Häviäjien tilalle värvätään jatkuvasti uusia häviäjiä, joiden rahoilla yhtiöt ja pyramidin huipulla olevat ammattivärvääjät elävät. Näin häviäjien suhteellinen osuus kaikista peliin osallistuneista kasvaa vuosien ja vuosikymmenten saatossa ollen reilusti yli 99 prosenttia.
Oletko miettinyt sitä, että lopettaisiko yhtiö rajoittamattoman värväämisen, jos kukaan vanhoista myyjistä ei lopettaisi toimintaa? Mitä jos tietyllä alueella olisi 4,5 % koko väestöstä verkostomarkkinoijia, mikä näyttää olevan maksimi, mitä voi kerralla olla? (Utahin osavaltio USA:ssa) Tämä tarkoittaisi sitä, että näistä 98 % tarvitsisi jatkuvasti lisää uusia myyjiä alalinjaansa ja asiakkaita, jotta voisivat harjoittaa voitollista liiketoimintaa. Pääyhtiö ei lopettaisi koskaan värväämistä vaan käskisi jatkuvasti värvätä lisää, minkä vuoksi viimeisenä mukaan lähteneillä ja alimmilla tasoilla hierarkiassa olevilla myyjillä ei ole juuri lainkaan mahdollisuutta saada voittoa toiminnastaan. Kenen on syy? Syy on yksin pääyhtiön ja viallisen markkinointijärjestelmän; ei juuri lainkaan myyjän ja verkoston rakentajan, joka on petollisen systeemin uhri.
Itse asiassa alan yritykset toimivat juuri niin, että he värväävät jatkuvasti uusia myyjiä alueelle, missä on valmiiksi tarpeeksi myyjiä ja asiakkaita niin paljon kuin tuotteilla siihen hintaan voi olla, millä niitä nyt verkostojen kautta myydään. Myyjien ja asiakkaiden määrän sekä yhtiön markkinaosuuden kasvu kokonaismarkkinoista on hyvin vähäistä ja perustuu nimenomaan siihen, että yhtiöt onnistuvat värväämään vähän enemmän uusia häviäjiä verkostoihin vuositasolla kuin mitä niissä lopettaa toimintansa. Koko teollisuuden ala on mätä ja petosta 99-prosenttisesti, sillä vain alle yksi prosentti alan yrityksistä ei toimi tutkimusten mukaan niin kuin laiton pyramidi.
Kuka on potentiaalinen asiakas?
Alan puolustajat väittävät, että kaikki maailman ihmiset ovat potentiaalisia asiakkaita ja ehdokkaita uusiksi myyjiksi. Tämä on tarkoituksellinen valhe, minkä pääyhtiöiden omistajat ja koulutusorganisaatioiden johtajat eli ammattivärvääjät ovat iskostaneet verkostomarkkinoijien mieliin. Aivopesu on hyvin tehokasta, kun huijauksen uhrit luulevat, että heitä autetaan. ”Kun autat kaveria rikastumaan ja menestymään, niin menestyt itsekin!” ”Kun autat kaveria säästämään, niin tienaat ja kaverikin tienaa, kun tekee samoin!” Totuus on jotakin aivan muuta kuin nämä iskulauseet ja propagandistinen markkinointi kertovat.
Maailmassa on vain tietty määrä ihmisiä, jotka ovat valmiita ostamaan tuotteita verkostomarkkinoinnin kautta. Suurin osa ihmisistä hankkii myynnissä olevat tuotteet jo jotakin muuta kautta. Kulutustapoja ja ostotottumuksia on erittäin vaikea saada muuttumaan. Vähittäiskaupalla on aina etulyöntiasema suoramyyntiin verrattuna. Sitä kautta myytävät tuotteet on helppo ostaa, kuluttajien turva on parempi ja yrityksillä on maine luotettavampina yrityksinä kuin verkostomarkkinoinnilla. Myynti ei ole väkisin tuputtamista. Aggressiiviset markkinointitavat ovat pääosin suoramyyjien käytössä eikä vähittäiskaupassa kärsitä siitä. Asiakkaat eivät koe vähittäiskaupan myyjien toimintaa ahdistavana ja tungettelevana, toisin kuin suoramyyntiä.
Verkostomarkkinoijan potentiaalisia asiakkaita ovat vain ne, jotka ovat sillä hetkellä valmiita ostamaan tuotteita verkostomarkkinoinnin kautta. Läheskään kaikki ihmiset eivät ole. Suurin osa ostaa tuotteensa jatkuvasti vähittäiskaupasta tai muun suoramyynnin kautta, esimerkiksi postimyynnistä.
Marginaalinen jakelukanava ja markkinointitapa
Verkostomarkkinointia markkinoidaan uudeksi ja mullistavaksi tavaksi markkinoida tuotteita asiakkaille. Verkostoissa liikkuu hurjia huhuja alan kasvuvauhdista ja siitä, kuinka paljon kokonaiskulutuksesta tapahtuu verkostojen kautta. Totuus on aivan muuta kuin nämä liioitellut ja totuudenvastaiset väitteet kertovat.
Verkostomarkkinoinnin osuus kotitalouksien kokonaiskulutuksesta oli vuonna 2004 vain 0,18 % ja vähittäiskaupan kohdalla reilusti arvioiden 0,33 %. On joitakin tuoteryhmiä, joiden kohdalla verkostomarkkinoinnin osuus on paljon enemmän, mutta niiden käyttäjäkunta on hyvin suppea. Näitä ovat mm. lisäravinteet, monivitamiinivalmisteet, ateriankorvikkeet, laihdutustuotteet ja ihonhoitotuotteet. Monet näistä tuotteista ovat kalliita ylellisyystuotteita, joita tavallinen kuluttaja ei ole valmis ostamaan. Osa markkinoijista liioittelee tuotteiden terveysvaikutuksia: sellaiset markkinointiväittämät ovat lainvastaisia.
Kuluttajien käyttämä raha terveyteen ei ole kasvanut 2000-luvulla Suomessa. Suurin osa siitä menee terveyskeskus- ja lääkärimaksuihin, lääkkeisiin ja perinteisiin hoitoihin. Vaihtoehtoisiin hoitoihin ja lääkkeiden rinnalla käytettäviin lisäravinteisiin sekä ihmerohtoihin käytetään vain vähän rahaa kokonaiskulutuksesta. Suurin osa kuluttajista ei käytä näihin tuotteisiin lainkaan rahaa, mutta pieni ryhmä käyttää niihin paljon. Kanta-asiakkaita on siten vain vähän.
Verkostomarkkinoinnin avulla saadaan ihmiset kokeilemaan sellaisia tuotteita, mitä he eivät muuten ostaisi. Kun markkinoidaan harhaanjohtavalla tavalla lisäansioiden ja taloudellisen riippumattomuuden saamisen mahdollisuutta, niin myyjät ja heidän läheisensä ovat valmiita ostamaan tuotteita kalliiseen hintaan. Verkostomarkkinoijat ja heidän asiakkaansa lopettavat tuotteiden tilaamisen sen jälkeen, kun verkostomarkkinoija lopettaa tappiollisen tai huonosti kannattavan liiketoiminnan. Näin asiakkaat ja myyjät vaihtuvat uusiin parin vuoden välein. Kanta-asiakkaita ovat vain jotkut lisäravinteita ym. terveystuotteita jatkuvasti käyttävät friikit, joille tuotteiden kallis hinta ei merkitse niin paljon kuin tavallisille kuluttajille.
Verkostomarkkinointi ei kasvata markkinaosuuttaan kokonaiskulutuksesta niin paljon ja nopeasti, että siitä olisi hyötyä uusille myyjille. Jokaiselle tuoteryhmälle on oma kysyntänsä markkinoilla eikä verkostomarkkinoinnin osuus markkinoista ole kuin marginaalinen verrattuna vähittäiskauppaan ja muuhun suoramyyntiin. Kilpailu on erittäin kovaa ja vaatii todella paljon, että jokin yhtiö saa vallattua itselleen merkittävän osan kokonaismarkkinoista. Käytännössä markkinaosuuden valtaaminen on uusien myyjien tehtävä, sillä he eivät tule koskaan tyhjille markkinoille vaan yrittävät vallata asiakkaita muilta yrityksiltä ja markkinointitavoilta.
Markkinaosuuden valtaaminen
Yksittäistä jälleenmyyjää ei auta yhtään se, että pääyhtiö toimii laajalla alueella ja monessa eri maassa. Sillä on jokaisessa maassa eli koko markkina-alueellaan valmiiksi vallattuna se osuus kokonaismarkkinoista, mikä sillä on. Jos uusi myyjä haluaa saada asiakkaita ja lisätä yhtiön myyntiä, niin hänen täytyy vallatta markkinaosuutta muilta yrityksiltä eli kilpailijoilta. Toinen vaihtoehto on vallata markkinaosuutta oman yhtiön muilta jälleenmyyjiltä ja tiimeiltä. Verkostomarkkinoijat ovat siten keskenään kilpailijoita, mutta toimivat jostakin kumman syystä yhteistyössä tavoitteensa saavuttamiseksi. Tämä on täysin järjetöntä, sillä jokainen myyjä, joka ei ole omassa alalinjassa ja jonka myynnistä ei saa provisioita, heikentää omaa mahdollisuutta menestymiseen.
Verkostomarkkinointiyritykset ovat keksineet oivan tavan jujuttaa jälleenmyyjiä, kun saavat heidät toimimaan yhdessä ja tuhoamaan toinen toisensa mahdollisuuden toimia kannattavalla tavalla. Yksittäisten myyjien välisen kilpailun lisäksi kilpailua on eri tiimien välillä. Samassa kaupungissa voi toimia esimerkiksi neljä eri saman yhtiön tiimiä, jotka kaikki kilpailevat samoista ehdokkaista jälleenmyyjiksi ja samoista asiakkaista tuotteiden loppukäyttäjiksi.
Uuden myyjän tullessa markkinoille, on pääyhtiöllä tietty osuus kokonaismarkkinoista koko sen toiminta-alueella eli kokonaismarkkinoilla. Näin ollen uuden myyjän ei ole sen helpompaa vallata markkinaosuutta kuin jos yritys toimisi vain yhdessä maassa. Jokaisessa maassa ja kaupungissa, missä verkosto toimii, on yhtiö saanut vallattua oman markkinaosuuden eikä sen kasvattaminen ole helppoa. Jos yhtiö levittäytyy uusille alueille, missä se ei ole aiemmin toiminut, on siellä pian edessä sama tilanne. Sitä ennen yhtiön pitää vallata oma osuus markkinoista, sillä vastaavia tuotteita myy valmiiksi jo jokin toinen yritys kullakin alueella. Jos tuotteita ei myydä mitään muuta kautta, ei niitä yleensä tarvita. (esim. nonihedelmästä valmistetut tuotteet)
Oletko ollut joskus mukana markkinoinnissa tai suoramyynnissä? Oletko yrittänyt saada kuluttajia vaihtamaan tuotemerkkiä, kulutustottumuksia ja ostotapojaan? Jos olet, niin tiedät, miten vaikeaa tämän muuttaminen on. Myyjien työ onkin osaksi entisistä asiakkaista huolehtiminen ja kiinni pitäminen sekä sen lisäksi uusien asiakkaiden saaminen eli markkinaosuuden valtaaminen muilta yrityksiltä. Tätä sanotaan markkinaosuuden valtaamiseksi. Uuden myyjän pitää aina vallata markkinaosuus muilta eikä hän tule koskaan tyhjille markkinoille. Jostakin syystä verkostomarkkinoijat luulevat tulevansa rajattomille markkinoille myymään rajattomasti tuotteita ja liikeideaa, vaikka markkinat ovat rajalliset ja kysyntä verkostomarkkinoinnin kautta myytäville tuotteille sekä liikeidealle vähäistä. Uusia myyjiä voidaan värvätä vain vähän, käytännössä puolet siitä määrästä, mitä alalla joka vuosi lopettaa toimintansa. Uusia värvättäviä tulee uusista ikäluokista sen verran, että systeemejä voidaan pitää pystyssä ja homma kannattaa pääyhtiöitä sekä pyramidin huipulla olevia ammattikouluttajia ja värvääjiä. Uudet myyjät ja verkoston rakentajat pitävät heitä rahoissaan, mutta värvääminen ei lopu ikinä, koska häviäjät pitää korvata aina uusilla häviäjillä.
Jaetaanko jakelutavalle luontainen kustannushyöty palkkioina verkostomarkkinoijille?
Verkostomarkkinointia markkinoidaan siten, että se on tehokas ja edullinen tapa jakaa tuotteita asiakkaille. Koska pääyhtiön ja asiakkaan välistä puuttuu alan puolustajien väitteiden mukaan tukkuporras, niin nämä säästöt voidaan jakaa sitten palkkioina jälleenmyyjille. Todellisuudessa myös verkostomarkkinointiyrityksillä on tukkuporras tai sitä vastaava logistinen järjestelmä, jonka avulla tuotteet välitetään kuluttajille. Tämä maksaa, mikä on pääyhtiön kustannuksia: jakelu tehtailta päävarastoon, sieltä kohdemaahan, siellä päävarastoon ja sieltä sitten postin kautta tai oman jakeluverkoston kautta loppukäyttäjille. Tästä jakelutavasta aiheutuu kustannuksia yhtä lailla kuin vähittäiskaupassa yleensä.
Jos tuotteiden postittaminen alkutuottajalta loppukäyttäjälle olisi edullisin tapa jakaa tuotteita, niin yksikään vähittäiskauppa ei käyttäisi tukkuporrasta välikätenä. Nyt tukkuporras on järjestetty pörssiyhtiöiden kautta ja ne tekevät tulosta pienillä katteilla, mutta äärettömän tehokkaasti. Ylimääräisiä kustannuseriä ei ole ja tuotteiden jakelu tuotantolaitoksilta kaupan varastoihin sekä hyllyille on ehdottomasti tehokkain tapa jakaa tuotteita asiakkaiden saataville. Jos ei olisi, niin jokainen tuote tulisi loppukäyttäjälle postin välityksellä suoraan kotiin. Verkostomarkkinointiyritykset huijaavat silläkin tavalla jälleenmyyjiä ja asiakkaita, että väittävät jakelukanavaa ja markkinointitapaa kustannuksiltaan edullisemmaksi kuin perinteisiä jakelukanavia ja vähittäiskaupan markkinointia.
Verkostomarkkinoinnin kautta myytävät tuotteet ovat keskimäärin 20 – 25 % kalliimpia kuin muuta kautta hankitut vastaavat tuotteet. Joitakin yksittäisiä tuotteita voi olla saatavana edullisemmin kuin vähittäiskaupassa, mutta jos laitat ostoskorit kaikista tuotteista vertailuun, niin vähittäiskaupat ja muu suoramyynti voittavat hintakilpailun reilusti. Ainoastaan sellaiset harvinaiset tuotteet, joiden menekki on hyvin pientä, voivat olla kalliimpia apteekeissa ja luontaistavarakaupoissa kuin verkostomarkkinoinnin kautta ostettuina. Näitä ovat erilaiset nonihedelmästä valmistetut tuotteet: mehut, uutteet ja kapselit. Apteekit ja luontaiskaupat joutuvat perimään tuotteista kalliin hinnan, koska niitä myydään vain muutamia pakkauksia vuodessa.
Tuotteet ovat järkiään kalliimpia verkostomarkkinoinnissa kuin muualla, koska pyramidipelin osallistumismaksu sisältyy osin tuotteiden hintaan. Kun tuote maksaa 20 % enemmän kuin muualla, voidaan siitä maksaa uusien myyjien värväämisestä aiheutuvat palkkiot ylälinjaan. Näin ollen myyjät maksavat itse värväämisestä ylälinjaan eikä näitä maksuja makseta jakelutavalle luontaisesta kustannushyödystä. Tyypillinen verkostomarkkinointi täyttää siten laittoman rahankeräyksen ja pyramidipelin ehdot lain mukaan määriteltynä.
Kuka ottaa riskin?
Rehellinen suoramarkkinointiyritys palkkaa työsuhteeseen kauppaedustajia ja myyntimiehiä. Yritys ei värvää tarkoituksella liikaa myyjiä omalle markkina-alueelleen, niin että jokaisella myyjällä on mahdollisuus tehdä kannattavaa suoramyyntiä. Pääyhtiö ottaa riskin ja maksaa myyjän kulut kuten koulutuksesta, markkinointimateriaalista, tuotenäytteistä, auton käytöstä ja puhelimesta aiheutuvat kustannukset. Näin myyjän vastuulle jää vain asikkaiden hankkiminen ja heidän palvelemisensa. Riskejä ei myyjällä sanottavasti ole, paitsi tuotteiden vähäinen kysyntä, mikä voi pitää tilit pieninä ja ylihintaiset tuotteet vähentävät kysyntää. Joka tapauksessa rehellinen suoramyynti antaa myyjälle mahdollisuuden menestyä eli hankkia elantonsa työllä.
Verkostomarkkinoinnissa ei tällaista mahdollisuutta 99 prosentille myyjistä anneta vaan pidetään sitä vastoin tarkasti huoli siitä, että nämä 99 prosenttia häviävät rahan ja työpanoksen verkostoon. Näillä rahoilla pääyhtiö ja pyramidin huipulla olevat ammattivärvääjät sitten elättävät itsensä. Värväämällä liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden ja jatkamalla värväämistä ilman rajoituksia varmistetaan se, että alimmilla tasoilla olevat ja viimeisenä mukaan lähteneet häviävät varmasti rahansa, mitkä he ovat panneet toiminnan kuluihin, koulutukseen, markkinointimateriaaliin ja ylihintaisiin tuotteisiin. Tästä muodostuu pyramidipelin osallistumismaksu, mikä tekee toiminnan kannattavaksi pääyhtiölle ja pyramidin huipulla oleville ”kouluttajille”.
Kun pääyhtiö on saanut lanseerattua tuotteen markkinoille, ei sillä ole enää huolen häivää. Kaikki riskit on onnistuttu siirtämään pääyhtiöltä jälleenmyyjille. Jälleenmyyjät maksavat kaiken markkinoinnin ja liiketoiminnan monet kulut, mitkä normaaliyrityksissä kuuluisivat pääyhtiölle. Markkinointimateriaalin ja koulutuksen myyminen jälleenmyyjille on itse asiassa tuottavaa liiketoimintaa niille, jotka sitä järjestävät. Jos pääyhtiön omistajat ovat mukana koulutuksessa ja jälleenmyyjinä, niin he saavat näistä ”tuotteista” sievoiset lisätulot. Amwayn organisaatiossa liiketoiminnan edistämiseen tarkoitetut työkalut eli koulutus ja markkinointimateriaali tuottavat pyramidin huipulla oleville kouluttajille 75-80 % kaikista tuloista. Amwayn tuotteiden myynti on siten vain sivubisnestä ja välttämätön paha, koska suora rahankeräys ilman kaupankäyntiä on selvästi laitonta. Laittomaksi tulisi katsoa Amwayn ja muiden tyypillisten yhtiöiden toiminta muutenkin, mutta valitettavasti näin ei ole tehty. Verkostomarkkinointi on ikään kuin laillistettua laitonta pyramidipeliä.
Hyvä mahdollisuus
96-99 prosenttia alan myyjistä häviää reaaliajassa rahaa ja työpanoksen verkostoon. Koska häviäjät lopettavat toiminnan voittajia aikaisemmin, kasvaa heidän suhteellinen osuutensa kaikista peliin osallistuneista vuosi vuodelta ja on yli 99 prosenttia. Syy suuriin tappiolukuihin on palkkiojärjestelmän pyramidiluonteessa ja rajoittamattomassa uusien osallistujien värväämisessä. Järjestelmä on suunniteltu siten, että pyramidin huipulla olevat tienaavat valtavia summia, mutta alimmilla tasoilla olevat yli 96 prosenttia eivät tienaa mitään: kulut ovat suuremmat kuin palkkiot, joten he harjoittavat liiketoimintaa tappiolla. He maksavat siitä, että voivat tehdä työtä ja markkinoida viallista liikeideaa.
Viallinen järjestelmä
Verkostomarkkinoinnin vika on sen järjestelmässä ja liikeideassa. Koska myyjiä värvätään tarkoituksella liikaa, ei suurimmalla osalla ole mahdollisuutta harjoittaa kannattavaa suoramyyntiä. Ainoa mahdollisuus suuriin tuloihin tai edes voittoon olisi uusien osallistujien värvääminen. Tämä on kuitenkin mahdotonta kaikille yhtä aikaa eikä se onnistu käytännössä kuin yhdelle sadoista tai tuhansista mukaan lähtevistä lyhyen ajan sisällä. Tästä järjestelmän pyramidiluonteesta ja epäoikeudenmukaisesta palkkiojärjestelmästä johtuu, että tappioluvut ovat niin suuret: yli 99 prosenttia. tahdotko olla mukana värväämässä läheisiäsi tähän vialliseen järjestelmään? Päätös ja valinta on sinun.
Varma työpaikka
Verkostomarkkinointi tarjoaa sinulle varman työpaikan. Aina, kun jokainen maksava ehdokas otetaan töihin, pitäisi olla varuillaan. Työ ei voi kannattaa läheskään kaikkia yrittäjiä, kun siitä pitää maksaa ja työntekijöiden määrää ei rajoiteta millään tavalla. Värväysjärjestelmä, missä värvätään rajoittamaton määrä uusia osallistujia, on luonteeltaan aina laitonta pyramidipeliä, vaikka lainvalvojat ja -säätäjät eivät sitä asiaa ymmärtäisi eivätkä voisi estää näitä systeemejä toimimasta. Kuluttajana sinulla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja äänestää jaloillasi. Älä osta mitään verkostomarkkinoinnin kautta ja varoita läheisiäsi siitä, mitä nämä systeemit pohjimmiltaan ovat. Älä häkelly sen vuoksi, että mukana oleva tuttavasi on tässä niin sydänjuuriaan myöten kiinni, ettei ota vastaan rakentavaa kritiikkiä vaan uskoo löytäneensä maailman tehokkaimman markkinointijärjestelmän ja parhaan tavan rikastua. Suurin osa näistä petetyistä tuttavistamme tulee järkiin ajan myötä ja ne, jotka eivät tule, muuttuvat samanlaisiksi kuin ylälinjan ammattivärvääjät ovat. He vaihtavat todellisen ystävyyden rahanhimoon ja saavat sen mukaisen kohtalon, mitä ansaitsevat.
Petteri Haipola, 20.04.2007