Kirjoittanut Petteri Haipola
Mikä on vikana verkostomarkkinoinnissa?
Tässä on lueteltuna pähkinänkuoressa se, mikä on vikana verkostomarkkinoinnissa.
- 1. Rajoittamaton uusien osallistujien värvääminen loputtomaan ketjuun takaa sen, että suurin osa värvätyistä häviää rahan ja työpanoksen aiemmin mukaan lähteneille sekä pääyhtiön hyväksi. Voitollisen liiketoiminnan harjoittaminen on vaikeaa ja suurimmalle osalle osallistujista mahdotonta, koska myyjiä on värvätty liikaa tuotteiden kysyntään nähden eikä uusia myyjiä ole mahdollista värvätä enempää kuin on tulossa alalle ja kyseiseen yhtiöön yhtä aikaa töihin. Tuhat myyjää ei voi myydä kaikkia myyjiä kannattavalla tavalla tuotteita kahdelle tuhannelle tuotteita verkostomarkkinoinnin kautta ostavalle asiakkaalle, kun puolet asiakkaista on värvätty verkostoon myyjiksi. Tuhat myyjää ei voi värvätä kymmentätuhatta uutta myyjää joka vuosi niin ettei kukaan lopeta toimintaansa ja näin jokaisella verkoston rakentajalla olisi mahdollista rakentaa itselleen voittoa tuottava alalinja. Kymmenentuhatta uutta myyjää ei voi saada joka vuosi sataatuhatta uutta asiakasta, mikä olisi edellytys sille, että suoramyynti kannattaisi viimeisenä mukaan lähteneitä myyjiä. Myyjien ja asiakkaiden määrä ei voi moninkertaistua joka vuosi, mikä olisi edellytys sille, että jokainen uusi verkostomarkkinoija voisi saada voittoa liiketoiminnasta tai että edes viisi prosenttia heistä voisi harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa. Tästä syystä yli 95 prosenttia myyjistä häviää rahaa ja työpanoksen verkostoon vuorenvarmasti reaaliajassa parhaimmankin teoreettisen laskelman mukaan ja käytännössä noin 99 prosenttia, mikä tekee pitkällä tähtäimellä tappioluvuksi yli 99 prosenttia, koska häviväjät lopettavat toiminnan nopeammin kuin voittajat ja häviäjien tilalle värvätään uusia häviäjiä joka vuosi yhtä paljon tai vähän enemmän kuin heitä lopettaa verkostoissa. Tämä on tilanne verkostomarkkinoinnissa kaikkialla maailmassa.
- 2. Verkostomarkkinoinnin liikeideaa ja usein myös tuotteita markkinoidaan harhaanjohtavalla tavalla. Verkostomarkkinointi ei tarjoa ”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen”. Tuotteiden terveysvaikutuksia ja ekologisuutta liioitellaan. Tuotteet ovat keskimäärin 20 – 25 prosenttia kalliimpia kuin muualta hankitut vastaavat tuotteet, kun lasketaan koko ostoskorin hinta verkostomarkkinointiyhtiön markkinoimien ja muiden yhtiöiden vastaavien tuotteiden välillä. Harhaanjohtavaa ja totuudenvastaista markkinointia ovat seuraavat väittämät, mitä viljellään yleisesti verkostoihin ja ehdokkaille: a) Aloittaminen on ilmaista. (Aloituspaketti ja toiminta maksavat aina rahaa.)
b) Toimintaan ei liity riskiä tai riskit ovat pieniä. (Riski hävitä rahaa on 96-99 % verkostosta riippuen.)
c) Verkostomarkkinoijalla on hyvä mahdollisuus lisäansioihin tai taloudellisen riippumattomuuden saamiseen. (Pitkällä tähtäimellä yli 99 % osallistujista häviää rahan ja työpanoksen verkostoihin. Mahdollisuus lisäansioihin on erittäin huono ja rikastumiseen lähes olematon.)
d) Tuotteet ovat halvempia kuin muualta ostettuina. (Tuotteet ovat yleensä 20 – 25 % kalliimpia kuin muualta ostetut vastaavat tuotteet.)
e) Tuotteet edistävät terveyttä ja ehkäisevät sairauksia, jopa parantavat sairaita. (Tämä on lainvastaista markkinointia eikä tuotteilla ole havaittu olevan sellaisia vaikutuksia, mistä kuitenkin todistetaan.) Verkostomarkkinointia pidetään pystyssä markkinoimalla ’mahdollisuutta’ ja ’unelmaa’, millä tarkoitetaan ’rikastumisen mahdollisuutta’ niin sanottujen passiivisten tulojen ansiosta. Passiiviset tulot ovat alalinjasta nousevia provisioita ja bonuksia, joiden eteen ei lopulta tarvitse tehdä mitään. Riittää, että alalinjassa on tarpeeksi jäseniä, niin sen ansiosta on mahdollista rikastua tai saada tuntuvia lisäansioita. Tavoite ei ole siten työllistää itseä pysyvästi vaan vetäytyä pois työelämästä ja teettää työt muilla. Verkostomarkkinoinnin unelma on mahdollista toteutua vain yhdelle kymmenistätuhansista osallistujista. Se edellyttää sitä, että 99 prosenttia ’pelin pelaajista’ häviää rahaa ja näiden häviämän rahan turvin harvat voittajat voivat elää ylellistä elämää. Jos unelman myyminen tuomittaisiin laittomana markkinointina ja kiellettäisiin sitä tekemästä, ja yhtiöt ja myyjäorganisaatiot noudattaisivat tätä kieltoa, estäisi se tehokkaasti alan väärinkäytöksiä ja petollisen toiminnan jatkumista. Jonkinlainen totuudenmukaisten keskipalkkioiden esittäminen markkinoinnnissa voisi niin ikään ehkäistä petollisen toiminnan harjoittamista. Keskipalkkioihin pitäisi laskea mukaan kaikki vähintään yhden kuukauden mukana olleiden palkkiot vuoden ajalta, vaikka nämä olisivat passivoituneet vähän aikaa yritettyään tai eivät olisi saaneet yhtään palkkiota. Se ei tarkoita sitä, ettei joku ole yrittänyt myydä tuotteita ja värvätä uusia osallistujia, jos hän ei saa palkkioita. Suuri osa ei saa palkkioita yrityksestä huolimatta, koska kaikkien on mahdotonta saada rakennettua alalinjaa ja myytyä tuotteita kysynnän rajallisuuden vuoksi sekä siksi, että tarjontaa on liikaa. - 3. Verkostomarkkinoijaksi pääsee kuka tahansa, joka maksaa liittymisestään verkostoon. Minkäänlaista ’myyjien’ valikointia pätevyyden, erityisosaamisen ja alalle sopivuuden perusteella ei tehdä. Kun valtaosa osallistujista sitten häviää rahansa ja työpanoksensa, niin heidät syyllistetään ja sanotaan, etteivät he sopineet tälle alalle. Tätä harjoittavat käytännöllisesti katsoen kaikki alan yritykset ja järjestelmän puolustajat.
- 4. Yleneminen hierarkkiassa perustuu siihen, montako uutta osallistujaa omaan alalinjaan värvätään. Tämä on kiinni enemmän tiimin työskentelystä, onnesta ja sattumasta kuin ylenevän henkilön ansioista. Ylenevän henkilön lainvastainen markkinointitapa tosin edesauttaa menestymistä, mutta lainvastaisella tavalla toimivia ei pitäisi palkita vaan rangaista siitä, että he rikkovat lakia. Verkostomarkkinoinnissa menetellään päinvastaisella tavalla. Markkinointirikoksista saa taloudellista hyötyä, koska eniten alalinjaansa harhaanjohtavan markkinoinnin avulla värvänneet osallistujat palkitaan runsaasti pääyhtiön toimesta. Rehellisessä suoramyyntiyrityksessä yleneminen tapahtuu siten, että joku kunnostautuu myyjän työssä ja muiden tuotemyyjien kouluttamisessa sekä työn organisoinnissa. Myyjän työssä ei ole kyse siitä, että värvätään mahdollisimman paljon uusia myyjiä vekrostoon loputtomaan ketjuun ja herätetään uusissa myyjissä toiveita rikastumisesta sekä passiivisista tuloista, jos nämä onnistuvat värväämään lisää myyjiä verkostoon. Rehellisessä myynnin johtamistyössä ja myyjien kouluttamisessa ei ole myöskään kyse siitä, että tällä tavalla kannustetaan värväämään mahdollisimman paljon myyjiä välittämättä mitään markkinoiden kyllästymisestä ja kysynnän määrästä. Rehellinen suoramyyntiyritys antaisi potkut sellaisille myyjille ja myyjien kouluttajille, jotka värväävät liikaa myyjiä ja tukkivat tahallaan markkinat värväämällä jokaiselle myyjälle liikaa kilpailijoita, niin että myyjät joutuvat lopettamaan työn liiallisen kilpailun ja vähäisen kannattavuuden tai peräti tappioiden vuoksi. Verkostomarkkinoinnissa tällaisesta toiminnasta saa ylennyksen ja palkinnon.
- 5. Tuotteiden ostaminen on ehto sille, että alalinjasta on oikeus saada palkkioita. Tälle ehdolle ei ole mitään muuta perustelua kuin se, että pyramidipelin osallistumismaksu sisältyy näiden tuotteiden hintaan. Tuotteet myydään ylihintaisina peliin osallistuville ja niiden ostaminen on edellytys pätevöitymiselle, mikä oikeuttaa alalinjasta saataviin provisioihin. Jos olisi tarkoitus palkita kouluttamisesta ja hyvästä johtajuudesta, niin silloin tällaisten ostojen ja oman myyntityön edellytys tiimin liikevaihdosta saataville palkkioille ei ole perusteltua. Pyramidin huipulla olevat eivät itse asiassa myy mitään vaan antavat ostamansa tuotteet lahjaksi tai heittävät ne roskakoriin. Tuotteilla ei ole todellista arvoa kuluttajille ja niitä myydään pelkästään sen vuoksi, ettei suora rahankeräys ketjukirjeen tavoin ole laissa sallittua. Rahankeräys on mahdollista toteuttaa, kun myydään ylihintaisia palveluita ja tuotteita verkoston jäsenille sekä heitä tukeville läheisille, jotka ostavat tuotteita liiketoiminnan tukemiseksi, mutta eivät tarpeen vuoksi.
- 6. Palkkioita maksetaan liian monelle tasolle tuotteen ostavan tai myyvän osallistujan ylälinjaan. Tämä mahdollistaa pyramidipelin pelaamisen. Kun jokaisen alalinjalaisen ostoista ja myynnistä saa ylälinjassa vähän provisioita, tekee se muutaman pyramidin huipulla olevan tuloihin suuren lisän. Edellytys suuriin tuloihin on näin ollen suuri alalinja eikä suuret myynnit verkoston ulkopuolelle. Tuotteiden kulutuksesta suuri osa on saatu aikaan keinotekoisesti markkinoimalla harhaanjohtavalla tavalla ’hyvää mahdollisuutta’ ja ’unelmaa’. Ilman tätä harhaanjohtavaa ’unelman’ markkinointia eivät verkostot voisi toimia.
- 7. Tuotteen myyneelle henkilölle maksetaan palkkioita vähemmän kuin samasta myynnistä menee provisioita ylälinjaan. Tämäkin mahdollistaa pyramidipelin pelaamisen. Tuotteiden vähittäismyyntihinnat ovat lisäksi epärealistiset. Myyjät joutuvat myymään tuotteita sisäänostohintaan ja jopa lahjoittamaan niitä, kun eivät saa niistä ehdotettua vähittäismyyntihintaa. Myyjien palkkiot ilmoitetaan kuitenkin markkinoinnissa vähittäismyyntihintojen perusteella, vaikka he eivät todellisuudessa nettoa myyntityöstä mitään. Näin ei ole kaikkien tuotteiden ja yhtiöiden kohdalla, mutta valitettavan usein näin silti tapahtuu.
- 8. Verkostomarkkinointi vahingoittaa ihmissuhteita. Ihmissuhteiden kaupallistaminen ja sosiaalisen paineen kautta tuotteiden tyrkyttäminen läheisille vaarantaa ihmissuhteet. Jos osallistujille paljastuu se, miten huono mahdollisuus verkostomarkkinoinnin kautta on saada lisäansioita ja rikastua, niin värvääjä joutuu huonoon valoon värväyksen kohteeksi joutuneiden silmissä, ellei itse ymmärrä tätä asiaa ja sanoudu irti petollisesta järjestelmästä. Ihmisten välisen luottamuksen käyttäminen petollisen järjestelmän markkinoimiseen jättää väistämättä jäljet ihmissuhteisiin. Ystävyyssuhteet katkeavat ja parisuhteet rakoilevat päättyen jopa eroon verkostomarkkinoinnin vuoksi. Uudet ystävät eivät ole todellisia ystäviä, sillä heidän kannustimensa ja motiivinsa ystävyydelle ovat hyötyä toisen tekemästä työstä eli raha ja ahneus. Toimintaa värittää lisäksi kateus, mitä tunnetaan paremmin menestyviä kohtaan. Jokainen pyrkii olemaan toista parempi eikä siinä ole tavoitteena auttaa toista menestymään. Tavoite on rikastua itse toisten tekemän työn kustannuksella ja johtamalla heitä harhaan. Kun tämä puetaan sanoissa ja markkinoinnissa itsensä vastakohdaksi eli väitetään, että tarkoitus on auttaa muita menestykseen, niin sen suurempaa valhetta on vaikeampaa enää keksiä. Silti jotkut uskovat tämän valheen ja toimivat sen mukaan levittäen samaa sanomaa muillekin. Syy tähän on se, ettei voida tunnustaa itselle, että on jouduttu huijauksen kohteeksi ja levitetty manipuloinnin tuloksena huijausta muille. Se vaatisi nöyrtymistä, mihin kaikki eivät kykene eivätkä halua sitä tehdä. Anteeksipyytäminen on vaikeampaa kuin syyllistää rikoksen uhrit siitä, että näitä on käytetty hyväksi ja riistetty heidän aikansa sekä rahat petollisen järjestelmän avulla, missä henkilökohtaista luottamusta käytetään häikäilemättä hyväksi pyramidin huipulla olevien ja pääyhtiön rikastuttamiseksi.
Kerron tämän tiivistelmän jälkeen joitakin asioita vielä yksityiskohtaisemmin. Näet niistä sen, mistä verkostomarkkinoinnissa sen tyypillisessä muodossa on kysymys. Alan yrityksistä 99 prosenttia toimii käytännössä niin kuin laiton pyramidi, vaikka niitä ei olisi syytetty tai tuomittu oikeudessa rikoksista. Viranomaiset eivät pysty estämään näiden järjestelmien toimintaa, koska laiton rahankeräys on naamioitu tavanomaiseksi kaupankäynniksi. Rajan vetäminen siihen, kuinka paljon tuotteet ja palvelut saavat sisältää ylihintaa, kun niiden ostaminen on ehto värväämiselle ja alalinjasta nousevien provisioiden saamiselle, on vaikeaa. Helpointa olisi silloin, jos kaikki loputtomaan ketjuun tapahtuvat rajoittamattomat värväysjärjestelmät kiellettäisiin lailla. Muuten pyramidipelistä verkostomarkkinoinnin muodossa ei päästä eroon.
Verkostomarkkinointi tunnetaan monella eri nimellä
Verkostomarkkinointi tunnetaan myös nimillä monitasomarkkinointi, MLM, suosittelumarkkinointi, franchise-edustaminen, peoples franchise, people´s franchising, team marketing ja verkostopohjainen markkinointitapa. Monet yritykset karttavat toiminnastaan nimen ’verkostomarkkinointi’ käyttöä, koska sillä on niin huono maine yleisön silmissä. He keksivät jatkuvasti uusia nimiä toiminnalleen ja kiertotapoja ilmaista se, millaisesta työstä ja yrittäjyydestä verkostoissa on kysymys.
Mitä on verkostomarkkinointi?
Verkostomarkkinointi on tuotteiden ja palveluiden myymistä monitasoisen myyjäorganisaation kautta kuluttajille. Myyjät on sijoitettu pyramidikaaviossa eri tasoille hierarkkiseen järjestelmään. Pyramidin huipulla olevat saavat valtavia palkkioita alalinjan tekemän liikevaihdon perusteella. Liikevaihdosta noin puolet on osallistujien ostoja omaan kotitalouteen ja lopuista valtaosa on ns. tukiostoja: verkostomarkkinoijan sukulaiset ja ystävät ostavat myötätunnosta yhtiön tuotteita tukeakseen läheisen ihmisen liiketoimia.
Verkostomarkkinoinnille on tyypillistä se, että jokainen myyjäksi rekisteröitynyt henkilö on oikeutettu värväämään rajoittamattomasti uusia myyjiä ja saamaan provisioita alalinjansa liikevaihdosta palkkiojärjestelmän mukaan. Rajoittamaton uusien myyjien värvääminen ja siihen kannustaminen suoramyynnin kustannuksella tekee järjestelmistä laittoman pyramidin tavoin toimivia tuotepohjaisia pyramidipelejä eli MLM-värväysjärjestelmiä. Vain alle yksi prosentti alan yrityksistä toimii vähän rehellisemmin eli niin kuin muut suoramyyntifirmat. Näitä voidaan kutsua nimellä MLM-suoramyyntifirmat erotuksena tuotepohjaisista pyramidipeleistä ja MLM-värväysjärjestelmistä.
Häviäjien osuus kasvaa vuosi vuodelta
Kun verkostomarkkinoija passivoituu tappion kärsittyään, lopettavat ’asiakkaat’ tuotteiden tilaamisen yhdessä verkostomarkkinoijan kanssa. Näin koko asiakaskunta ja myyjäverkosto vaihtuu uusiin parin vuoden sisällä pyramidin huippua lukuun ottamatta. Huipulla on alle yksi tuhannesta peliin osallistuneesta henkilöstä. Reaaliajassa häviää rahaa noin 96 – 99 prosenttia, mutta pitkällä tähtäimellä yli 99 prosenttia. Häviäjät lopettavat toiminnan parin vuoden sisällä, mutta voittajat jatkavat kauemmin. Jos turhat tuoteostot ”pelin pelaamiseksi” laskettaisiin mukaan tappioihin, niin reaaliajassa häviäviä olisi yli 99,9 %.
Tuoteostoista on tappioiksi perusteltua laskea ainakin se osuus, mitä peliin osallistuva joutuu maksamaan enemmän kuin jos ostaisi vastaavat tuotteet muualta. Sellaiset tuotteet tulisi laskea jopa kokonaan tappioiksi, mitä kuluttaja ei normaalisti käyttäisi: lisäravinteet, monivitamiinivalmisteet, laihdutustuotteet, ateriankorvikkeet, muut ihmerohdot ja kalliit ihonhoitotuotteet. Pääasiallinen ja lähes ainoa syy kokeilla näitä tuotteita on tarjottu lisäansioiden ja rikastumisen mahdollisuus. Ellei liikeideaa markkinoitaisi harhaanjohtavalla tavalla, ei näitä tuotteita ostettaisi lainkaan. Sen todistaa se, etteivät osallistujat ja heidän asiakkaansa jatka tuotteiden ostamista pelin pelaamisen päättymisen jälkeen.
Esimerkki häviäjien vaihtumisesta uusiin häviäjiin
Jos verkostossa on yhtä aikaa noin 500 aktiivista osallistujaa, niin siitä saa runsaita lisätuloja tai päätoimisen elatuksen korkeintaan seitsemän henkilöä. Tämän lisäksi noin kymmenen henkilöä voi saada omansa takaisin. Loput noin 485 henkilöä toimivat maksumiehinä häviten rahan ja työpanoksen verkostoon. Vuosien mittaan tämä häviäjien osuus siis kasvaa, koska voittoa saavista noin 15-18 henkilöstä suurin osa jatkaa useita vuosia, mutta häviäjät lopettavat parissa vuodessa.
Otetaan esimerkiksi uusi markkinoille lanseerattu verkosto, jossa on vuoden 2007 alussa 500 myyjää. Heistä noin 3 % saa palkkioita reaaliajassa enemmän kuin toiminnasta aiheutuu kuluja eli he tekevät voittoa. Muut 97 % häviävät sijoittamansa rahan ja työpanoksen verkoston ylälinjan sekä pääyhtiön hyväksi. Yhtiö on saanut vallattua oman markkinaosuutensa toimialueellaan ja sen vuoksi uudet myyjät jäävät vaille kunnon mahdollisuutta kannattavaan liiketoimintaan.
Myyjien vuotuinen vaihtumisprosentti on esimerkissä 50 %, mikä on Amwayn itsenäisten elinkeinonharjoittajien vaihtuvuusprosentti. Joka vuosi värvätään saman verran uusia myyjiä kuin vanhoja lopettaa. Myyjien jakaantuessa epätasaisesti verkostoon ja pyramidikaavion kasvaessa syvyyttä nopeammin kuin leveyttä, on lopputulos se, että vain 1,20 % kaikista peliin osallistuneista saa omansa takaisin tai voittoa kymmenen vuoden toimintajakson aikana. Voittajien osuus kaikista osallistujista pienenee vuosi vuodelta ja häviäjien osuus kasvaa, mikä näkyy taulukosta.
Taulukko 1: Häviäjien määrän suhteellisen osuuden kasvu 10 vuodessa.
| Vuosi | Jäseniä 1.1. | Vaihtuu | Kumulatiiv. | Voittavia kumulat. | Voitto-% |
| 2007 | 500 | 250 | 750 | 18 | 2,40 % |
| 2008 | 500 | 250 | 1000 | 21 | 2,10 % |
| 2009 | 500 | 250 | 1250 | 24 | 1,92 % |
| 2010 | 500 | 250 | 1500 | 27 | 1,80 % |
| 2011 | 500 | 250 | 1750 | 30 | 1,71 % |
| 2012 | 500 | 250 | 2000 | 33 | 1,65 % |
| 2013 | 500 | 250 | 2250 | 36 | 1,60 % |
| 2014 | 500 | 250 | 2500 | 39 | 1,56 % |
| 2015 | 500 | 250 | 2750 | 42 | 1,53 % |
| 2016 | 500 | 250 | 3000 | 45 | 1,50 % |
| Yhteensä | 500 | 2500 | 3000 | 45 | |
| Häviäviä | 2955 | ||||
| Tappio-% | 98,50 % | ||||
| Voitto-% | 1,50 % |
Tässä esimerkissä häviäjien suhteellinen osuus kasvoi 97 prosentista 98,5 prosenttiin kymmenessä vuodessa.
Kukaan ei häviä rahaa vai häviääkö?
Alan puolustajat väittävät, ettei kukaan häviä rahaa, koska ’myyjät’ saavat rahansa vastikkeeksi tuotteita ja myyvät tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille, mistä he saavat myyntiprovisioita. Nämä tuotteet ovat kuitenkin sellaisia, joita ei ostettaisi muuten, ellei ’unelmaa’ ja ’mahdollisuutta’ kaupiteltaisi harhaanjohtavan markkinoinnin avulla. Tuotteet ovat ylihintaisia tai turhia eikä niitä ostettaisi verkostoista, ellei niiden ostaminen olisi ehto liiketoiminnan harjoittamiselle ja rikastumisen mahdollisuuden ylläpitämiselle. Alan tilastot osoittavat lisäksi sen, että puolet tuotteista ostetaan ’myyjän’ kotitalouteen ja vain puolet menee verkoston ulkopuolelle: nekin sukulaisille ja tuttaville, jotka tukevat liiketoimia ja ostavat myötätunnosta tuotteita.
Ostot omaan kotitalouteen tekevät tyypillisesti 60 – 100 euroa/kk. Tyypillisen verkostomarkkinoijan kuukauden liikevaihto on 100 – 120 euroa. Näin ollen vähintään puolet ostoista menee verkoston sisälle, vaikka USA:n pyramidilakien mukaan vain 30 % saisi olla myyjien omia ostoja.
Tuotteiden suoramyyntiä ei tilastojen mukaan harjoiteta siinä määrin, että se tuottaisi voittoa suuremmalle osalle myyjistä kuin mitä tässä on arvioitu: kolmelle prosentille reaaliajassa. Toiminnasta aiheutuu jatkuvia kuluja ja siihen menee aikaa yli 10 tuntia viikossa, vaikka ei paljon mitään tekisi. Kulut ovat 60 – 200 euroa/kk vuoden 2007 tasolla.
Kun kulut vähennetään palkkioista, tekee suurin osa ’myyjistä’ tappiota. Tämä on alan tilastojen osoittama fakta, mitä tukevat yhtiöiden palkkiojärjestelmät ja jatkuvan värväämisen käytäntö. Se todistaa suuren asiakkaiden ja myyjien vaihtuvuuden yhdessä liikevaihdon kanssa, sillä liikevaihto ei kasva samassa suhteessa kuin uusia myyjiä värvätään ja he tuovat järjestelmään mukanaan uusia asiakkaita. Ei ole siitä syystä perusteltua sanoa, ettei kukaan häviä rahaa ja tuotteiden myynnistä on kaikkien mahdollista saada voittoa, jos vain yrittää tarpeeksi. Kahdelle tuhannelle tuotteita verkostojen kautta ostavalle asiakkaalle on tuhat myyjää aivan liikaa, kun myyjät ovat itse samalla puolet kaikiasta asiakkaista.
Liikaa myyjiä ja liian vähän kysyntää tuotteille
Verkostomarkkinoinnissa yritetään värvätä tarkoituksella niin paljon myyjiä kuin vain mahdollista ja vielä sen ylikin. Jokaisella rekisteröidyllä myyjällä on oikeus värvätä uusia myyjiä ja niin jokainen myös yrittää tehdä. Jokainen yrittää myös myydä tuotteita suosittelemalla niitä muille. Sehän on koko toiminnan idea, että näin tehdään eikä sitä kutsuta edes työksi!
Markkinoinnissa usein esitettyjen väitteiden mukaan riittää, että käyttää tuotteita itse ja suosittelee niitä tutuilleen: siinä kaikki. Tämän pitäisi riittää siihen, että sijoitetun rahan saa takaisin ja korvausta tehdystä työstä, joka ei mainonnan mukaan edes työtä ole vaan hauskanpitoa ja tavallista seurustelua.
Käytännössä tuotteiden myyminen ja uusien myyjien värvääminen verkostoon ei ole kuitenkaan näin helppoa eikä se ole kaikille mahdollista, vaikka miten paljon yrittäisi. Myyjien ja asiakkaiden määrä ei voi jatkuvasti moninkertaistua eikä edes merkittävästi kasvaa, mikä olisi kuitenkin edellytys sille, että uusi myyjä saa voittoa toiminnastaan.
Kun myyjiä on liikaa tuotteiden kysyntään nähden, niin että suoramyynti käy kannattamattomaksi osalle ja tässä tapauksessa valtaosalle myyjiä, puhutaan silloin markkinoiden kyllästymisestä. Se tarkoittaa sitä, että tuotteilla ja liikeidealla on kysyntää liian vähän tarjontaan nähden. Tuotteita tarjotaan liikaa myytäväksi ja halukkaita ostajia on liian vähän tarjontaan nähden. Alalle yritetään värvätä paljon enemmän ihmisiä kuin mitä on lyhyellä aikavälillä tulijoita. Markkinat ovat kyllästyneet sekä tuotteiden kysynnän että myös rekrytoitavien ihmisten osalta.
Verkostomarkkinointi lienee ainoa teollisuuden ala, missä töihin pääsee kuka tahansa, joka maksaa siitä ja työvoimasta on ainainen pula. Ainoa kriteeri tulla valituksi ’työhön’ on se, että maksat siitä. Tavallisesta työstä saa palkkaa, mutta verkostomarkkinoija maksaa siitä hyvästä, että saa tehdä työtä.
Sanoin edellä, ettei tuhannen myyjän ole kannattavaa myydä tuotteita kahdelle tuhannelle asiakkaalle, kun vielä puolet tästä asiakasmäärästä muodostuu verkoston myyjistä eli myyjät ovat itse puolet kaikista asiakkaista. On lähes mahdotonta ja erittäin vaikeaa hankkia uusia asiakkaita, kun heidät on jo valmiiksi värvätty verkostoon myymään ja kuluttamaan tuotteita, joita uusien myyjien pitäisi heille myydä. Markkinat ovat kyllästyneet eikä toiminta ole kannattavaa viimeisenä mukaan lähtevien myyjien kannalta. Tämä on fakta, minkä alan puolustajat ja pääyhtiöt kiistävät.
Alan puolustajat väittävät, etteivät markkinat voi kyllästyä, koska verkostoon voi värvätä uusia myyjiä ja hankkia asiakkaita koko siltä alueelta, missä yhtiöllä on toimintaa. Uusi myyjä voi laajentaa toimintaansa toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Tämä on kuitenkin harhakuva ja tahallista eksytystä, verkostomarkkinoijien pettämistä.
Jokaisella yhtiöllä on omalla toiminta-alueellaan jo valmiiksi niin paljon myyjiä kuin voi olla tuotteiden kysyntään nähden. Tämän lisäksi sen toiminta-alueella on jo niin paljon verkostomarkkinoijia kuin tietyllä alueella heitä voi olla.
Markkinat ovat siis valmiiksi kyllästyneet, kun uusi myyjä tulee verkostoon. Häntä ei auta yhtään se, että yhtiöllä on toimintaa monessa eri maassa, koska jokaisessa maassa tilanne on sama: myyjiä on valmiiksi liikaa ja asiakkaita liian vähän. Asiakkaiksi lasketaan vain ne, jotka ovat valmiit ostamaan tuotteita tiettynä hetkenä verkostomarkkinoinnin kautta. Kaikki alueella asuvat ihmiset eivät ole potentiaalisia asiakkaita. Suurin osa ostovoimaisista asiakkaista hankkii tuotteet vähittäiskaupan kautta ja joka tapauksessa eri tietä kuin verkostomarkkinointi. Jos verkostomarkkinoija haluaa saada itselleen asiakkaita, pitää hänen vallata markkinaosuus muilta samoja tuotteita markkinoivilta yrittäjiltä ja yrityksiltä. Jos et tätä muuten usko, niin huomaat sen käytännössä, kun yrität myydä jotakin kuluttajille.
Ostotottumusten ja kulutustapojen muuttaminen on todella kiven takana, mistä syystä verkostomarkkinoijilla on hyvin epäkiitollinen tehtävä, kun heidät laitetaan valtaamaan markkinaosuutta ylihintaisilla tuotteilla ja ’mahdollisuuden’ avulla eli markkinoimalla verkostomarkkinoinnin liikeideaa ja värväämällä uusia värvääjiä verkostoon. Näin systeemi on kuitenkin suunniteltu toimimaan ja se toimiikin hyvin pääyhtiön sekä teamin johtavien kouluttajien kannalta, jotka ovat valmiiksi pyramidin huipulla. Sinne ei niin vain uusi verkostomarkkinoija pääsekään kiipeämään, vaikka yksi kymmenistätuhansista sinne pääseekin.
Verkostomarkkinoinnilla ei ole monopolia tuotteiden myynnin suhteen, joten vain pieni osa kuluttajista ostaa kerralla verkostomarkkinoinnin kautta. Tämä osa asiakkaista on jo käyttämässä alan tuotteita. Uusia asiakkaita saadaan vain sen verran vuosittain kuin mitä vanhoja asiakkaita lopettaa tuotteiden käyttämisen. Yhtiön markkinaosuus on toisin sanoen vallattu eikä se merkittävästi kasva samalla markkina-alueella vuosien saatossa.
Ainoa mahdollisuus verkostomarkkinoijille hyötyä muista maista olisi se, että yhtiö lanseeraa tuotteensa kokonaan uudelle alueelle, missä sillä ja mielellään myös kilpailevilla alan yrityksillä ei ole ollut toimintaa aikaisemmin. Usein käy kuitenkin niin, että uudessa maassa on jo valmiiksi tarpeeksi alan muiden yhtiöiden myyjiä tai samoja tuotteita myydään muita markkinointitapoja käyttäen jo sen verran kuin kysyntää on. Näin verkostomarkkinointiyrityksen täytyy vallata itselleen markkinaosuus siltä uudelta alueelta, minne se avaa markkinansa.
Kilpailu on aina kovaa ja markkinat ovat aina kyllästyneessä tilassa, niin että kaikkien myyjien ei kannata harjoittaa verkostomarkkinointia. Muilla aloilla on sentään olemassa mahdollisuus siihen, että asiakkaita ja kysyntää on enemmän kuin myyjiä ja tarjontaa, koska myyjiä ei värvätä tarkoituksella liikaa kysyntään nähden niin kuin tehdään verkostomarkkinoinnissa. Tässä on verkostomarkkinoinnin suurin vika ja se on sisäänrakennettu kiinteä osa järjestelmää, mistä ei olla valmiita luopumaan yhdessäkään yhtiössä.
Jatkuvaa rajoittamatonta värväämistä perustellaan sillä, että näin annetaan kaikille uusille yrittäjille mahdollisuus lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen. Tämä on pahimman luokan petosta ja valhetta, harhaanjohtamista. Yhtiö ja koulutusorganisaatio pitävät rajoittamattomalla värväämisellä huolen siitä, etteivät kaikki voi harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa vaan itse asiassa melkein kaikki uudet yrittäjät ovat tuomittuja häviämään rahansa ja työpanoksensa, koska järjestelmä on suunniteltu toimimaan sillä tavalla. Verkostomarkkinointi on näin ollen sisäisesti viallinen markkinointijärjestelmä ja äärettömän petollinen sekä vahingollinen jälleenmyyjiä ajatellen.
Rajoittamattomia värväysketjuja ei pitäisi lainkaan sallia, mutta lainsäätäjät ja -valvojat ovat toistaiseksi olleet lähes voimattomia näiden pyramidipelien toiminnan estämiseksi tai edes rajoittamiseksi. Niin kauan kuin yhtiöt markkinoivat jotakin tuotetta ja palvelua ovat viranomaiset voimattomia. Laillistettu huijaus saa jatkua, vaikka sitä levitetään aina harhaanjohtavan ja totuudenvastaisen markkinoinnin avulla. Muuten näitä järjestelmiä ei voitaisikaan pitää yllä eivätkä tavarat menisi kaupaksi.
Tilastotietoa
Suomessa oli noin 20000 verkostomarkkinoijaa vuonna 2003 Työvoimaministeriön mukaan. Vähintään puolet osallistujista lopettaa toiminnan alle vuodessa, joten heitä on ollut rekisteröityneenä paljon enemmän, ehkä 40.000 – 60.000 eri henkilöä. Tarkkoja tilastotietoja ei ole saatavilla, mutta SSML:n ja Työministeriön lukuja vertaamalla päästään suurin piirtein näihin lukuihin.
Vuoden 2003 alussa oli toisin sanoen vähintään 40.000 verkostomarkkinoijaa rekisteröityneenä ’myyjänä’ verkostoissa. Vuoden aikana toiminnan lopetti noin 20.000 henkeä. Uusia verkostomarkkinoijia värvättiin saman verran tai vähän enemmän. Näin verkostomarkkinoijien kokonaismäärä ei sanottavasti kasvanut. Kasvua on aloittavien ja lopettavien välinen erotus, jos aloittavia on enemmän kuin lopettavia. Vuoden aikana oli siis rekisteröityneenä yhteensä noin 60.000 verkostomarkkinoijaa. Näitä kohti värvättiin 20.000 uutta osallistujaa eli noin 0,33 uutta jäsentä per vanha jäsen. Tilastojen valossa toiminta ei kannata kuin alle yhtä prosenttia osallistujista reaaliajassa. Jos kannattaisi, niin toimintaa ei tarvitsisi lopettaa.
Alan tilastoja ei julkaista Suomessa niin kuin USA:ssa on tehty Direct Selling Associationin toimesta. SSML:n markkinointipäälliköt ovat antaneet kuitenkin julkisuuteen joitakin lukuja suora- ja verkostomarkkinoinnissa työtä tekevien myyjien määrästä sekä yhtiöiden liikevaihdosta. Niistä voidaan laskea yksittäisten myyjien keskimääräinen liikevaihto. Se oli vuonna 2004 vain 113 euroa/kk, mistä saadaan keskipalkkioiksi 40-60 euroa/myyjä. Se ei riitä kulujen kattamiseen. Ostot omaan kotitalouteenkin tekevät enemmän kuin palkkiot. Tuotteiden käyttäminen ei ole siten ilmaista, niin kuin harhaanjohtavasti mainostetaan.
Mikään sellainen ei ole ilmaista, minkä joutuu maksamaan työstä saaduilla palkkioilla. Silti alan yritykset mainostavat sitä, ettei liittyminen maksa mitään ja tuotteiden käyttäminen on ilmaista. Se on markkinoijien mielestä ilmaista, jos joku onnistuu myymään tarpeeksi tuotteita ja maksamaan tuotteiden oman käytön saamillaan palkkioilla. Tämä on harhaanjohtavaa ja totuudenvastaista markkinointia, mistä yhtiöt voitaisiin tuomita sakkoihin. Kukaan ei vain jaksa haastaa näitä yhtiöitä, sillä uusia tulee kuin sieniä sateella ja lähes kaikki markkinoivat yhtä lailla harhaanjohtavalla tavalla.
SSML ja alan yhtiöt kerskuvat mielellään suuremmilla myyjämäärillä ja liikevaihdoilla kuin mikä on totuus niiden toiminnasta. Tässäkin kohden he tekevät karhunpalveluksen itselleen. Valveutunut ehdokas tajuaa, että myyjiä on liikaa, joten enää ei kannata lähteä mukaan toimintaan. Kaikille myyjille ei riitä asiakkaita kannattavaa liiketoimintaa varten, koska heitä on jo nyt liikaa. Oman markkinaosuuden valtaaminen on lisäksi vaikeaa, koska tuotteita myydään jo niin paljon. Jos yhtiöiden liikevaihto olisi paljon pienempi ja myyjiä paljon vähemmän, niin suoramyynnillä voisi ehkä ansaita jonkin verran lisätuloja. Nyt ei kenenkään kannata lähteä suoramyyjäksi, koska myyjiä on valmiiksi liikaa ja tuotteille ei riitä enempää kysyntää. Miksi ihmeessä yhtiöt värväävät muuten jatkuvasti lisää myyjiä, kun heitä on jo nyt liikaa? Sellainen ei ole kovin rehellistä…
Rehellinen suoramyynti vastaan verkostomarkkinointi
Yksikään rehellinen suoramyyntifirma ei värvää tarkoituksella liikaa myyjiä edustamilleen tuotemerkeille. Verkostomarkkinointiyritykset värväävät sen sijaan tarkoituksella liikaa myyjiä, niin etteivät viimeisenä mukaan lähteneet myyjät saa tarpeeksi asiakkaita kannattavaa suoramyyntiä varten. Sanoisin tätä jo petokseksi, jos olisin itse jälleenmyyjä, jolle on uskoteltu päinvastaista.
Toinen epärehellinen piirre alan yrityksissä on se, että kaikki ehdokkaat värvätään myyjiksi, jotka maksavat siitä, että heidät hyväksytään myyjiksi. Voit siis ostaa itsellesi työpaikan, jossa häviät 99-prosenttisella varmuudella lisää rahaa ja menetät työpanoksesi saamatta siitä mitään korvausta. Verkostomarkkinointi ei siis tarjoa kovin hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja rikastumiseen, vaikka ideaa hyväksi mahdollisuudeksi mainostetaankin. Verkostomarkkinoijalla on hyvä mahdollisuus hävitä rahaa ja aikansa verkostoon, siinä kaikki. Lisäansioihin ei hyvää mahdollisuutta loputtomissa värväysketjuissa ja pyramidipeleissä tule koskaan olemaan.
Rehellinen suoramyyntifirma valikoi tarkoin kauppaedustajat ja myyntimiehet. He eivät värvää jokaista halukasta ja vieläpä vastentahtoista, niin että yrittävät käännyttää nämä jälleenmyyjiksi. Se, että ainoa kriteeri päästä verkostomarkkinoijaksi on työpaikasta maksaminen ja uudet myyjät käännytetään puoliväkisin verkostomarkkinoijiksi, kertoo omaa kieltään alan luonteesta. Verkostomarkkinointi ei ole rehellistä suoramyyntiä vaan laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä. Se on myös kultti, missä markkinoidaan unelmia ja valetaan uskoa lähes mahdottoman asian toteuttamiseksi.
Unelman kaupittelijat
Verkostomarkkinointia markkinoidaan siten, että se on ”hyvä mahdollisuus lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen”. Tilastot ja todellisuus kertovat kuitenkin sen, että verkostomarkkinoinnissa häviää rahaa ja työpanoksen 99 prosenttia osallistujista. Se ei ole hyvä mahdollisuus edes lisäansioihin. Unelman voi saavuttaa vain yksi kymmenistätuhansista, kun lasketaan mukaan vuosien mittaan kaikki mukaan lähteneet osallistujat. Tänä vuonna mukaan lähtevistä uusista osallistujista ei unelmaa saavuta keskimäärin kukaan eikä edes kahden tai kolmen vuoden aikana mukaan lähtevistä. Jos ehdokkaat tietäisivät nämä tosiasiat, niin he eivät ryhtyisi verkostomarkkinoijiksi.
Verkostomarkkinointi elää ja pysyy pystyssä unelman ansiosta. On totta, että hyvin harvalukuinen joukko pyramidin huipulla ansaitsee yli satatuhatta euroa vuodessa ja pääyhtiöiden omistajat vielä enemmän. Heillä on itsellään paikka pyramidin huipulla itsenäisinä jälleenmyyjinä. He ansaitsevat sen lisäksi pääyhtiön saamasta katteesta ja maksamista palkoista itselleen sievoiset tulot. On siis mahdollista rikastua verkostomarkkinoinnilla, mutta se mahdollisuus ei ole kovin hyvä verrattuna esimerkiksi veikkauksen peleihin ja vaatii paljon enemmän aikaa sekä sijoituksia, pelaamista.
Pyramidin huipulla olevista kouluttajista monet saavat valtaosan tuloistaan markkinoimalla hyvään hintaan koulutusta ja markkinointimateriaalia. Suomalaisissa yrityksissä yhtiön omistajat pitävät hallussaan myös koulutus- ja markkinointimateriaalin tuottamista sekä kaupittelua. Nämä myydään erinomaisella katteella verkoston myyjille ja tehdään tällä sivupyramidilla jopa isompi tili kuin muulla tuotemyynnillä. Yhdysvalloissa Amwayn eli Quixtarin huippujohtajista osa tekee jopa 75 – 80 prosenttia voitoistaan myymällä koulutusta.
Jari Sarasvuo koulutti 1990-luvulla Oy Golden Products Ab:n jälleenmyyjiä. Hän sanoi, ”ettemme me myy mitään tuotteita tai koulutusta vaan unelmia!”
Toden totta: pääasiallinen tuote, mitä myydään, on verkostomarkkinoinnin unelma: rikastuminen passiivisten tulojen ansiosta ja työelämästä pois vetäytyminen. Paha vain, kun se ei ole onnistunut edes tiimien johtajille ja pääyhtiön omistajille Suomessa! He tekevät edelleen 16-tuntisia työpäiviä, mutta parhaat heistä ansaitsevat kieltämättä hyvin. Eläkkeelle ei kuitenkaan ole mahdollista vetäytyä, koska uskon valaminen unelmaan vaatii näiden keulakuvien aktiivista osallistumista koulutukseen eventeillä eli neljännesvuotisissa tapahtumissa ja jatkuvasti koulutuksen sekä markkinoinnin organisoijina.
Tyypillinen verkostomarkkinointi on laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä
Verkostomarkkinointia sen tyypillisessä muodossaan voidaan pitää pyramidipelinä, mikä on laitonta rahankeräystä. Se toimii ketjukirjeeseen verrattavalla tavalla, mutta on naamioitu tavanomaiseksi kaupankäynniksi. Vastikkeeton myynti eli pyramidipelin osallistumismaksut sisältyvät ylihintaisten tuotteiden, markkinointimateriaalin, koulutuksen ja suorien osallistumismaksujen selvään ylihintaan. Kun verrataan MLM-yhtiön ostoskoria muualta ostettuihin tuotteisiin, tulee hintaan 20 – 25 prosentin verkostolisä, mistä maksetaan maksut uusien jäsenten värväämisestä uuden jäsenen ylälinjaan. Näin myöhemmin mukaan lähtenyt maksaa itse osallistumisestaan aiemmin mukaan lähteneille. Tämä on pyramidipelin tunnusmerkki Suomen rahankeräyslain mukaan.
Verkostomarkkinoinnille on tyypillistä se, että jokainen myyjäksi rekisteröity henkilö on oikeutettu värväämään uusia myyjiä ja saamaan provisioita heidän liikevaihdostaan palkkiojärjestelmän mukaan. Toiminnan pääpaino on keskittynyt useimmissa firmoissa uusien myyjien värväämiseen, koska suuret tulo-odotukset ovat alalinjasta tulevissa provisioissa eikä omassa suoramyynnissä. Järjestelmiin ei värvätä ensisijaisesti tehokkaita suoramyyjiä ja myynnin ammattilaisia vaan kuluttajia, jotka sitoutuvat ostamaan yhtiön tuotteita tietyllä summalla per kuukausi. Tarkoitus on värvätä järjestelmään muita samalla tavalla toimivia kuluttajia, joita koulutetaan ostamaan yhtiön tuotteita ja värväämään uusia kuluttajia eli asiakkaita verkoston ’myyjiksi’.
Tällä tavalla organisoituna järjestelmä on kuluttajaklubi, missä jäsenet ostavat ylihintaisia tuotteita saaden alennuksia tuotteista ostojen paljouden perusteella. Näitä alennuksia kutsutaan nimellä ’provisio’, ’palkkio’ ja ’bonus’. Niitä pidetään ’myyntiprovisioina’ sen vuoksi, että jälleenmyyjillä on oikeus myydä tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille ja tätä jonkin verran myös tapahtuu. Kuitenkin noin 50 – 99 % myynnistä on myyjien ostoja omaan kotitalouteen ja sukulaisten ynnä ystävien kannustin ostoja, mitä ei muuten tehtäisi, ellei olisi ’mahdollisuutta’ rikastumiseen värväämisen kautta. Tästä syystä provisiot ovat verrattavissa kuluttajaklubin asiakkaille myöntämiin alennuksiin. Verkostomarkkinoinnissa niitä maksetaan useammalle tasolle ja näin pienistä provisioista voi koitua isot tulot, kun alalinjassa on vain tarpeeksi paljon asiakkaita.
Uusien osallistujien värvääminen on kaiken A ja O. Toiminnan pääpaino on värväämisessä, koska sieltä ne suuret tulot ovat tulossa, jos ovat tullakseen. Suoramyynnillä ei voi tehdä kannattavaa liiketoimintaa, koska myyjiä värvätään jatkuvasti tahallaan liikaa tuotteiden kysyntään nähden. Tarkoitus on värvätä kuluttajia verkostoon ja saada heidät kokeilemaan tuotteita, mitä he eivät muuten kokeilisi. Ilman lisäansioiden ja rikastumisen mahdollisuuden porkkanaa ei näitä tuotteita siihen hintaan niin paljon myytäisi kuin mitä nyt verkostojen kautta myydään – tai siis ostetaan itselle ja läheiset ostavat niitä tukeakseen pelin pelaamista ja ’unelman’ tavoittelua.
Esimerkki suurista tuloista ja vähän pienemmistäkin
Suuren ’alalinjan’ eli ’myyjäverkoston’ saaneilla kuluttajilla on mahdollisuus suuriin ansioihin, sillä palkkioita ja bonuksia maksetaan ylälinjaan pienet määrät kullekin tasolle, niin että ylimmillä tasoilla oleville alle promillelle aktiivisista ostallistujista muodostuu sievoiset kuukausitulot. Otetaan esimerkki asian havainnollistamiseksi.
Jos joku saa esimerkiksi 10.000 hengen alalinjan ja näiden keskimääräinen liikevaihto on 150 euroa/kk, niin verkoston ylimmällä tasolla oleva osallistuja voi saada palkkioita yli 100.000 euroa/kk – näin ainakin puheiden ja huhujen mukaan. Verotiedoista ei tällaisia tuloja kenenkään kohdalla ole Suomessa vielä löytynyt, mutta esimerkiksi GNLD:n (Golden Products -tuotteet) verkoston rakentajista Heikki Heimonen on otettu esimerkiksi valtavista kuukausituloista mainitulla 10.000 hengen alalinjalla. Sama henkilö on tuomittu Ajan Henki ohjelman toimittajan, Johanna Korhosen, antamien tietojen mukaan veropetoksesta. (Ajan Henki, YLE TV1, 21.3.2005.)
Koko verkoston liikevaihto tekee 1,5 miljoonaa euroa (1.500.000 €)/kk. Jos siitä palautetaan verkostoon alennuksina ja myyntiprovisioina 50 %, niin palkkioiden kokonaismäärä on 750.000 euroa/kk. Jos tästä menee 100.000 euroa neljällä ylimmällä tasolla oleville edustajille, niin 40 henkilöä saa kaikista palkkioista yli puolet, edellyttäen, että joka tasolla olisi kolme osallistujaa. (53,33 %) Seuraava kaavio selventää tätä asiaa.
Taulukko 2: Esimerkki 10.000 hengen alalinjasta ja palkkioiden jakaantumisesta tasoittain.
| taso | jäseniä | yht.jäseniä | €/taso | kum € yht. | €-% | € /jäsen |
| 1 | 1 | 1 | 100 000 | 100 000 | 13,33 % | 100 000 |
| 2 | 3 | 4 | 100 000 | 200 000 | 26,67 % | 33 333 |
| 3 | 9 | 13 | 100 000 | 300 000 | 40,00 % | 11 111 |
| 4 | 27 | 40 | 100 000 | 400 000 | 53,33 % | 3 704 |
Mainitut 40 henkilöä muodostavat 0,4 % verkoston jäsenistä. Loput 9960 osallistujaa eli 99,6 % kaikista osallistujista jakavat keskenään alle puolet kaikista palkkioista eli alennuksista. Tasaisesti jaettuna se tekisi 35 euroa/kk osallistujaa kohden, mutta palkkiot eivät jakaudu tasaisesti, joten suurin osa verkoston jäsenistä saa palkkioita alle 35 euroa/kk. Heidän ostot omaan kotitalouteen tekevät tyypillisesti 60 – 100 euroa/kk. Myynnit verkoston ulkopuolisille asiakkaille ovat noin 50 %. Nämä asiakkaat ovat osallistujan perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä, joten he eivät ole suoranaisesti ”verkoston ulkopuolisia” asiakkaita. Verkostomarkkinoijan omaiset ja tuttavat ostavat tuotteita myötätunnosta tukeakseen läheistään tämän liiketoimissa. Tuotteiden tilaaminen loppuu, kun verkostomarkkinoija lopettaa jälleenmyyjänä olemisen.
Verkostomarkkinoijalle aiheutuu koulutuksesta, markkinointimateriaalista, uusien jäsenien värväämisestä ja tuotteiden myynnistä kuluja noin 60-200 euroa/kk aktiivisuudesta riippuen. Tuotteista saadut alennukset eli provisiot eivät riitä näiden kulujen peittämiseen. Lisäksi osallistujien pitää ostaa yhtiön tuotteita pysyäkseen aktiivisina ja ollakseen oikeutettuja alalinjasta nouseviin pisteprovisioihin. Nämä muuntuvat vähän kerrassaan rahaksi, niin että alalinjan myynnin muodostaessa tietyn katteen pääyhtiölle, maksaa tämä siitä katteesta osan palkkioina kyseiselle verkoston jäsenelle.
Tästä esimerkistä näkee sen, miten tyypillinen verkostomarkkinoija joutuu tekemään työtä tappiolla, jotta yksi 250 aktiivisesta edustajasta saa palkkioita vähintään 3700 euroa/kk ja pari henkilöä todella paljon. Seuraavalla tasolla alaspäin mentäessä palkkiot olisivat jo paljon pienemmät ja sitä seuraavalla tasolla alle kannattavuusrajan. Järjestelmissä on tyypillisesti eri tasoja seitsemästä tasosta ylöspäin, jolloin alimmilla kahdella tai kolmella tasolla on 96-99 % kaikista edustajista. Näillä tasoilla jäädään yleensä tappiolle, sillä palkkiot kasaantuvat pyramidin huipulle sen sijaan, että niitä maksettaisiin runsaasti joka tasolle.
Verkostot eivät oikeasti kasva kaaviossa esitetyllä tavalla. Palkkioita ei lisäksi makseta kaikissa järjestelmissä yhtä runsaasti ylimmille tasoille. Joissakin järjestelmissä on palkkakatto, mikä ”siirtää alan puolustajien mielestä osan palkkioista alemmille tasoille”. Voidaan kuitenkin aiheesta kysyä: miksi palkkioiden ylipäätään pitäisi jakautua niin epätasaisesti, että niistä täytyy ’siirtää’ osa palkkakaton kautta alemmille tasoille? Eikö olisi oikeudenmukaisempaa alunperin määritellä palkkiot siten, että yhtä suuresta henkilökohtaisesta myynnistä saa suurinpiirtein yhtä suuren palkkion? Myyjien kouluttamisesta voi sitten olla erillinen bonusohjelma, mutta myyjiä ei värvätä rehellisessä suoramyynnissä liikaa tuotteiden kysyntään nähden ja vielä sen ylikin, jos se olisi mahdollista.
Rehellinen suoramyyntiyritys värvää myyjiä vain sen verran, että jokaisella kauppaedustajalla ja myyntimiehellä on mahdollisuus tuntuviin lisäansioihin suoramyynnin kautta. Värvääminen ei saisi ensinkään olla itse tarkoitus ja jokaisen ’myyjän’ oikeus, mihin heitä kannustetaan, vaan se pitäisi tapahtua yhtiön toimesta ja kriteerit pitäisivät olla muualla kuin siinä, kuka on valmis maksamaan siitä, että saa tehdä työtä eli pelata pyramidipeliä ja värvätä uusia pelaajia loputtomaan ketjuun.
Palkkiojärjestelmien bonusohjelmista pitää sanoa vielä sen verran, että ne usein nostavat ylimpien tasojen palkkioita, niin että niiden avulla on mahdollista tienata huikeita summia. Pelkillä organisaatioprovisioilla ei päästäisi niihin tuloihin käsiki, mitä nyt erillisen bonusohjelman kautta on mahdollista ansaita. Tästä syystä palkkiojärjestelmät eivät suinkaan siirrä palkkioita ylhäältä alaspäin vaan ne on luotu siirtämään palkkioita alhaalta ylöspäin, minkä seurauksena ’unelman’ myyminen on mahdollista. Peliin osallistuvat itse asiassa kannattavat tätä systeemiä, koska haluavat rikastua. Ikävä vain, että se onnistuu niin äärettömän harvalta värvääjältä…
Miten verkostot kasvavat?
On hyvin harvinaista, että joku saa neljänteen tasoon asti jokaiselle tasolle vähintään kolme edustajaa. Verkostot kasvavat tyypillisesti ’yksilinjaisina’ syvyyttä kohden. Siitä on esimerkkinä seuraava kaavio.
Kuva 1: Verkoston todellinen kasvutapa
Vain harva osallistuja ehtii saada alalinjaansa enemmän kuin yhden uuden jäsenen ennen kuin tämä uusi jäsen ja hänen jälkeensä uusi jäsen ehtii saada itselleen yhden uuden jäsenen. Tästä johtuen organisaatio kasvaa yksilinjaisena tai ’yksijalkaisena’ niin kuin alalla on tapana sanoa. Oheiset kaaviot kertovat sen, millaiset kasvuluvut olisivat myyjien ja asiakkaiden määrissä laskettuna, jos jokaisen myyjän olisi tarkoitus saada itselleen viisi verkoston ulkopuolista asiakasta ja ensimmäiselle tasolle kaksi tai kolme uutta osallistujaa.
Taulukko 3: Binäärinen järjestelmä, myyjien ja asiakkaiden määrä
| taso | myyjiä/taso | myyjiä/yht | asiakkaita yhteensä |
| 1 | 1 | 1 | 5 |
| 2 | 2 | 3 | 15 |
| 3 | 4 | 7 | 35 |
| 4 | 8 | 15 | 75 |
| 5 | 16 | 31 | 155 |
| 6 | 32 | 63 | 315 |
| 7 | 64 | 127 | 635 |
| 8 | 128 | 255 | 1 275 |
| 9 | 256 | 511 | 2 555 |
| 10 | 512 | 1 023 | 5 115 |
| 11 | 1 024 | 2 047 | 10 235 |
| 12 | 2 048 | 4 095 | 20 475 |
| 13 | 4 096 | 8 191 | 40 955 |
| 14 | 8 192 | 16 383 | 81 915 |
| 15 | 16 384 | 32 767 | 163 835 |
| 16 | 32 768 | 65 535 | 327 675 |
| 17 | 65 536 | 131 071 | 655 355 |
| 18 | 131 072 | 262 143 | 1 310 715 |
| 19 | 262 144 | 524 287 | 2 621 435 |
| 20 | 524 288 | 1 048 575 | 5 242 875 |
| 21 | 1 048 576 | 2 097 151 | 10 485 755 |
| 22 | 2 097 152 | 4 194 303 | 20 971 515 |
| 23 | 4 194 304 | 8 388 607 | 41 943 035 |
Taulukko 4: Monitasojärjestelmä, 3 myyjää/taso ja asiakkaita 5/myyjä
| taso | myyjiä/taso | myyjiä/yht | asiakkaita yhteensä |
| 1 | 1 | 1 | 5 |
| 2 | 3 | 4 | 20 |
| 3 | 9 | 13 | 65 |
| 4 | 27 | 40 | 200 |
| 5 | 81 | 121 | 605 |
| 6 | 243 | 364 | 1 820 |
| 7 | 729 | 1 093 | 5 465 |
| 8 | 2 187 | 3 280 | 16 400 |
| 9 | 6 561 | 9 841 | 49 205 |
| 10 | 19 683 | 29 524 | 147 620 |
| 11 | 59 049 | 88 573 | 442 865 |
| 12 | 177 147 | 265 720 | 1 328 600 |
| 13 | 531 441 | 797 161 | 3 985 805 |
| 14 | 1 594 323 | 2 391 484 | 11 957 420 |
| 15 | 4 782 969 | 7 174 453 | 35 872 265 |
Kun verkosto on kasvanut yksijalkaisena 23 tasoa, niin Suomen väkiluku ylittyisi, jos jokaisen osallistujan olisi tarkoitus saada alalinjaansa kaksi uutta jäsentä omalle ensimmäiselle tasolleen. Jos tarkoitus olisi saada omalle ensimmäiselle tasolle kolme uutta jäsentä, niin Suomen väkiluku ylittyisi jo 15 tason jälkeen. On siis mahdotonta, että jokainen uusi jäsen voisi saada omaan alalinjaansa kaksi tai kolme uutta jäsentä. Verkoston ’myyjien’ ja ’värvääjien’ määrä ei voi moninkertaistua lyhyessä ajassa. Myöskään asiakkaiden määrä ei voi kasvaa eksponentiaalisesti, mikä olisi edellytys sille, että jokaisella olisi mahdollisuus saada itselleen kaksi uutta jäsentä tai enemmän omalle ensimmäiselle tasolleen.
Myyjien määrää ei verkostoissa ole rajattu vaan jokaista myyjää rohkaistaan ja kannustetaan värväämään lisää myyjiä loputtomaan ketjuun. Tästä johtuen verkostomarkkinointiin liittyy pyramidipeleille tyypillisiä ongelmia. Myyjiä on liikaa tuotteiden kysyntään nähden, jolloin suoramyynti on kannattamatonta. Sen sijaan värvääminen on kannattavaa noin yhdelle prosentille osallistujista. He saavat voittoa sijoittamalleen rahalle ja palkkion työhön käytetystä ajasta, mutta 99 prosenttia jää ilman korvausta ja maksaa siitä, että tekee työtä yhtiön lukuun ja tiimin johtajien hyväksi, rikastuttaakseen heitä.
Mitä suuremmat tulot ylätasojen edustajilla on, sitä suuremmat ovat tappioluvut alalinjassa. Tohtori Jon Taylor on tutkinut verkostomarkkinointia vuosina 1994-2006 Pohjois-Amerikassa. Hänen tutkimuksensa ovat paljastaneet, että yli 99 prosenttia alan myyjistä tekee toimintaa tappiolla niissä järjestelmissä, missä palkkiot kasaantuvat ylätasoille valtaviksi tulonlähteiksi muutamalle edustajalle. Samaan lukuun on päässyt Pyramid Scheme Alert Organisationin perustajajäsen, Robert Fitzpatrick.
- Robert L Fitzpatrick, The Myth of Income Opportunity in Multi-Level Marketing.
(suomeksi) Tutkimuksessa on käytetty seuraavien yhtiöiden julkitulleita tietoja: Amway, Nuskin, Nikken, Melaleuca, Arbonne, Reliv, Free Life ja Cyberwize.com. - Jon Taylorin tutkimukset
- Some Shocking Statistics (suomeksi)
http://www.mlm-thetruth.com/ShockingMLMstats.htm - Direct Selling vs. No-product Pyramid Schemes vs. Gambling vs. Sample ”Recruiting MLM” (multi-level marketing) Programs WHICH DOES THE GREATER HARM? (suomeksi)
http://www.mlm-thetruth.com/COMPARE12MLMs-vsSellingvsNPSvsVegas-2p-6-06.pdf
- Some Shocking Statistics (suomeksi)
Sisällysluettelo
- Tiivistelmä: Mikä on vikana verkostomarkkinoinnissa?
- Verkostomarkkinointi tunnetaan monella eri nimellä
- Mitä on verkostomarkkinointi?
- Häviäjien osuus kasvaa vuosi vuodelta
- Esimerkki häviäjien vaihtumisesta uusiin häviäjiin
- Kukaan ei häviä rahaa vai häviääkö?
- Liikaa myyjiä ja liian vähän kysyntää tuotteille
- Tilastotietoa
- Rehellinen suoramyynti vastaan verkostomarkkinointi
- Unelman kaupittelijat
- Tyypillinen verkostomarkkinointi on laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä
- Esimerkki suurista tuloista ja vähän pienemmistäkin
- Taulukko 2: Esimerkki 10.000 hengen alalinjasta ja palkkioiden jakaantumisesta tasoittain.
- Miten verkostot kasvavat?
- Kuva 1: Verkoston todellinen kasvutapa
- Taulukko 3: Binäärinen järjestelmä, myyjien ja asiakkaiden määrä
- Taulukko 4: Monitasojärjestelmä, 3 myyjää/taso ja asiakkaita 5/myyjä