7.4.2007 Kirjoittanut Petteri Haipola
Laillinen business on sellainen, missä ei rikota lakeja vastaan. Toisin sanoen verkosto, missä
- – ei anneta totuudenvastaisia, valheellisia tai harhaanjohtavia tietoja
- – annetaan ehdokkaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarvittavat tiedot markkinatilanteesta, odotettavissa olevasta liikevaihdosta, toiminnan riskeistä, hinnoittelumahdollisuuksista ja todennäköisestä kulurakenteesta
- – kerrotaan todennäköiset mahdollisuudet hävitä rahaa ja työpanos verkostoon; tämä on mielestäni välttämätöntä, jotta ehdokas saa taloudellisen turvallisuutensa kannalta tarvittavat tiedot
- – edelliseen kohtaan viitaten ks. linkki ”Laki kuluttajien turvaksi”
- – palkkiojärjestelmä kannustaa suoramyyntiin enemmän kuin uusien myyjien värväämiseen
- – myyjien määrää on rajoitettu niin ettei myyjiä ole liikaa tietyllä maantieteellisellä alueella, niin että suoramyynti on kannattavaa suurimmalle osalle suoramyyntiä harjoittavista edustajista
- – palkkioita ei makseta uusien myyjien värväämisestä siten, että palkkiot sisältyvät ylihintaisiin tuotteisiin, koulutukseen, markkinointimateriaaliin, vuosimaksuihin ja aloituspaketteihin
- – verkostossa yleneminen ylemmälle tasolle perustuu henkilökohtaiseen myyntiin eikä alalinjan liikevaihtoon, joka on taas riippuvainen siitä, kuinka paljon verkostossa on myyjiä eli käytännössä värväämiseen
Edellä mainitun lisäksi on syytä erottaa toisistaan se, mikä on lain kirjaimen mukaan mahdollisesti laillista ja mikä on lain hengen mukaan laitonta, vaikka lain kirjainta sopimusehdoissa ja toimintaohjeissa noudatettaisiin. On syytä erottaa toisistaan se, mitä sanotaan paperilla ja miten verkoston edustajat sekä kouluttajat käytännössä toimivat. Joku yritys saattaa vaikuttaa paperilla ja jopa oikeudenkäynnin päätöksen nojalla lailliselta, mutta on käytännössä kuin laiton pyramidipeli.
Petteri Haipola, 07.04.2007