8.2.2006 Kirjoittanut Petteri Haipola
Verkostot kasvavat pääasiassa yksijalkaisina syvyyttä kohden. Käytännössä on mahdotonta estää tätä kasvutapaa.
Kun liityn mukaan, niin värvään yhden kaverin ensimmäiselle tasolleni. Hän värvää toisen kaverin omalle ensimmäiselle tasolleen ennen kuin saan itse toista kaveria omalle ensimmäiselle tasolleni. Se kolmas värvää taas uuden kaverin omalle ensimmäiselle tasolleen, jne.
Yhdessä linjassa voi olla kymmeniä jäseniä eri tasoilla syvyyssuunnassa, mutta huipun ja alimman tason välillä on paljon niitä, joilla on vain yksi edustaja ensimmäisellä tasolla.
Monitasojärjestelmä kasvaa samalla tavalla kuin binäärinen järjestelmä.
Kun verkosto on kasvanut syvyyttä parikymmentä tasoa yhtä linjaa pitkin, on kaikkien ”myyjien” mahdotonta saada omalle ensimmäiselle tasolleen kaksi edustajaa tai enemmän, mikä vaaditaan, jotta palkkioita voisi saada alalinjasta enemmän kuin toiminnasta aiheutuu kuluja.
Binäärinen järjestelmä ylittäisi Suomen väkiluvun 23 tason kohdalla, jos se kasvaisi jalkojen tasapainossa siten, että jokainen saa kaksi edustajaa ensimmäiselle tasolleen.
Monitasojärjestelmä ylittäisi Suomen väkiluvun 15 tason kohdalla, jos ensimmäiselle tasolle pitäisi saada kolme edustajaa. Jokaisen edustajan ensimmäinen taso on jonkun ylälinjassa olevan toinen, kolmas, neljäs tai viides taso, jne. Jokainen tarvitsee omalle ensimmäiselle tasolleen ja sitä seuraaville lähitasoille mahdollisimman paljon edustajia pätevöityäkseen saamaan bonuksia.
Käytännössä verkostot kasvavat siten, että moni ei saa yhtään edustajaa alalinjaansa ja verkosto katkeaa siihen, mutta osa saa yhden tai kaksi edustajaa ensimmäiselle tasolleen, minkä jälkeen verkosto alkaa kasvaa yksijalkaista linjaa pitkin syvyyttä kohden.
Monitasojärjestelmässä ei saa tarpeeksi palkkioita alalinjasta kannattavaa liiketoimintaa varten, koska liikevaihto jää liian pieneksi lähitasoilla, kun siellä on vain yksi edustaja per taso tai korkeintaan kaksi joillakin tasoilla.
Binäärisessä järjestelmässä ei saa palkkioita muuten kuin ”tasapainosäännön” mukaan alalinjasta. On siis pakko saada kaksi edustajaa ensimmäiselle tasolle, mikä on puolestaan mahdotonta toteutua yhtä aikaa kaikille verkoston jäsenille.
Pääyhtiö ja tiimin johto ovat suunnitelleet systeemin siten, että alatasojen myyjät eivät saa itselleen tuottavaa alalinjaa. Palkkioita tarvitsee maksaa käytännössä vain murto-osalle myyjiä. Useimmat jäävät ilman rahallisia palkkioita alalinjan liikevaihdosta, koska heidän verkostonsa kasvaa yksijalkaisena ja epätasapainossa.
Myyjien ei ole tarkoituskaan saada alalinjaansa kasvamaan optimaalisesti – se on mahdotonta.
Joku myöhemmin mukaan lähteneistä voi saada alalinjaansa ensin kaksi tai useamman edustajaa ensimmäiselle tasolle. Miten hänen sitten käy? Alalinjassa olevat eivät onnistu saamaan kahta tai kolmea omalle ensimmäiselle tasolleen. Verkosto jatkaa kasvuaan yksijalkaisena niin kuin pitääkin.
Alalinjassa olevat ”myyjät” lopettavat toiminnan muutaman kuukauden tai parin vuoden yrittämisen jälkeen, koska he eivät saa palkkioita yksijalkaisesta verkostosta. Heidän tilalleen täytyy värvätä sitten uusia myyjiä jatkuvasti, vuodesta toiseen.
Ellet saa verkostoa kasvamaan mahdollisimman paljon leveyssuunnassa, sinun käy huonosti. Vain pari prosenttia edustajista voi saada riittävästi leveyttä organisaatioonsa, jotta saa voittoa liiketoiminnasta.
Verkostomarkkinointi on hyvä mahdollisuus hävitä rahaa. Se EI ole hyvä mahdollisuus lisäansioihin ja rikastumiseen.
Petteri Haipola, 8.2.2006