Onko verkostomarkkinointi suoramyyntiä vai laitonta rahankeräystä?

Kirjoittanut Petteri Haipola

Moraalittomuus

Verkostomarkkinoinnin moraalittomuus on siinä, että ylimpien tasojen edustajille maksetaan alalinjan tekemästä työstä ja liikevaihdosta, mutta itse työntekijät jäävät tappiolle toiminnasta, eivätkä saa kohtuullista palkkiota tekemästään liikevaihdosta. Alatasot tekevät myynnillään yli 99 % kaikesta liikevaihdosta, mutta saavat palkkioita vain alle 10 % palkkoiden määrästä. Kun se jaetaan tasan myyjien kesken, jää kuukausipalkkioiden määrä sentteihin tai muutamaan euroon. Ylätasot tekevät myyntityöllään alle 1 % liikevaihdosta, mutta saavat yli 90 % kaikista palkkioista. Tämä on epäoikeudenmukaista, koska työntekijää ei palkita hänen työstään vaan palkkio annetaan niille, jotka eivät työtä tee.

Kaikista myyntiedustajista yli 99 % jää tappiolle ja ylätasojen alle 1 % elää heidän työpanoksensa sekä verkostoon tuomansa rahan perusteella.

Palkkiot maksetaan alalinjan edustajien tekemän liikevaihdon perusteella. Ylimpien tasojen edustajilla ei ole mitään moraalisesti hyväksyttävää perustetta sille, että he saavat palkkion alimpien tasojen työn tuloksesta. He eivät ole osallistuneet suoraan alimpien tasojen kouluttamiseen siinä määrin, että heidän saamansa korvaus palkkioiden muodossa olisi kohtuullinen. Se on kohtuuttoman suuri. Suurimman osan koulutuksesta tekee itsekin tappiolle jäävä sponsori, sillä liikeidea perustuu ”monistamisen” ajatukseen. Yksi kouluttaa alapuolelleen kaksi, nämä taas kukin kaksi lisää ja näin ketju etenee hamaan syvyyteen asti. Koulutuksesta tulisi maksaa palkkiot sitä tekeville kouluttajille eikä kauas ylälinjaan. Joissakin systeemeissä maksetaan uusien jäsenien värväämisestä, mitä voitaisiin verrata koulutusmaksuun, mutta se maksu on paljon pienempi kuin se raha, minkä edustaja joutuu maksamaan aloituspaketista tai vuosimaksusta. Se on itse asiassa palautus edustajan maksamasta omasta rahasta, mutta yhtiö saa haluamansa voiton, joka on käytännössä laitonta rahankeräystä, vaikka olisikin naamioitu erilaisten tuotteiden myynniksi. Huijaus on tuotteiden liian korkeassa hinnassa ja siinä, ettei liikevaihdosta palauteta verkostoon kuin murto-osa palkkioina ja nekin menevät ylimpien tasojen edustajille, jotka ovat pääyhtiön omistajia suoraan tai välikäsien kautta.

Alatasojen myyntiedustajista vain alle 1 % saa vastiketta verkostoon sijoittamalleen rahalle ja työpanokselle, joka on myös arvokas ja sillä on jokin tietty rahallinen arvo. Tämä on tuplauksen ja monistamisen aiheuttama ongelma, mikä ei poistu muuten kuin kieltämällä tällaisten järjestelmien ylläpito lain avulla.

Ei rehellistä suoramyyntiä vaan rahankeräystä

Yksikään firma, joka pyrkii kasvattamaan jälleenmyyjiensä verkostoa ilman rajoituksia ja valvontaa, ei ole rehellistä suoramyyntiä vaan laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä. Vaikka tuotteita myydään, niin niistä ei makseta verkostoon palkkioina kuin murto-osa, muutamia senttejä per edustaja, kun määrä jaetaan tasan kaikkien edustajien kesken, jotka ovat työtä tehneet yhden firman elinkaaren aikana. Vaikka myyntiedustajien määrää rajoitettaisiin, mutta liian vähän, on se sittenkin väärin. Alalinjasta ei pitäisi maksaa liikevaihdon perusteella palkkioita kuin niille ihmisille, jotka ovat suoraan olleet vaikuttamassa alalinjan myynnin kehitykseen, auttamalla ja kouluttamalla heitä henkilökohtaisesti. Jos massakoulutusta ja opetusmateriaalia myydään edustajille, tulee niistä määritellä kohtuullinen hinta erikseen ja palkkiot koulutukseen osallistuville henkilöille. Koulutuksen tulisi olla mahdollisimman totuudellista ja kertoa alan todelliset riskit. Jokaisessa tilaisuudessa tulisi kertoa se, että suurin osa edustajista jää häviölle, koska pyramidijärjestelmä ja epäoikeudenmukainen palkkiojärjestelmä on suunniteltu sillä tavalla. Liikevaihdon jakautuminen eri tasoille pitäisi aina mainita, värväystilanteissa ja koulutustilaisuuksissa.

Liiketoiminnan tukijärjestelmä on nykyään moraalitonta rahastusta. Edustajille myydään motivoivaa materiaalia ja rahastetaan heitä koulutustilaisuuksilla, värväyskokousmaksuilla ja tapahtumamaksuilla, mutta ei kerrota totuutta järjestelmästä. Itse koulutusmateriaali on jo petollista, koska se johdattaa edustajia törkeällä tavalla harhaan ja lisää heille uskoa siihen, että tappioiden syy on edustajassa itsessään eikä järjestelmässä, sen petollisessa pyramidirakenteessa ja epäoikeudenmukaisessa palkkiojärjestelmässä.

Koulutuksesta saa tietysti periä maksun, mutta koulutus ei saisi olla harhaanjohtavaa, niin kuin se alalla aina väistämättä on. Kukaan ei kerro totuutta.

Nykyinen järjestelmä on äärimmäisen epäoikeudenmukainen, kun ylätason edustaja saa palkkioita tuhansien alatasojen edustajien liikevaihdon perusteella. Määrä tulisi rajoittaa paljon pienempään, ehkä muutamaan henkilöön alatasoilla, jotta se olisi oikeudenmukaista. Silloin ei kannattaisi enää rakentaa liian suurta edustajien verkostoa vaan jokainen voisi keskittyä tuotteiden myymiseen ja unohtaa värväämisen vaikka kokonaan.

Tupperware

Tietolähde: Antti Vanhala, Pyramidisivut/ Teemu Mäntynen, 1997. Tupperwaren kotisivut ja Suomi24 foorumin kirjoittajat.

Tupperware on esimerkki suoramyynnistä, jossa ei pyritä ensisijassa värväämään uusia myyjiä vaan myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Se on kotimyyntiä, jossa pääpaino on tuotteiden myymisellä, ei uusien myyjien värväämisellä. Suuria aloitusmaksuja ei peritä ja riskit ovat lähinnä esittelytuotteista muodostuva suuri varasto, ajan uhraaminen, koulutusmaksut, lisääntyvät puhelinmaksut ja matkakulut.

Kotikutsuilla pääpaino on tuotteiden esittelyllä ja myynnillä. Myyjäksi ryhtymisen mahdollisuudesta voidaan kertoa, mutta ensisijainen tarkoitus ei ole värvätä myyjiä vaan myydä tuotteita. Useimmissa muissa yhtiöissä tuotteiden myynti on taka-alalla ja kokoukset ovat tyypillisiä värväyskokouksia, joissa pyritään saaman uusia myyjiä verkostoon eikä myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Tupperwaren henki on täten erilainen kuin verkostomarkkinoinnissa, missä tärkein tehtävä on värvätä uusia myyjiä eikä myydä tuotteita verkoston ulkopuolelle.

En voi pitää Tupperwaren toimintaa eettisesti hyväksyttävänä, koska myös heidän tapansa mainostaa ideaa on harhaanjohtava. Puhutaan riskittömästä tavasta luoda harrastuksesta ura eikä todellisia riskejä ja kulurakenteita kerrota. Lisäksi ideassa käytetään hyväksi ystävyyssuhteita ja kaupallistetaan ne. Esittelykappaleista voi muodostua myyjälle suuret kulut ja niistä koituu hänelle tappioita, ellei hän saa markkinoiden kyllästymisen vuoksi tarpeeksi myyntiä: myyjä ei tarvitse kaikkia tuotteita, mitä hänen varastossaan on ja ne voidaan lukea siitä syystä osittain tappioksi. Palkkioita saa myös ryhmän kasvattamisesta niin kuin muissakin firmoissa. Myyjien määrää ei rajoiteta tai valvota millään tavalla, joten heitä on liikaa tietyllä alueella, jotta kaikilla olisi tasapuoliset mahdollisuudet saada voittoa toiminnasta. Viimeisenä mukaan lähtevät myyjät joutuvat maksumiehiksi samoin kuin muissakin alan yrityksissä ja heitä johdetaan harhaan totuudenvastaisen markkinoinnin kautta. Tupperware on siitä syystä yhtä tuomittavaa kuin muukin verkostomarkkinointi, vaikka ei pahimmasta päästä olekaan.

Rakenteellinen vika

Verkostomarkkinoinnin vika on sen rakenteessa. Jos verkosto pyrkii laajentamaan jälleenmyyjäverkostoaan loputtomiin ilman riittäviä rajoituksia, on se petollista toimintaa, kun raha siirtyy alatasoilta pääyhtiöön ja ylätasoille. Alatasojen jälleenmyyjät eivät saa vastiketta verkostoon sijoittamalleen rahalle ja työpanokselle vaan menettävät ne pääyhtiön ja ylätasojen hyväksi. Verkostomarkkinointifirma on laiton pyramidi, kun yksittäinen jälleenmyyjä ei voi jäädä liiketoiminnassa voitolle pelkästään myymällä tuotteita vaan hänen on lisäksi onnistuttava saamaan alalinjaansa uusia jälleenmyyjiä, joiden värväämisestä tai liikevaihdosta saadut palkkiot mahdollistavat voitolle pääsemisen.

Verkostopyramidien on helppo toimia niin kauan kuin nillä on lähtökohtainen oikeus toiminnan harjoittamiseen elinkeinovapauteen perustuen. Ne ovat kuitenkin jo suunnittelun puolesta luodut pettämään kuluttajia harhaanjohtavan markkinoinnin avulla, jolla kuvataan ansaintamahdollisuutta hyväksi ja työtä helpoksi vastoin todellisuutta. Meidän pitäisi löytää ratkaisu, miten estää näitä petollisia pyramidifirmoja toimimasta. Ainoa keino on säätää uusi laki, joka määrittelee ja sääntelee verkostomarkkinointia niin, että pyramidia voitaisiin jo alkuvaiheessa estää leviämästä lain suomien poliisin uusien valtuuksien kautta.

En tiedä yhtään verkostomarkkinointifirmaa, jossa joku valvoisi tai rajoittaisi jälleenmyyjien määrää. Suurin osa edustajista pyrkii rakentamaan itselleen alalinjan eikä myymään ensisijassa tuotteita niin kuin rehellisessä suoramyynnissä. Paino on jatkuvasti värväyksessä, ei tuotteiden myynnissä.

Suosittelumyyjien määrää ei valvota tai rajoiteta vaan pikemminkin kannustetaan ja neuvotaan värväämään heitä lisää. Tästä on seurauksena markkinoiden nopea kyllästyminen. Tarjolla on enemmän ”vapaita työpaikkoja” kuin niitä, jotka ovat valmiita ”ostamaan” työpaikan itselleen. Tästä syystä alatasojen edustajat eivät voi menestyä yhtä helposti kuin ne, jotka ovat ylimmillä tasoilla verkostossa. Alatasojen edustajilla ei ole yhtä paljon ehdokkaita alalinjan jäseniksi tai asiakkaiksi kuin niillä, jotka suunnittelivat uuden verkoston ja liittyivät siihen itse ensimmäisinä mukaan. Monen pyramidin ylimmät tulokeskukset ovat firman omistajien hallussa. He ovat myös lähes ainoita, jotka voivat elättää itsensä toiminnalla. Jokaista päätoimista verkostomarkkinoijaa kohden tarvitaan keskimäärin 500-1000 häviäjää, kun lasketaan mukaan kaikki firmaan liittyneet edustajan sen elinkaaren aikana. Häviäjien suhteellinen osuus itse asiassa suurenee vuosi vuodelta, mitä kauemmin verkostot saavat toimia.

Alimmilla tasoilla on aina valtaosa edustajista. Binäärisissä järjestelmissä heitä on puolet kaikista jäsenistä. Kun uusi verkosto tulee markkinoille, kasvaa se ensin rajusti ja menee yli kyllästymispisteen. Sen jälkeen verkostosta eroaa enemmän jäseniä kuin mitä siihen liittyy uusia. Romahtaminen pysähtyy kuitenkin jossakin vaiheessa, jos verkostossa on tarpeeksi monta jäsentä. Silloin siihen liittyy uusia jäseniä yhtä monta kuin mitä vanhoja eli tappion kärsineitä eroaa. Tappion kärsineet ovat aina alimmilla tasoilla verkostossa. Tästä syystä alatasot vaihtuvat kokonaan parissa vuodessa, mutta ylätasojen edustajat pysyvät samana. Näin häviäjien osuus kasvaa ja voittajien osuus pienenee. Ainoa keino tämän moraalittoman bisneksen pysäyttämiseksi on lain säädäntö, jotta poliisit voisivat toimia tehokkaammin estääkseen pyramideja toimimasta jo alkuvaiheessa. Yksi pyramidi pyyhkäisee koko maan parissa vuodessa ja huijaa rahat maksimissaan 10,000 ihmiseltä kerralla. Senkin jälkeen se saattaa jäädä markkinoille, mikäli säilyttää tietyn aseman alan markkinaosuudesta. Kaikki alan firmat kilpailevat keskenään, sillä niiden tuotteetkin ovat pääasiassa samoja: vitamiineja, lisäravinteita, kännykkäliittymiä, jne. Nykyisin on myös verkkokauppoja, joista voi ostaa monelaisia tuotteita, mutta niissäkin yhtiön menestyminen perustuu siihen, että myyjät maksavat sille tekemästään työstä eikä päinvastoin. Firmat palauttavat verkostoon vain murto-osan liikevaihdosta ja voivat siitä syystä harjoittaa liiketoimintaa vuosikymmeniä, jopa loputtomiin, elleivät viranomaiset pysäytä heitä.

Verkostomarkkinointi ei ole suoramyyntiä vaan se on suoramyynniksi naamioitua laitonta rahankeräystä siinä kuin ketjukirjeetkin. Verkostoihin ei voi liittyä ilman aloituspaketin lunastamista ja tuotteiden ostopakkoa.

Verkoston liittymismaksut ja laiton rahankeräys on sisällytetty ylihintaisiin tuotteisiin ja aloituspaketteihin ynnä kaikkeen mainosmateriaaliin, jota on pakko käyttää jos haluaa mainostaa tuotteita ja liikeideaa henkilökohtaisen suosittelun avulla mahdollisimman tehokkaasti. Oman mainosmateriaalin käyttäminen on kiellettyä, vaikka se voisi tulla halvemmaksi kuin firman tarjoama materiaali.

Verkostomarkkinointifirmoja pitäisi tutkia siten, että tarkistettaisiin, kuinka monta edustajaa niihin on liittynyt esimerkiksi viimeisen vuoden tai parin aikana. Toiminta tulisi saada kannattavaksi viimeistään kahdessa vuodessa, järjestelmän rakenteen vuoksi. Nopeimmat ovat onnistuneet rakentamaan tuottavan alalinjan parissa kuukaudessa, joten alan edustajia ei voi verrata perinteisiin yrityksiin. Tavoitteena on nimenomaan nopea nousu verkoston huipulle. Tämä on mahdollista siten, että suurin osa uusista jäsenistä liittyy tiettyyn verkoston linjaan, mutta samalla jäseniä eroaa saman verran muista linjoista. Näin on mahdollista, että joku voi nousta johtavaan asemaan organisaatiossa valtaamalla muiden saman firman organisaatioiden markkinat. Firman edustajien kokonaismäärä pysyy kuitenkin suurinpiirtein samana. Tietysti edustajien määrissä voi olla nousu- ja laskukausia niin kuin missä tahansa bisneksessä. Edustajien määrä ja heidän tuottamansa liikevaihdon määrä on jatkuvasti kyllästymispisteen molemmin puolin ja tekee hidasta aaltoliikettä kysynnän ja tarjonnan lain mukaan.

Tärkeä tieto on verrata edustajille maksettujen palkkioiden määrää liikevaihtoon. Jos palkkioiden määrä liikevaihtoon nähden on suhteettoman pieni, on kyse moraalittomasta toiminnasta, joka pitäisi kieltää lailla. Myyjien pitäisi saada korvaus tekemästään työstä. Jos korvauksia on maksettu prosentuaalisesti kohtuullinen määrä, niin sen jälkeen tulee vielä tarkistaa se, miten palkkiot jakautuvat eri tasoilla olevien edustajien kesken. Jos suurin osa palkkioista menee vain alle yhdelle prosentille myyjistä, niin on syytä kyseenalaistaa, onko toiminta laillista. Kannattaa myös tarkistaa se, kuka saa suurimmat palkkiot. Jos he ovat jollakin tavalla sidoksissa firman omistajiin, on oletettavissa, että firma maksaa omistajilleen suurimman osan myös palkkioista. Se ei huijaa pelkästään katteella. Myös liikevaihdosta maksettavista palkkioista palautuu suurin osa heille itselleen.

Riittämätön lain suoja

Nykyiset rahankeräyslait, Kuluttajansuojalaki ja lait petoksista eivät suojele kuluttajia tarpeeksi tehokkaasti pyramideja vastaan. Kuluttajansuojavirasto ei mahda mitään alalla vallitsevalle tahalliselle ja jatkuvalle harhaanjohtavalle markkinoinnille. Poliisilla ei ole valtuuksia toimia. Laissa ei ole määritelty riittävän selkeästi sitä, mikä on pyramidipeliä ja mikä ei. Tästä johtuen verkostomarkkinointifirmat voivat jatkaa petollista toimintaansa niin kauan, kunnes paremmat lait säädetään ja niitä myös valvotaan sekä rikolliset saatetaan edesvastuuseen teoistaan.

Jos haluat vaikuttaa kuluttajien suojan parantamiseksi, niin ota yhteys omaan kansanedustajaasi. Kerro hänelle lyhyesti näkemyksesi uuden lain tarpeellisuudesta. Jos olet kärsinyt petoksen uhrina tai omaisena, niin kirjoita minulle kokemuksesi, mikäli haluat sen julkisuuteen. Jos olet huijannut rahaa pyramideilla, mutta tehnyt sitten parannuksen, niin voit kertoa siitäkin. Verkostomarkkinointi vahingoittaa läheisiämme ja meitä itseämme. Vain kansalaisaktiivisuus voi estää sitä toimimasta.

Tätä aihetta läheisesti sivuava kirjoitus ”Onko menestyminen kiinni…?