19.09.2006 Kirjoittanut Petteri Haipola
Lyhyesti
Sinun kannattaa miettiä näitä asioita:
1) Miten firma pitää huolen siitä, ettei myyjiä ole liikaa tietyllä maantieteellisellä alueella tuotteiden kysyntään nähden?
– Tuskinpa sinä lähdet myymään tuotteita Etelä-Amerikkaan tai Aasiaan, joten suoramyyjien on tehtävä tulosta omalla paikkakunnallaan tai seudullaan, jos mielii ansaita suoramyynnillä.
– Myyjien määrää ei rajata tai valvota millään tavalla. On sattumaa, jos myyjiä ei ole liikaa tuotteiden kysyntään nähden.
– Palkkiojärjestelmät kannustavat värväämään uusia myyjiä enemmän kuin myymään suoraan tuotteita. Tämä johtaa väistämättä siihen, että myyjiä on jatkuvasti liikaa ja näin ollen kannattavan suoramyynnin harjoittaminen käy mahdottomaksi.
2) Miten kaikki ”myyjät” voivat rakentaa YHTÄ AIKAA itselleen suuren alalinjan?
– Koska kannattava liiketoiminta suoramyyjänä on mahdotonta vähäisen kysynnän ja liian suuren myyjien määrän vuoksi, on ainoa keino tehdä voitokasta tulosta rakentaa itselleen suuri myyjäorganisaatio alalinjaan. Miten se voisi olla mahdollista kaikille edustajille yhtä aikaa? Ei mitenkään. Sehän on matemaattinen mahdottomuus! 🙂 Alimmilla tasoilla on jatkuvasti yli 90 prosenttia edustajista, joiden ainoa toive saada voittoa olisi myydä tuotteita, mutta miten niitä myyt, kun myyjiä on tarkoituksella liikaa kysyntään nähden?
—
Toivottavasti huomasit, millainen sisäinen vika järjestelmässä on. Sitä ei voida korjata. Koko ala on pielessä niin kauan kuin keskitytään verkoston rakentamiseen eivätkä esittelytilaisuudet ole lähes pelkästään tuotteiden suoramyyntiä niin kuin esim. Tupperwaren kotikokouksissa pääsääntöisesti on.
Sisäänrakennettu itsetuhojärjestelmä
Verkostomarkkinoinnissa on sisäänrakennettu itsetuhojärjestelmä, minkä vuoksi se ei voi toimia edes teoriassa alimpien tasojen myyjiä eli viimeisenä mukaan lähteneitä verkostomarkkinoijia kannattavalla tavalla.
- Myyjiä on liikaa tuotteiden kysyntään nähden.
- On matemaattisesti mahdotonta, että kaikki verkostomarkkinoijat voisivat rakentaa yhtä aikaa lyhyellä aikavälillä itselleen suuren myyjäorganisaation alalinjaansa.
Pääyhtiöt eivät rajoita millään tavalla myyjien määrää, joten on pelkkää sattumaa, jos myyjiä on sopiva määrä tuotteiden kysyntään nähden. Koska jokaista myyjää kannustetaan uusien myyjien värväämiseen ja verkoston rakentamiseen, johtaa se automaattisesti liian suuren myyjäarmeijan värväämiseen.
Palkkiojärjestelmä kannustaa värväämään eikä myymään tuotteita. Myyjien määrä ei voi kuitenkaan kasvaa loputtomiin, minkä seurauksena viimeisenä mukaan lähteneet menettävät sijoittamansa rahat ja ajan kannattamattomaan liiketoimintaan. Tuotteita ei voida myydä tarpeeksi, koska kysyntää on liian vähän myyjien määrään ja tarjontaan nähden. Suurta alalinjaa ei voida rakentaa eli uusia myyjiä ei voida värvätä enempää kuin alalle ja kyseiseen firmaan on tulossa uusia verkostoijia.
Kaikki verkostoijat eivät voi saada yhtä aikaa lyhyellä aikavälillä yli kahta edustajaa organisaatioonsa. Tästä syystä suurin osa saa vain 0 – 2 uutta edustajaa vuodessa alalinjaansa. Tämä on matemaattinen pakko eikä enempää voida keskimäärin systeemeihin pitkällä aikavälillä värvätä. Uusien verkostojen kasvu voi olla alussa paljon nopeampaa, mutta kasvu tyrehtyy ja pysähtyy kokonaan yhtiön vallattua oman markkinaosuutensa. Sen jälkeen lähes jokainen uusi edustaja menettää rahansa ja aikansa ylälinjan sekä pääyhtiön hyväksi. Vain yksi kymmenestätuhannesta alaa kokeilleesta edustajasta hankkii verkostomarkkinoinnilla pysyvän elannon tai merkittäviä lisätuloja.
Alimpien tasojen edustajat ovat pääosin tuomittuja menettämään rahansa ja aikansa pääyhtiön sekä ylätasojen tiimijohtajien hyväksi. Mahdollisuus tuottavaan liiketoimintaan on vain alle yhdellä prosentilla mukaan lähteneistä.
Suoramyynti ei kannata, koska myyjiä on liikaa ja kysyntää liian vähän
Myyjiä ja verkostojen rakentajia värvätään tarkoituksella liikaa eikä heidän määräänsä rajoiteta millään tavalla. Kun yhdellä yrityksellä on riittävästi myyjiä tuotteiden kysyntään nähden, niin mitä järkeä on värvätä siinä vaiheessa lisää myyjiä? Uusien myyjien värvääminen kannattaa ainoastaan pääyhtiötä ja ylätasojen edustajia, jotka hyötyvät jokaisesta uudesta aloitusmaksusta, ostetusta koulutuksesta ja myyjien lähinnä omaan käyttöön ostamista tuotteista. Yhtiöt eivät mainosta ideaansa siten, että uuden edustajan on tarkoitus olla myyntityykki ja hankkia elantonsa suoramyyjänä vaan siten, että muutama kanta-asiakas riittää runsaisiin tuloihin, kunhan vain saa värvättyä alalinjaansa paljon uusia jäseniä, jotka tekevät samoin.
Suurten palkkioiden ja kannattavan liiketoiminnan toive on aina alalinjan edustajien määrässä eikä omassa suoramyynnissä. Kenenkään ei ole tarkoitus myydä suuria määriä itse vaan värvätä suuri joukko ”myyjiä” alalinjaan, jotka myyvät kukin vähän ja siitä kertyy sitten ylälinjaan provisioina suuret voitot, jos alalinjassa on vain tarpeeksi edustajia. Edustajat eivät ole itse asiassa ”myyjiä” vaan ”kuluttajia”, jotka ostavat tuotteita itselleen ja perheelleen.
Palkkiojärjestelmät pitävät sisällään myyntikiintiön, mikä tulee täyttää, jotta edustaja säilyttää oikeuden alalinjasta nouseviin palkkioihin. Palkkiot siirtyvät ylälinjaan ensin pisteinä ja muuttuvat rahaksi portaittain, kun pisteitä on koossa noin 60 – 70 euron arvosta. Käytännössä nämä pienet palkkiot edellyttävät omaa kulutusta viidestä kymmeneen kertaa suuremmalla määrällä, jolloin palkkiot on syytä katsoa paljousalennukseksi eikä liiketoiminnan provisioiksi. Jokainen kuluttaja saa tämän paljousalennuksen, jos vain kuluttaa tietyllä summalla joka kuukausi. Käytännössä myyntikiintiö eli ostot omaan ja perheen käyttöön ovat noin 70 – 200 euroa kuukaudessa. Jos tämä myyntikiintiön nimellä kulkeva menoerä otettaisiin pois palkkioiden saamisen ehtona, tyrehtyisi kaupankäynti kokonaan.
Useimmat edustajat ostavat tuotteita vain sen vuoksi, että haluavat saada alalinjansa kasvamaan sekä säilyttää oikeuden sieltä nouseviin palkkioihin. Kun palkkioita ei ala tulla tarpeeksi eikä uusia edustajia liity verkostoon, lopettavat alatasojen edustajat vähitellen tuotteiden ostamisen ja passivoituvat. Heidän tilalleen värvätään sitten uusia edustajia, jotka häviävät rahaa samalla tavalla turhaan koulutukseen, kalliisiin tuotteisiin ja aloituspaketteihin. Kyse on nerokkaasta tavasta pukea laiton pyramidipeli laillisen kaupankäynnin vaatteisiin. Pyramidipelin peliraha sisältyy tuotteiden ja koulutuksen hintaan, ei välttämättä ylihintaisiin aloituspaketteihin, jolloin pyramidipeli on ilmeistä myös viranomaisille ja oikeuslaitokselle.
Kovin moni ei lähtisi mukaan liiketoimintaan, jos sitä mainostettaisiin myyjän ammattina. Nyt sitä markkinoidaan kuin hyvänä mahdollisuutena rikastua tekemättä paljon mitään sen eteen. Systeemi on käytännössä katsoen pyramidipeliä, missä menestymisen toivo on siinä, miten hyvin alalinja lähtee vetämään. Se ei ole yhden ylälinjan edustajan ponnistelujen ja osaamisen tulosta vaan kiinni tuurista ja alalinjan röyhkeydestä sekä heidän levittämiensä valheiden eli totuudenvastaisten markkinointiväittämien määrästä ja uskottavuudesta, henkilökohtaisesta maineesta ja ehdokkaiden tuntemasta luottamuksesta omaa sponsoriaan kohtaan. Systeemissä käytetään häikäilemättä hyväksi ihmissuhteita ja henkilökohtaista luottamusta, mikä joutuu koetukselle, kun idea paljastuu huijaukseksi ja moraalittomaksi pyramidipeliksi.
Viimeisenä mukaan lähtevillä verkostoijilla on äärettömän huonot mahdollisuudet rakentaa itselleen suuri alalinja. Heidän tulisi vallata markkinaosuutta saman yhtiön muilta tiimeiltä tai kilpailevilta yrityksiltä. Tämä onnistuu vain siten, että joka vuosi tappion kärsineiden edustajien tilalle värvättävistä uusista edustajista valtaosa tulee uuden edustajan alalinjaan muiden tiimien menettäessä siten markkinaosuuttaan. Temppu ei ole mahdoton toteuttaa, mutta erittäin vaikeata se on ja onnistuu ehkä vain yhdelle henkilölle sadastatuhannesta.
Alan puolustajat johtavat kuluttajia ja lukijoita harhaan, kun väittävät, ettei kaikkien tarvitse rakentaa itselleen alalinjaa eivätkä kaikki sitä edes yritä tehdä. Jokainen mukaan lähtenyt yrittää rakentaa itselleen alalinjaa ja toivoo saavansa sieltä ”passiivisia tuloja”. Jos verkoston rakentaja ei onnistu tässä tehtävässä, koska se on matemaattisesti mahdotonta ja systeemi on viallinen, niin se ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi aktiivinen verkoston rakentaja. Aktiivisuutta ei lasketa tuloksen mukaan vaan toimintaan käytetyn ajan ja panostuksen mukaan. Yhtiöt markkinoivat ideaa siten, ettei toimintaan tarvitse käyttää paljon aikaa. Jos edustajat noudattavat tätä neuvoa, niin heidät syyllistetään sen tähden, etteivät näe vaivaa ja uhraa omaa aikaansa verkoston rakentamiseen.
Alan puolustajat hämäävät ihmisiä väittämällä, että pelkällä suoramyynnillä voi tehdä voitollista tulosta ja saada lisänsioita. ”Menestyminen ja tulos on yksin itsestä kiinni!” he sanovat. ”Mitä enemmän toimintaan panostaa, sitä paremman tuloksen siitä saa” he väittävät. Tämä on valhe, sillä tulos ei ole kiinni pelkästään yksilön yrittämisestä tai sitoutumisesta. Se on sitä enemmän kiinni systeemin toimivuudesta, alan maineesta sekä kysynnän ja tarjonnan laista. Kukaan ei voi myydä tuotteita enempää kuin niillä on kysyntää eikä kukaan voi värvätä yhtiölle enempää edustajia kuin mitä heitä on tulossa.
Yhtiöt ja markkinointitiimit antavat totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa tietoa tuotteista. He väittävät tuotteita edullisemmiksi kuin vähittäiskaupan kautta ostettuna tai sitten he liioittelevat niiden terveysvaikutuksia. Tuotteet ovat todellisuudessa keskimäärin 15 – 20 prosenttia kalliimpia kuin muualta ostettuina tai sitten ne ovat turhia ylellisyystavaroita tai ihmerohtoja, jotka eivät vaikuta terveyteen väitetyllä tavalla. Tuotteiden suoramyynnillä ei voi tehdä kannattavaa liiketoimintaa kuin pieni määrä myyjiä, koska tuotteilla ei ole riittävää kysyntää myyjien määrään ja tarjontaan nähden.
Laiton pyramidipeliin käytetty raha sisältyy tuotteiden hintoihin
Tuotteet täytyy myydä keskimäärin kalliimmalla hinnalla kuin vähittäiskaupassa, koska palkkioita pitää maksaa niin monelle eri tasolle myyjäorganisaatiossa ja pyramidipelin peliraha sisältyy tuotteiden hintaan. Kun peliraha sisällytetään tuotteiden ja niiden ohella myytävien markkinointimateriaalien sekä koulutuksen hintaan, vältytään syytteiltä ja epäilyiltä koskien laitonta pyramidipeliä. Siitä alalla kuitenkin on yleensä kysymys.
Amway, joka on Alticor -yhtiön tytäryhtiö ja toimii Pohjois-Amerikassa nimellä Quixtar, on tyypillinen laittoman pyramidin tavoin toimiva yritys, vaikka sillä on yleisön silmissä kunniallisen liiketoiminnan maine. Lait ja asetukset ovat yksinkertaisesti puutteelliset ja riittämättömät pysäyttämään Amwayn kaltaisen yrityksen toimintaa. Niin kauan kuin Amway saa toimia tietyssä maassa perinteisen systeeminsä mukaan, ei verkostomarkkinointia voida estää laillisin keinoin toimimasta. Tästä syystä kritiikin tulisi keskittyä kaikkein eniten siihen, että Amwayn toiminta saataisiin todistetuksi laittomaksi pyramidipeliksi. Muiden yhtiöiden arvosteleminen ja sitä kautta tulosten saaminen on vähän kuin heittelisi panssarivaunua pikkukivillä. Törkeiden rahankeräysten saamat tuomiot eivät pysäytä kaikkein vahingollisimpien verkostojättien toimintaa, joita ovat mm. Amway, Herbalife, Tahitian Noni International ja GNLD (Golden Products jälleenmyyjien verkosto).
Myyjien ja verkostoijien syyllistäminen
Pääyhtiöt ja markkinointitiimien johtajat eivät tunnusta koskaan sitä, että heidän systeeminsä olisi viallinen tai suunniteltu tuottamaan enemmän häviäjiä kuin voittajia liiketoiminnassa. Jos he tekisivät sen, merkitsisi se liiketoiminnan loppumista heidän osaltaan. Kukaan ei liittyisi järjestelmiin, jos saisi totuudenmukaista tietoa siitä, miten huono mahdollisuus alalla on tienata edes omansa takaisin tai saada pientä korvausta tekemästään työstä.
Yhtiöiden ja markkinointitiimien tarkoitus on välttyä vastuulta. He hallitsevat edustajia tehokkaan aivopesun ja mielen hallintaan tähtäävän motivoivan markkinoinnin avulla. Kun rahansa ja aikansa tappioina hävinneet edustajat eivät näe systeemin viallisuutta, syyllistävät he oppimallaan tavalla itsensä ja poistuvat kuvioista vähin äänin ja häpeää tuntien, kun eivät saaneet ”vuorenvarmaa” järjestelmää toimimaan.
Kaikki eivät voi rakentaa yhtä aikaa isoa alalinjaa
Verkoston rakentajien ja myyjien määrä ei voi kasvaa eksponentiaalissti. Jokainen firma saa vallattua itselleen tietyn osuuden markkinoista, mikä tarkoittaa
- myyjien ja verkostojen rakentajien määrää
- tuotteiden myyntiä.
Tuotteet ovat samoja, mitä myydään perinteisten suoramyyntiyhtiöiden, kilpailevien verkostomarkkinointiyritysten ja vähittäiskaupan kautta. Verkostomarkkinoinnilla on vain pieni osuus kaikesta kaupankäynnistä eikä se voi kasvaa loputtomiin. Yhtiöt kilpailevat keskenään rajallisista markkinoista ja saman yhtiön eri tiimit kilpailevat lisäksi keskenään. Jokainen yksittäinen verkostomarkkinoija kilpailee saman tiimin ja yhtiön muita verkostomarkkinoijia vastaan, jotka eivät ole suoraan omassa alalinjassa. Yhtiö ja tiimin johto on onnistunut johtamaan edustajia ovelasti harhaan, kun nämä tekevät yhteistyötä kilpailijoidensa kanssa.
Jos kaikki verkostomarkkinoijat voisivat saada YHTÄ AIKAA alalinjaansa esimerkiksi 20 uutta edustajaa VUODESSA, mikä riittäisi siihen, että osa sijoitetuista rahoista ja kuluista saataisiin takaisin, täytyisi verkoston jäsenien määrä kasvaa seuraavalla tavalla:
| Vuosi | Alimmat tasot | Kaikki |
| 2005 | 1 000 | 2 000 |
| 2006 | 20 000 | 22 000 |
| 2007 | 400 000 | 422 000 |
| 2008 | 8 000 000 | 8 422 000 |
| 2009 | 160 000 000 | 168 422 000 |
Tässä kuvattu kasvu on mahdoton toteutua käytännössä, mutta se olisi välttämätön edellytys sille, että jokainen uusi edustaja voisi yhtä aikaa rikastua ja toteuttaa unelmansa, mitä verkostomarkkinoinnissa mainostetaan. Käytännössä verkostot kasvavat markkinaosuuden saavuttamisen jälkeen siten, että myyjien määrä pysyy suurin piirtein samana pitkällä aikavälillä ja tietyllä maantieteellisellä alueella tai sitten se vaihtelee sykleittäin, nousukausien ja laskukausien mukaan. Koska värväämistä ei lopeteta missään vaiheessa eikä edes hidasteta, tarkoittaa se sitä, että alimmilta tasoilta tippuu koko ajan pois yhtä monta tai lähes yhtä monta myyjää ja verkoston rakentajaa kuin uusia liittyy systeemiin. Ellei näin tapahtuisi, olisi verkoston kasvu yllä kuvatun näköinen.
Monet verkostoijat tajuavat tarpeeksi kauan alaa tahkottuaan ja vastustusta sekä kritiikkiä kohdatessaan, ettei systeemi toimi niin kuin sanotaan. Silti monet uskovat, että juuri he onnistuvat rakentamaan suuren alalinjan ja rikastumaan unelmiensa mukaan, vaikka suurin osa ei sitä pysty edes teoriassa toteuttamaan. Vaaditaan todella suurta ja sokeaa uskoa, että näin ajatellaan ja sen mukaan toimitaan eli sijoitetaan yhä enemmän rahaa ja aikaa systeemiin, joka ei voi kannattaa edes teoriassa kuin murto-osaa edustajista.
Alle yksi kymmenestätuhannesta saa päätoimisen runsaan toimeentulon alalta ja vielä harvempi toteuttaa unelmansa eli rikastuu. Mikä saa jäsenet uskomaan, että juuri heistä voisi tulla se rikas ja menestynyt verkostoija? Ovatko nämä unelmoijat laskeneet menestyksen hintaa ihmissuhteissa, jotka tuhoutuvat kaupallistamisen myötä?
Tie huijatusta huijariksi on joidenkin ihmisten kohdalla lyhyt. Mikäli joku myy tätä viallista liikeideaa toisille ””hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen”, syyllistyy hän harhaanjohtavaan ja totuudenvastaiseen markkinointiin. Mahdollisuus lisäansioihin on pieni — parhaimmissakin yhtiöissä noin viiden prosentin luokkaa — ja taloudellisen riippumattomuuden saavuttaa vain yksi kymmenistä- tai sadoistatuhansista. Hekään eivät ole vetäytyneet pois liike-elämästä vaan osallistuvat jatkuvasti yhtiön tilaisuuksiin ja koulutuksiin puhujina sekä motivoijina. Työ ei lopu, sillä lopettavien häviäjien tilalle täytyy värvätä jatkuvasti saman verran tai mieluummin vähän enemmän uusia häviäjiä tilalle, jotta oma organisaatio ei romahda. Firman eniten tienaava edustaja voi menettää koko markkinaosuutensa muutamassa vuodessa saman yhtiön kilpailevalle tiimille tai toiselle yhtiölle. Taloudellinen riippumattomuus ja unelma varhaisista eläkepäivistä on enemmän satua kuin totta.
Kun yhtiö on vallannut oman markkinaosuutensa, ei sen myyjien ja verkostojen rakentajien kokonaismäärä voi enää sanottavasti kasvaa. Silti värvääminen jatkuu ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaikilla olisi edelleen yhtä hyvä mahdollisuus taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen tai lisäansioihin. Totuus on se, että verkostoissa häviää pitkällä aikavälillä rahaa yli 99 prosenttia kaikista edustajista. Häviäjät lopettavat parin vuoden sisällä, kun huomaavat toiminnan moraalittomuuden, lain vastaisen markkinointitavan ja kannattamattomuuden. Rahaa menee jatkuvasti enemmän kuin sitä tulee, mikä on täysin suunniteltua pääyhtiön ja markkinointitiimin johdon toimesta. He tietävät, että järjestelmän täytyy tuottaa suurempi osa häviäjiä kuin voittajia, mutta eivät sano tätä asiaa julkisuudessa.
Verkostot voivat jatkaa toimintaansa loputtomiin ilman, että pyramidi romahtaa kokonaan. Yksittäisiä tiimejä ja verkoston linjoja romahtaa, kun jokin toinen saman yhtiön tai kilpailevan yrityksen tiimi valtaa siltä markkinaosuuttaan. Yhtiöiden edustajien kokonaismäärä vaihtelee vuosikymmenten aikana tietyllä maantieteellisellä alueella ja verkosto pysyy koossa sykleittäin. Yhtiöllä on voinut olla vuonna 1995 esimerkiksi viisituhatta myyjää, vuonna 2000 vain kaksisataa myyjää ja vuonna 2005 taas viisituhatta myyjää. Pyramidi lopetti kasvunsa omaan mahdottomuuteensa, koska alatasoilta alkoi erota enemmän myyjiä ja verkoston rakentajia kuin uusia saatiin mukaan systeemiin. Tätä seurasi hiljainen suvantovaihe, mikä päättyi uuteen nousukauteen agressiivisen markkinoinnin ja värväämisen johdosta. Esimerkiksi GNLD yhtiön Golden Products tuotteita myyvä verkosto on huhujen mukaan uudelleen nousussa koettuaan kukoistuskauden 1990-luvun puolivälissä. (GNLD = Golden Neo-Life Diamite) Se on pysynyt nipin napin hengissä ja elää nyt syklinsä nousukautta. Samalla tavalla käy jokaisen verkoston, joka kasvaa liian suureksi agressiivisen markkinointitavan ja värväyksen johdosta.
Ulkomaille laajentaminen
Mitä järkeä on jatkaa värväämistä, kun yhtiö on saanut tietyllä maantieteellisellä alueella kuten Suomessa oman markkinaosuutensa? Jos yhtiö ei laajenna toimintaansa ulkomaille, ovat uudet edustajat tuomitut häviämään rahansa ja työpanoksensa verkostoon. Tällainen yritys on vuonna 2006 Suomessa toimiva S2E Finland Oy, joka toimi aiemmin nimellä Move Networks Oy. Se on saavuttanut liki pitäen sen määrän edustajia, mitä Suomen oloissa voi kerralla toimia. Miksi yhtiö ei lopeta uusien edustajien värväämistä, kun markkinaosuus on vallattu?
Suomessa voi toimia yhtä aikaa vain tietty määrä edustajia koko alalla ja yhden yhtiön edustajana. Tähän asti suurin verkosto eli ACN sai noin 10.000 edustajaa riveihinsä. Sitä seurasi nopea verkoston romahtaminen ja toiminnan loppuminen Suomessa. Sama on odotettavissa kaikille järjestelmille, jotka paisuvat nopeasti liian suuriksi ja valtava määrä ihmisiä menettää kerralla rahansa ja työpanoksensa alimmilla tasoilla yhtä aikaa. Huonot uutiset leviävät nopeasti ja pian jokainen suomalainen on kuullut jotakin kyseisen firman huijauksista.
S2E Finland Oy ja sen markkinointiyhteisö Move Member´s Club (MMC) markkinoi ideaansa voimakkaasti siten, että se laajentaa toimintaansa Suomen rajojen ulkopuolelle, jolloin jokaisella edustajalla on edelleen hyvät mahdollisuudet saada voittoa rakentamalla itselleen tuottava alalinja. Onko näin?
Mitä hyötyä alimpien tasojen edustajille on ulkomaille laajentamisesta? Onko jokaisella edustajalla tuttavia ulkomailla, niin että he voivat laajentaa verkostonsa sinne? Pääyhtiö aloittaa käytännössä toimintansa siten, että hankkii ulkomailla kuten Ruotsissa toimivalle tiimille johtajat kohdemaassa. He toimivat suoraan yrityksen omistajien alapuolella yhtiön organisaatiossa. Ruotsin tiimijohtajat saavat aloittaa ennakkomarkkinoinnin ennen virallista avaamista. He ovat alalla toimivia värväyksen ammattilaisia. Verkostoon värvätään suuri määrä ammattivärvääjiä ja heille uskollisia alempien tasojen toimijoita ennen kuin Suomessa toimiva alalinja saa edes mahdollisuuden laajentaa uuteen maahan. Kun markkinat avautuvat, on verkoston laajentaminen ulkomaille lähes mahdotonta useimmille suomalaisista. Puheet ulkomaiden markkinoiden tuomasta lisäedusta ovat turhien toiveiden ja unelmien ruokkimista.
Uudessa maassa on jo valmiina voimakas kilpailutilanne. S2E Finland Oy:n kaltaisen firman täytyy vallata markkinaosuus muilta verkostomarkkinointiyrityksiltä ja perinteisiltä yhtiöiltä, jotka myyvät samoja tuotteita sekä palveluita. Markkinaosuuden valtaaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Ellei toimintaa ole suunniteltu ja valmisteltu huolella, ei toiminnan laajentaminen uuteen maahan pääse alkua pitemmälle. Vaikka toiminta saataisiin käyntiin ja se jatkuisi pysyvästi uudella alueella, täyttyvät senkin markkinat nopeasti. Suomessa toimivista myyntiedustajista valtaosa jää ilman alalinjaa ulkomailla ja kotimaiden markkinoiden ollessa täynnä, ei rikastumisesta ole toivoakaan ja jäljelle jäävät pelkät haaveet rahojen loppuessa kannattamottamaan liiketoimintaan. Tämän lisäksi toiminta vahingoittaa ihmissuhteita ja aiheuttaa kärsimystä monin eri tavoin verkostoijan lähipiirissä.
Moven organisaatio on erityisen paha ja vahingollinen sen vuoksi, että yrityksen kohderyhmänä ovat erityisesti nuoret opiskelijat ja työttömät, jotka joutuvat rahoittamaan toiminnan lainarahoituksella. Tästä aiheutuu lisäkuluja ja lisää tuskaa mukaan lähteneille. Edustajien hätä ja pelko purkautuu joskus väkivaltaisuutena sekä sopimattomana käytöksenä, kun he eivät suostu hyväksymään sitä ajatusta, että heitä on huijattu ja huijaus on levitetty heille ystävien välityksellä, henkilökohtaiseen luottamukseen perustuen. Luottamus kohdistuu lopulta väärään kohteeseen, kun se siirtyy linjassa ylöspäin ulottuen aina pääyhtiöön ja tiimin korkeimpaan johtoon asti. Alimpien tasojen edustajat eivät voi tietää, ovatko yhtiön omistajat ja tiimien johtajat luotettavia vai eivät.
Ei kannattaisi uskoa sokeasti kaikkia väitteitä vaan kannattaisi tutkia tarkoin, mitä eri tiedostusvälineet ja muut lähteet kertovat omasta liiketoiminnasta sekä sen taustayhtiöistä. Tietoa on saatavilla, jos vain intoa tutkimukseen riittää. Googlen haulla löytyy kattava tietopaketti hakusanoilla ”verkostomarkkinointi”, ”S2E Finland Oy” ja ”Move Networks Oy”.
Petteri Haipola, 19.09.2006