syksyllä 2000 Kirjoittanut Petteri Haipola
Verkostomarkkinointiteamin jäsenillä on monia yhteisiä piirteitä, silloin kun team toimii kuten pyramidihuijaus. Yksi on kuitenkin ylitse muiden: se on ahneus. Ahneuteen minäkin olin aluksi langeta, mutta onnekseni lankeemus jäi vain Jumalan sallimaksi kompastukseksi. Sen kautta olen tähän vapaaehtoistyöhön ja kirjoitteluun ryhtynyt. Käsittelen tässä luvussa ahneutta lähinnä kristillisen uskon näkökulmasta, mutta sitä voi jokainen soveltaa omaan elämäänsä. Niin on tarkoitettukin.
Raamattu kertoo, että sielun vihollinen oli se luomakunnan olento, joka ensimmäisenä teki syntiä. Syntiinlankeemukseen liittyi kaupankäynti. Hes.28:16 Ei siis ole ihme, mitä Paavali kirjoittaa ahneudesta: ”rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” 1Tim.6:10 Jeesus neuvookin karttamaan kaikkea ahneutta, sillä ”mammonan palveleminen on epäjumalanpalvelusta.” Matt.6:24 Näin Herra neuvoo: ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi.” Luuk.12:15 Eiköhän siis jokaisen olisi aika laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen: Jeesus, henkilökohtainen usko, perhe, terveys, riittävä toimeentulo, harrastukset ja vapaa-aika.
Raamatun mukaan meidän sukupolvemme on viimeinen ennen Kristuksen toista tulemusta, lopullista pelastusta ja viimeistä tuomiota. Elämme ”viimeisiä päiviä.” Ihmiset ovat nykyään ”itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeilijöitä, herjaajia, …rakkaudettomia, …pettureita, …hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” 2Tim.3:2 Lista on kuin toisinto niistä ominaisuuksista, joita monilla värvääjillä on. Jo aiemmin olen kertonut, miten he käyttävät kristillistä uskoa hyväksi harhaanjohtavassa markkinoinnissa. Se, etteivät he käytännössä tee parannusta ja hylkää vääriä markkinointikeinoja osoittaa, että heissä on vain jumalisuuden ulkokuori. Jeesuksen voimalla heidän olisi helppo alkaa markkinoida tuotteita rehellisesti.
Verkostomarkkinoinnin keulahahmot esiintyvät rehvakkaasti ja höystävät puheensa karkealla huumorilla. Monet heitä seuraavat menestyvät ”verkostouskovat” ovat veistetyt samasta puusta: mitä isot edellä sitä pienet perässä! Alalla pärjää juuri sellainen tyyppi, joka on karismaattisen räiskyvä persoona ja saa ihmiset seuraamaan itseään, vaikka kurssi olisi väärä. Pahoin pelkään, että ne jotka ovat olleet hengellisesti johdattamassa Jumalan lapsia harhaan tekevät sitä uudelleen verkostomarkkinoinnissa.
Kaikki verkostomarkkinoinnin arvostelu tehdään tyhjäksi sillä, että ”rapatessa roiskuu.” Vedotaan siihen, etteivät ammattitaidottomat jälleenmyyjät pysty niin pilkulleen noudattamaan lakeja ja asetuksia, rehellisiä menettelytapoja ja markkinointikeinoja liikemaailmassa. ”Eihän kukaan ole täysin rehellinen kaupankäynnissä ja epäoikeudenmukaisuutta on kaikkialla yhteiskunnassa sekä talouselämässä.” Mutta mistä lähtien on ollut yleisesti hyväksyttävää perustella omia vääryyksiä sillä, että niinhän muutkin tekevät? Enpä voi muuta sanoa kuin että pysyköön ”rappari rappaajana” ja jättäköön rehellisen liiketoiminnan niille, joille Luoja on sen tarkoittanut!
Kiitos Jumalalle, että vielä tänä päivänä on harvoja kristittyjä, jotka seuraavat uskovien esi-isiensä jalanjälkiä. Rehellinen kristitty ei ole koskaan työtä vieroksunut eikä käyttänyt muita häikäilemättä hyväkseen, jotta olisi itse voinut rikastua. Pikemminkin he ovat eläneet vaatimattomissa oloissa ja puurtaneet itsensä uuvuksiin aina hautaan asti, kun he ovat hankkineet elatusta itselleen ja perheelleen. ”Joka ei työtä tee sen ei syömänkään pidä,” on ollut heidän rehellinen periaatteensa. Kuinka monen verkostomarkkinoijan unelmaan tulevaisuudesta kuuluu tämä jalo piirre?
Päivitetty 12.12.2000