Ecoway Oy – Verkostomarkkinointi ja pyramidihuijaukset

2.6.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola

Jälleenmyyjä vai loppukäyttäjä?

Ecoway on tyypillinen verkostomarkkinointifirma, jonka tuotteilla on vain vähän kysyntää, koska he myyvät lisäravinteita pahamaineisen verkostomarkkinoinnin kautta. Vain harva ihminen käyttää normaalioloissa lisäravinteita. Kun tuotteita markkinoidaan bisnes-ideaa porkkanana käyttäen, saadaan niitä myytyä paljon enemmän kuin muuten saataisiin. Hyvän lisäansiomahdollisuuden mainostaminen tuo lisää asiakkaita, jotka tässä ketjussa ovat järkiään kaikki myös uusia jälleenmyyjiä. `Kanta-asiakas´ ja `jälleenmyyjä´ tarkoittavat samaa asiaa. Näin häivytetään raja loppukäyttäjän ja jälleenmyyjän väliltä. Todellisia loppukäyttäjiä on vain vähän ja suuri osa myynnistä tapahtuu verkoston sisälle jälleenmyyjille, joista käytetään nimitystä ”kanta-asiakas”. Moni kanta-asiakas ei olisi alun alkaenkaan ostanut tuotteita ellei hänelle olisi mainostettu hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja kerrottu, että riskit ovat pieniä. Pääyhtiön kunniaksi on mainittava, etten ole löytänyt tähän mennessä heidän virallisesta mainosmateriaalista mainintaa siitä, että mahdollisuus lisäansioihin olisi ”hyvä”. He puhuvat pelkästään ”mahdollisuudesta” ja ”rajattomista mahdollisuuksista kasvattaa kanta-asiakkuuden etuja”. Yksittäinen kanta-asiakas on esittänyt minulle ideaa ”lähes riskittömänä” ja hyvänä. Siihen ei pääyhtiö ole luonnollisestikaan syyllinen. Tässä artikkelissa on syytä erottaa toisistaan se, mitä pääyhtiö on ilmoittanut ja se, mitä yksittäinen jälleenmyyjä on sanonut.

”Kanta-asiakkaalla on oikeus ostaa Ecoway Oy:ltä Ecoway-tuotteita ja myydä niitä eteenpäin, liittää uusia kanta-asiakkaita organisaatioon sekä saada Ecoway Oy:n palkkiojärjestelmän mukaisia palkkioita.”
Lähde, Ecoway Oy, Kanta-asiakassopimus, 10.04.2007
https://www.ecoway.fi/kanta-sopimus.html

Käytä tuotteita ilmaiseksi?

Yksi mainoskikka tuotteiden myymiselle on se, että sanotaan niiden käyttämisen olevan ilmaista, kun vain saadaan hankittua itselle tietty määrä asiakkaita, jotka taas saavat hankittua alapuolelleen tietyn määrän asiakkaita. Tällä tavalla alapuolelle kehittyvän verkoston ostoista saaduilla bonuksilla, (palkkioilla) on mahdollista rahoittaa oma tuotteiden käyttö ”eikä se silloin maksa mitään”. Tuotteiden käyttäminen maksaa kuitenkin aina: jos se rahoitetaan saaduilla bonuksilla, niin se ei tarkoita sitä, että tuotteita voi käyttää ilmaiseksi. Verkosto ei voi kasvaa loputtomasti, joten jossakin ovat ne kanta-asiakkaat, jotka eivät käytä mitään ilmaiseksi vaan maksavat käyttämistään tuotteista. Ecowayssa on tuotteiden ostopakko, jotta voidaan ansaita palkkiojärjestelmän mukaan lisäansioita. Ellei kanta-asiakas osta itselleen tiettyä määrää tuotteita, menettää hän oikeutensa bonuksiin. Silloin hänen tulokeskuksensa on ns. ”passiivinen”, mutta tulee ”aktiiviseksi” jälleen määräajaksi, kun vaadittava ostomäärä täyttyy.

Bonusjärjestelmään liittyy tietyt monimutkaiset ”pätevöitymisen” säännöt, joiden mukaan ”ylemmälle tasolle” nouseminen vaatii tietyn määrän alalinjan liikevaihtoa sinä aikana, kun jälleenmyyjä on itse ”aktiivinen”. Käytännössä pätevöityminen on vaikeata, elleivät kaikki jälleenmyyjät omassa alalinjassa sitoudu ostamaan tuotteita tiettyä määrää joka kuukausi, mikä on tämän hetken mukaan keskimäärin ”tuhannen pisteen” edestä per kanta-asiakas. Kuinka paljon se rahassa on, sitä en tiedä, mutta asiaa voi tiedustella yksittäisiltä kanta-asiakkailta tai yrityksen johdolta. Minulle tuotteita ja ideaa esitellyt kanta-asiakas sanoi käyttävänsä tuotteisiin noin 270-350 euroa joka kuukausi. Omien puheidensa mukaan hänen alapuolellaan oli noin 200 kanta-asiakkaan verkosto ja hänen tulonsa olivat sillä hetkellä (31.05.2005) bruttona noin 2000 euroa kuukaudessa. Mikäli tiedot pitävät paikkansa, on hän yksi ensimmäisistä kanta-asiakkaista koko verkostossa, ottaen huomioon hänen ilmoittamansa arvioidun kaikkien kanta-asiakkaiden määrän koko verkostossa. (noin 1000 aktiivista) Todellinen kanta-asiakkaiden määrä on vain pääyhtiön tiedossa eikä pääjohtaja ole suostunut paljastamaan sitä lukua, eikä muitakaan toiminnan moraalisuuden ja laillisuuden arvioinnin kannalta tärkeitä lukuja. Joka tapauksessa, voidakseen menestyä liiketoiminnassa, on kanta-asiakkaan ostettava itselleen joka kuukausi tietty määrä tuotteita, vähintään 340 pisteen arvosta yhtiön pisteytysjärjestelmän mukaisesti, jotta on oikeutettu saamaan mitään palkkioita. Ostamalla itselle kuukaudessa vähintään tuhannen pisteen arvosta tuotteita, on kanta-asiakas oikeutettu saamaan hyötyä molemmista palkkiojärjestelmistä, ”binary ja unilevel”.

Myyntityö poikkeaa perinteisestä siltäkin osin, ettei myyjän työsuhteessa ollessaan tarvitse itse ostaa myymiään tuotteita. Jos myyn Mercedes Benz autoja tai huonekaluja, ei minun ole itse pakko ostaa samoja tuotteita, mitä muille myyn. Verkostomarkkinoinnissa on tuotteiden ostopakko yleistä, vaikka sekin asia pyritään naamioimaan ”vapaaehtoiseksi”. Mutta jos haluat saada palkkioita liiketoiminnasta, on sinun pakko ostaa myös tuotteita ja näin ”ostopakolla” saadaan tuotteita myytyä entistä enemmän verkoston sisälle, kun loppukäyttäjät puuttuvat lähes kokonaan. Tiukat pätevöitymissäännöt varmistavat sen, että kanta-asiakkaiden on ostettava tuotteita suuri määrä joka kuukausi tai muuten he eivät saa ”passiivisina” lainkaan palkkioita. Jonkun kanta-asiakkaan passiivisuus ei kuitenkaan ole merkki siitä, etteikö hän olisi yrittänyt tosissaan luoda alapuolelleen menestyvää jälleenmyyjien organisaatiota, vaan se johtuu siitä, ettei hän ole markkinoiden kyllästymisen ja alan huonon maineen sekä tuotteiden vähäisen kysynnän vuoksi saanut myytyä niitä tarpeeksi ja liitettyä tarpeeksi uusia kanta-asiakkaita verkostoonsa, ja niin hänellä ei ole enää itsellään varaa ostaa vaadittavaa määrää tuotteita joka kuukausi, sillä lisäravinteet ovat todella kalliita, varsinkin kun liiketoiminta nielee ne vähäisetkin varat, mitä henkilöllä muista tulolähteistä on käytettävissään. Sen sijaan, että liiketoiminta tuottaisi voittoa, viekin se innokkaiden ja harhaanjohtavan markkinoinnin kautta petetyksi tulleiden kuluttajien rahat ja ajan verkoston ylätason jäsenien ja pääyhtiön eduksi. Kuluttaja ei saa siten vastiketta sijoittamalleen rahalle eikä työpanokselle ja tästä syystä toiminta on lähellä Rahankeräyslain vastaista toimintaa eli se on verrattavissa lahjan vastaanottamiseen, mikä oikeus on vain yleishyödyllisillä yhteisöillä. Uutta rahankeräyslakia kannattaisi ehkä soveltaa verkostomarkkinointiin yleisesti tekemällä rikosilmoitus jokaisesta verkostomarkkinointifirmasta, joka toimii maassamme. Siten saataisiin selville, toimivatko ne olemassaolevien lakien mukaisesti vai eivät, oikeuslaitoksen tulkinnan mukaan. Yleisen moraalisen käsityksen mukaan harhaanjohtavan ja totuudenvastaisen markkinoinnin avulla saatu taloudellinen voitto on ”varastamista” tai ”petosta” ja kaikin puolin ”moraalitonta”.

Alatasoilla on paljon niitä kanta-asiakkaita, jotka lopettavat tuotteiden käyttämisen sen vuoksi, etteivät onnistu saamaan lisäansioita jälleenmyyjinä. Heidän motiivinsa tuotteiden ostamiseen on ollut lisäansiomahdollisuus, ei se, että he olisivat todella tarvinneet tuotteita. Lisäravinteita käyttää säännöllisesti vain pieni osa ihmisiä, mm. urheilijat, mutta tavallinen kaduntallaaja ei niitä tarvitse eikä osta. Jos joku liiketoiminnassa tappion kärsinyt jatkaa tuotteiden käyttämistä, tekee hän sen myötätunnosta perheenjäsentä, sukulaista tai tuttavaa kohtaan, joka on saanut liitettyä hänet kanta-asiakasjärjestelmään. Todellista tarvetta tuotteen käyttämiselle ei ole.

Binaarisen palkkiojärjestelmän pyramidi-kaavio

Ecowayn binäärinen palkkiojärjestelmä muistuttaa lyhyen tutustumisen jälkeen huomattavan paljon laittomana pyramidina lakkautetun SkyBiz Internationalin palkkiojärjestelmää. Ecowayn järjestelmä on tyypillinen verkostomarkkinoinnissa käytetty järjestelmä. Se on laadittu niin monimutkaiseksi, että sen ymmärtämiseen pitäisi olla vähintäänkin ydinfyysikon aivot. Kun järjestelmää kehutaan ehdokkaille yksinkertaiseksi ja helpoksi ymmärtää, niin kenenkään ylpeys ei anna myöten tunnustaa, että ”minä olen niin tyhmä, etten ymmärrä siitä mitään!” Olisi kuitenkin viisaampaa tunnustaa tosiseikat, ettei kävisi niin kuin sadun keisarille, jolla ei ollut lainkaan vaatteita, kun huijariräätälit sanoivat, että vaatteiden hienon kankaan saattoi nähdä vain viisas ihminen, mutta tyhmät eivät sitä näe. Niin tarvittiin hurraavan väkijoukon keskelle pieni lapsi, joka huusi julki totuuden: ”Keisarilla ei ole vaatteita!” Vasta tämän vilpittömän lapsen toteamuksen jälkeen aikuisetkin uskalsivat tunnustaa tosiasiat ja nauroivat ylpeälle ja huijatulle keisarille, joka oli ihan alasti. Verkostomarkkinoinnissa on kysymys samankaltaisesta nerokkaasta, mutta yksinkertaisesta huijauksesta, missä hienoja termejä ja lipevää käytöstä hyväksikäyttäen yritetään vakuuttaa ihmisille, että toiminta on moraalisesti hyväksyttävää, laillista ja jokaisella uudella jälleenmyyjällä on yhtäläinen mahdollisuus rikastua tai saada helposti lisäansioita. Totuus on sitten aivan päinvastainen. Palkkiojärjestelmät ovat sikäli myös petollisia, että niissä esitetyt pätevöitymisvaatimukset ovat epäselviä tai jopa ristiriitaisia. Ne kertovat asiakkaille sen, milloin jälleenmyyjä on oikeutettu saamaan palkkioita, milloin ei; tai niiden tulisi kertoa se, mutta ristiriitaisista tiedoista johtuen totuutta on lähes mahdoton tietää. Uudet ehdokkaat saadaan liittymään helppojen lisäansioiden toivossa mukaan verkostoon ja he ovat lähinnä harhaanjohtavan markkinoinnin uhreja, eivät pelkästään ahneuden takia itse syyllisiä petetyksi tulemiseen ja rahojen sekä työpanoksen menettämiseen verkoston ylätasojen ja pääyhtiön hyväksi.

Todellisuudessa on mahdotonta, että jokainen uusi jälleenmyyjä saa alalinjaansa pysyviä asiakkaita tarvittavan määrän, jotta voisi menestyä liiketoiminnassa. Menestyjiä ovat ne, jotka ovat liittyneet verkostoon ”varhaisessa vaiheessa” eli heti pian sen jälkeen, kun verkosto on aloittanut toimintansa. Kaikkein suurimmat palkkiot saavat yleensä ne henkilöt, jotka omistavat kolme ylintä tulokeskusta tai jomman kumman toisen tason tulokeskuksista, mikäli toinen ”linja” ei leviä ”tasaisesti” tietyssä suhteessa. (vähintään suhteessa 1/3) Teoriassa on mahdollista, että ensimmäinen voitolle jäävä tulokeskus löytyy vasta kaukana alalinjasta, jolloin edes ylimmät tulokeskukset eivät tuota voittoa. Siitä on mallina oheinen kuva, jossa ensimmäinen voitolle jäävä tulokeskus on merkitty punaisella värillä, erotuksena tappiolle jäävistä tulokeskuksista. Tärkeätä on huomata se, että eniten ansioita saavan tulokeskuksen alapuolella olevat jälleenmyyjät ansaitsevat väistämättä vähemmän kuin hän. Kun kaikki verkoston jälleenmyyjät otetaan huomioon, on verkoston pyramidirakenne entisestään selvempi: voittajia tyypillisessä verkostomarkkinointifirmassa on vain alle yksi prosenttia kaikista jälleenmyyjistä.

Kaaviossa on yhteensä 123 jälleenmyyjää, joista vain yksi saa voittoa toiminnastaan. Kaavio on hypoteettinen eikä verkosto todellisuudessa leviä välttämättä samalla tavalla. Todennäköisesti se leviää vaakatasossa enemmän kuin tämä malli, joka tilan vuoksi on laitettu syvenemään nopeasti. Varsinkaan verkoston ylimmäisillä tasoilla verkosto ei katkea välittömästi vaan se leviää alussa optimaalisella tavalla, minkä jälkeen verkoston haarat alkavat katkeilla kuvan osoittamalla tavalla. Verkosto saattaa syvetä lukemattomia tasoja, mutta vain aniharva jää siinä voitolle, koska verkoston haarat eli molemmat linjat (”jalat”, legs) leviävät epäsuhtaisesti – toinen jalka tyrehtyy pian ja toinen jatkuu lähes loputtomiin – ja moni menettää oikeutensa palkkioihin, kun ei saa alapuoliseen organisaatioonsa tarvittavia kahta uutta jälleenmyyjää. Tällä tavalla verkosto on täynnä ns. ”kuolleita” tai ”passiivisia” tulokeskuksia, joiden haltijat eivät enää käytä tuotteita eivätkä myy ideaa eteenpäin. Verkosto syvenee heistä huolimatta, sillä kerran ostettu tulokeskus ei katoa ja Ecowayn ”kanta-asiakkuus” on ”ikuinen”. Kertamaksulla eli 50 eurolla tulokeskus jää kaavioon pysyvästi: se ei vain tuota kenellekään mitään passiiviseksi muuttumisen jälkeen. Koska voitolle jäävät tulokeskukset pysyvät yleensä vuodesta toiseen samoina, mutta häviäjät vaihtuvat nopeasti – koko verkosto vuoden parin vuoden sisällä – tuottaa verkosto jatkuvasti lisää häviäjiä ja voittajien prosentuaalinen osuus kaikista mukana olleista jälleenmyyjistä pienenee entisestään.

Yhtiön pääjohtajan ja perustajan vastauksia kysymyksiini

Olin 31.5.2005 puhelinyhteydessä Ecowayn perustajan ja pääjohtajan, Teemu Penttilän kanssa. Minulla oli samana päivänä tapaaminen erään jälleenmyyjän kanssa, mihin liittyen Teemu soitti minulle. Kyselin Teemulta joitakin tarpeellisia tietoja, joiden antaminen olisi puhdistanut Ecowayn maineen ja todistanut sen olevan kunniallinen verkostomarkkinointifirma, joka toimii korkeata moraalia ja hyviä liikemiestapoja noudattaen. Penttilä kieltäytyi kuitenkin vastaamasta kysymyksiini kirjallisesti. Kysyin häneltä puhelimessa, kuka omistaa ylimmät tulokeskukset Ecowayn verkostossa. Tieto on sikäli tärkeä, että ylimmillä tasoilla olevat jälleenmyyjät saavat oletetusti suurimman osan maksetuista bonuksista eli palkkioista, sillä koko verkosto saa alkunsa niistä tulokeskuksista. Penttilä vastasi, että kolmen ylimmän tulokeskuksen palkkiot menevät hyväntekeväisyyteen. Kysyin sähköpostilla seuraavaa:

Voisitko vahvistaa tämän ja kertoa, mihin hyväntekeväisyyteen heidän tuottonsa menee ja kuka omistaa ne tulokeskukset? Kertoisitko samalla, onko sinulla minkäänlaista välillistä tai suoraa suhdetta ylimpien tulokeskusten omistajiin?

Penttilä ei vastannut vaan soitti minulle uudestaan ja sanoi, ettei hän aio vastata näihin kysymyksiin.

Penttilä sanoi puhelimessa, että näiden kolmen tulokeskuksen alapuolella on 200 jälleenmyyjää, jotka eivät ansaitse mitään: vasta heidän jälkeensä tulee ensimmäinen jälleenmyyjä, joka ansaitsee voittoa Ecowayn liiketoiminnasta. Syynä on kuulemma se, että he eivät tee yhtään mitään ja eivät siitä syystä ansaitse mitään Tämä on perin outoa, koska heistä on lähtenyt kuitenkin koko verkosto liikkeelle eivätkä he siis ole olleet täysin toimettomia vaan ovat varmaankin yrittäneet rakentaa itselleen tuottoisaa bisnestä. Tuskinpa jokainen heidän alalinjaansa liitetty uusi jäsen on tullut kolmen ensimmäisen tulokeskuksen ns. ”ylivuotona” eli että he ovat värvänneet kaikki uudet jälleenmyyjät aktiivisina toimijoina alalinjan ollessa passiivisia tuotteiden käyttäjiä, loppukuluttajia eikä jälleenmyyjiä. Penttilän väitettä on syytä pitää arveluttavana, jopa totuudenvastaisena hätävalheena. Outoa, että kunniakkaan ja rehelliseksi itseään mainostavan firman pääjohtaja menettelee tällä tavalla. Kysyin sähköpostilla Penttilältä seuraavaa:

Sitten sanoit, että näiden alapuolella on 200 tulokeskusta, jotka eivät tuota mitään. (tulokeskusten omistajat eivät ansaitse mitään) Vahvistatko tämän tiedon? Miten on yleensä mahdollista, että nämä tulokeskukset eivät tuota mitään, kun koko verkosto saa alkunsa heistä? Montako kanta-asiakasta/ jälleenmyyjää on koko verkostossa? Paljonko heille on maksettu palkkioita ja miten palkkiot ovat jakautuneet verkoston edustajien kesken? (Lähtien alenevissa tasoissa alkaen ylimmästä tulokeskuksesta) Kuinka moni vähintään kuukauden mukana ollut kanta-asiakas ei ole saanut lainkaan palkkioita?

Penttilä ei siis suostunut vastaamaan näihin kysymyksiin. Kun olin miettinyt tarkemmin heidän verkostonsa kaaviota ja sen eteenpäin menemistä, niin kysyin oleellisia asioita, joihin vastaaminen olisi todistanut väitteeni pyramidista/ moraalittomuudesta tosiksi tai valheeksi. Kirjoitin:

Ymmärtääkseni paremmin palkkioiden jakaantumisen eri kanta-asiakkaiden (=jälleenmyyjien) kesken, on ehkä parempi, että ilmoitat vaikkapa prosentuaalisesti sen, kuinka suuri osa yli kuukauden mukana olleista on ansainnut mitäkin. Ota laskuissa huomioon kaikki kanta-asiakkaat, myös ne, jotka eivät ole saaneet ensimmäistäkään palkkiota. Voit esittää luvut myös henkilömäärinä, kun ilmoitat samalla kaikkien jälleenmyyjien lukumäärän. (siitä voi laskea prosentuaalisen osuuden)
Esimerkiksi: (brutto)

– yli 5000 euroa
– 4000-5000
– 3000-4000
– 2000-3000
– 1000-2000
– 500-1000
– 100-500
– 50-100
– 10-50
– 0-10
Minua kiinnostaa edelleen myös se, mitä kolme ylintä tulokeskusta ansaitsevat. (koko verkoston kolme ylintä tulokeskusta) Entä sen jälkeiset neljä tulokeskusta?

Penttilä ei vastannut näihin kysymyksiin. Olisi hyvä tietää, paljonko kukin kanta-asiakas ansaitsee keskimäärin (mediaaniluku) kuukaudessa ja paljonko he ovat ansainneet koko aikana ollessaan mukana toiminnassa. USA:ssa Pyramid Scheme Alert Organisation on ajanut kauan läpi lakiuudistusta, jonka mukaan verkostomarkkinointifirmojen tulisi ilmoittaa uusille ehdokkaille vastaavanlaisia tietoja ennen kuin heidät liitetään mukaan verkostoon. Mielestäni tällaisten tietojen kertominen olisi kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Vain nämä tiedot antaisivat todellisen kuvan siitä, miten ”hyvä mahdollisuus” yksittäisellä uudella jälleenmyyjällä on menestyä liiketoiminnassa. Totuus on nimittäin se, että kun verkosto on levinnyt tarpeeksi laajalle, ei kaikille uusille jäsenille riitä enää alapuoliseen organisaatioon riittävästi jälleenmyyjiä, jotta he voisivat jäädä toiminnasta voitolle. Syy ei ole silloin jälleenmyyjän kyvyttömyys tai laiskuus vaan markkinoiden kyllästyminen. Tarjonta on silloin suurempi kuin kysyntä eli tarjolla on enemmän jälleenmyyjien avoimia ”työpaikkoja” kuin mitä on potentiaalisia jälleenmyyjiä. Lisäravinteiden käyttäjiä ja verkostomarkkinoinnista kiinnostuneita ihmisiä on vain pieni osa väestöstä, jotka ovat potentiaalisia asiakkaita. Tästä syystä uusia jälleenmyyjiä ei riitä kaikille jäsenille, mutta osalle heitä riittää, niin että verkosto ei tyrehdy kokonaan vaan jatkuu jatkumistaan vuosikausia ja vuosikymmeniä. Kaavio on silloin täynnä tappion kärsineitä ja harhaanjohtavan markkinoinnin kautta petetyksi tulleita entisiä jälleenmyyjiä ja Ecowayn tuotteiden käyttäjiä, mutta enää he eivät tikullakaan tuotteisiin tai bisnekseen koske. Uusia petetyksi tulevia jäseniä liittyy poisjäävien tilalle, mutta ne, jotka saavat liiketoiminnasta voittoa, pysyvät samoina vuodesta toiseen ja heidät löytää verkoston ylätasoilta. Näin alatasojen jälleenmyyjät ja tuotteiden käyttäjät eli kanta-asiakkaat eivät saa todellista vastiketta verkostoon sijoittamalleen rahalle ja työpanokselle. Toimintaa on perusteltua epäillä laittomaksi pyramiditoiminnaksi: ainakin moraalitonta se minun mielestäni on, koska surkeaa lisäansioiden mahdollisuutta mainostetaan ”hyvänä mahdollisuutena”.

Olisiko korkea aika saada oikeuden ennakkopäätös siitä, minkäkaltaista mahdollisuutta on lakien ja asetusten mukaista markkinoida ”hyvänä mahdollisuutena”, kun on kyse verkostomarkkinoinnin kaltaisesta epäeettisestä liiketoiminnasta? Ecowayn kohdalla en ole kuitenkaan löytänyt pääyhtiön materiaalista mainintaa ”hyvästä” mahdollisuudesta, joten harhaanjohtavaan ja totuudenvastaiseen markkiointiin ovat syyllisiä yksittäiset jälleenmyyjät. Ecoway Oy:n kannattaisi puhdistaa maineensa ja sanoa irti sopimuksensa kaikkien kanta-asiakkaiden kanssa, jotka mainostavat liiketoimintaa ”hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin” tai ”lähes riskittömänä liiketoimintana”. Yhtiön maineen kannalta olisi parasta neuvoa kanta-asiakkaita kertomaan totuudenmukaisesti se, miten huono mahdollisuus yksittäisellä kanta-asiakkaalla on ansaita mitään. Muussa tapauksessa järjestelmä tuottaa jatkuvasti tyytymättömiä asiakkaita ja itsensä petetyksi tuntevia jälleenmyyjiä. Valitettavasti monet tappion kärsineet kanta-asiakkaat uskovat ”valmentajien” (= sponsorit, ylätasojen jälleenmyyjät) ja pääyhtiön väitteet siitä, että tappion syynä on kanta-asiakas itse eikä petollinen järjestelmä, joka on suunniteltu tuottamaan suuremman määrän häviäjiä kuin voittajia, eivätkä he siitä syystä tunne itseään petetyiksi vaan häpeävät omaa kyvyttömyyttään. Nekin, jotka tajuavat tulleensa petetyiksi, häpeävät sitä, että ovat antaneet huijata itseään ja pysyttelevät hiljaa. Olisi kuitenkin parempi tuoda julki se, että ”minua on huijattu”, koska vain kertomalla totuuden voimme suojella läheisiämme, ettei heidän käy samalla tavalla kuin mitä meille kävi. Tämä jos mikä on todellista rakkautta: suojella ja varjella läheisiään riippumatta siitä, miten omalle maineelle ja kunnialle käy. Nöyrtyminen tuo muassaan aina siunauksen ja myös vapautuksen ahdistavasta syyllisyydestä, mitä tappion kärsinyt jälleenmyyjä tuntee. Jos uusille rekrytoitaville ehdokkaille kerrottaisiin kaikkien jälleenmyyjien määrä ja miten palkkiot heidän keskensä jakautuvat ja kuinka suuri osa ei saa lainkaan palkkioita vaan kärsii tappiota liiketoiminnassa, niin silloin ketään ei johdettaisi harhaan ja kanta-asiakkaat olisivat tyytyväisiä. Tässä on vain se yksi huono puoli, että jos ideaa markkinoitaisiin totuudenmukaisesti, ei yhtiöllä olisi yhtään kanta-asiakasta eli jälleenmyyjää. Ei siis ihme, ettei pääyhtiö rankaise harhaanjohtavaan markkinointiin syyllistyviä jälleenmyyjiä heidän toiminnastaan vaan antaa heidän toimilleen vähintäänkin hiljaisen suostumuksensa, jos nyt eivät ihan suoraan neuvo heitä mainostamaan ”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin”.

Markkinoinnin moraali ja laillisuus

Verkostomarkkinointia arvioitaessa on syytä kiinnittää päähuomio markkinointikeinoihin, joita käytetään uusien jälleenmyyjien värväämisessä. Tuotteet voivat sinänsä olla hinta-laatusuhteeltaan kohdallaan ja asiakkaat voivat jopa tarvita niitä, mutta toiminnan epäeettisyys on jälleenmyyjien värväämisessä käytetyssä harhaanjohtavassa ja totuudenvastaisessa markkinoinnissa. Kuluttajille ei anneta heidän taloudellisen turvallisuutensa kannalta tarpeellisia tietoja ennen kuin heidät liitetään verkostoon. Ansaintamahdollisuus kuvataan ”hyvänä”, mutta onko se ”hyvä” vai ”huono” vai jopa ”surkea” tai ”olematon”? Jos verkosto on suunniteltu siten, että se tuottaa pyramidi-rakenteensa vuoksi enemmän häviäjiä kuin voittajia, niin onko liiketoimintaa laillista markkinoida ”hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin”? Moraalitonta se ainakin on.

Useimmat jälleenmyyjät eivät saa tarpeeksi uusia jälleenmyyjiä alalinjaansa, jotta voisivat menestyä. Kukaan ei menesty myymällä pelkästään tuotteita vaan jokaisen on saatava kasvatettua alapuolista jälleenmyyjäverkostoa, jos mielii päästä kunnolla voitolle liiketoiminnassa ja saada siitä pysyviä lisätuloja. Jos joku myöhemmin kuin alkuvaiheessa mukaan liittynyt jälleenmyyjä saa verkostonsa kasvamaan riittävästi, niin että saa lisätuloja, menettää hänkin osan asiakkaistaan, kun alalinjan tappiolle jäävät jälleenmyyjät lopettavat liiketoiminnan ja tuotteiden käyttämisen kannattamattomana. Luopuneiden tilalle on värvättävä jatkuvasti uusia jälleenmyyjiä, joten yksikään alatasojen jälleenmyyjä ei ole turvassa vaan hänen alapuolinen pyramidinsa on vaarassa romahtaa. Turvassa ovat yleensä vain muutamat jälleenmyyjät verkoston ylätasoilla, sillä he ovat riittävän kaukana, jotta markkinoiden kyllästyminen ei satuta heitä vaan he saavat hyödyn jokaisesta uudesta jäsenestä, joka liitetään verkostoon. Uusien jälleenmyyjien häviölle jääminen on väistämätöntä, koska loppukäyttäjiä ei ole tarpeeksi vaan suurin osa asiakkaista on jälleenmyyjiä, jotka tarvitsevat menestyäkseen alalinjaansa lisää uusia jälleenmyyjiä ja nämä taas lisää aina loputtomiin asti, mikä on mahdotonta. On pelkkää sattumaa, jos Ecowayn ketjussa on riittävästi loppukäyttäjiä niin että jokainen jälleenmyyjä saa omansa takaisin tai pääsee voitolle: käytännössä tämä on mahdotonta.

Ecowayn järjestelmä on suunniteltu sellaiseksi, että useimmat tuotteita käyttävät henkilöt ostavat samalla aloituspaketin, joka maksaa 50 euroa ja alkavat myydä tuotteita edelleen henkilökohtaisen suosittelun periaatteella, onnistuivatpa siinä sitten tai eivät. Kun tuotteiden käyttäjä ryhtyy jälleenmyyjäksi, saa hän samalla alennusta tuotteiden hinnoissa, mikä lisää halua ryhtyä jälleenmyyjäksi. Todellisuudessa kaikki alennukset on laskettu mukaan tuotteiden hintoihin ja ne myydään itse kullekin asiakkaalle juuri siihen hintaan, mikä riittää tuottamaan pääyhtiölle halutun katteen. Luvatut alennukset ovat vain tekosyy saada lisää uusia jälleenmyyjiä verkostoon.

Markkinoinnin moraalin kannalta on tärkeää se, kuinka hyvä mahdollisuus lisäansioihin todellisuudessa on? Jos jälleenmyyjien määrää ei pyritä millään tavalla rajoittamaan ja valvomaan, on seurauksena loppukäyttäjien puuttuessa väistämättä markkinoiden kyllästyminen ja se, että useimmat jälleenmyyjät jäävät tappiolle liiketoiminnassaan, mikä on pääyhtiön suunnitteleman järjestelmän tarkoituskin. Pääyhtiö ei etsi todellisuudessa menestyviä jälleenmyyjiä verkostoon vaan niitä, jotka kärsivät sijoittamansa rahat ja työpanoksen tappiona pääyhtiön ja ylätasojen jälleenmyyjien hyväksi, jotka useassa tapauksessa ovat pääyhtiön omistajia joko suoraan tai välillisesti. Tästä syystä ei ole hyvien liikemiestapojen mukaista markkinoida ”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin” vaan todelliset riskit ja taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot tulisi ilmoittaa uusille ehdokkaille ennen kuin heidät liitetään verkostoon. Jos ehdokkaat tietäisivät, miten huono heidän mahdollisuutensa lisäansioihin matemaattisen pakon sanelemana on, niin he eivät lähtisi mukaan liiketoimintaan. Loputon kasvu on mahdotonta ja Ecowayn ketjussa yksittäisen uuden jälleenmyyjän mahdollisuus lisäansioihin perustuu loputtoman kasvun odotukseen. On mahdotonta, että jokainen uusi jälleenmyyjä saa alalinjaansa tarvittavan määrän ”kanta-asiakkaita” eli uusia jälleenmyyjiä. Jossakin vaiheessa tulee eteen tilanne, jolloin markkinat ovat kyllästyneet eli tarjonta ylittää kysynnän. Tarjolla on vähemmän uusia jälleenmyyjäehdokkaita kuin mitä yksittäisen jälleenmyyjän menestyminen edellyttäisi. Jälleenmyyjäehdokkaita on tarjolla, mutta heitä ei riitä kaikille. Tästä syystä useimmat jäävät tappiolle liiketoiminnassa. Pelkästään tuotteita myymällä on lähes mahdotonta menestyä. Yhden jälleenmyyjän menestyminen tarkoittaa aina lukuisien hänen alapuolellaan olevien jälleenmyyjien tappiota: heitä voi olla jopa yli 99 % kaikista jälleenmyyjistä.

On syytä muistaa, että moni käyttää tuotteita pelkästään sen vuoksi, että on ryhtynyt jälleenmyyjäksi ja oma kokemus tuotteista on edellytys niiden myymiselle henkilökohtaisen suosittelun periaatteella. Voimme laskea tästä syystä yksittäisen jälleenmyyjän tappioiksi myös tuotteisiin käytetyn rahan. Hän ei olisi käyttänyt tuotteita muuten laisinkaan, mutta mainostettu ”hyvä mahdollisuus” lisäansioihin sai hänet lähtemään mukaan toimintaan. Kun jälleenmyyjä huomaa, ettei voikaan saada lisäansioita vaan rahaa kuluu sekä tuotteisiin että aloituspaketteihin ja mainosmateriaaleihin ynnä muihin kuluihin, niin hän lopettaa ennen pitkää liiketoiminnan ja samalla myös tuotteiden käyttämisen. Tämä todistaa sen puolesta, ettei tuotteella ole todellista kysyntää: se on pelkkä ulkokuori mädän bisneksen ympärillä.

Verkoston alatasoilla tapahtuu jatkuvasti suurta vaihtoa: vanhoja tappiolle jääneitä jälleenmyyjiä eroaa ketjusta ja uusia tappion kärsiviä jälleenmyyjiä liittyy siihen mukaan. Vain verkoston ylätasojen jälleenmyyjät pysyvät vuodesta toiseen samoina. He ansaitsevat rahaa alatasojen lukuisien jälleenmyyjien ostamista tuotteista saaduilla provisioilla. Pääyhtiö hyötyy lisäksi siten, että he myyvät voitolla mainosmateriaalia ja aloituspaketteja uusille jälleenmyyjille eivätkä maksa mitään myyjien tekemästä työstä, koska nämä eivät ole työsuhteessa pääyhtiön kanssa vaan ovat itsenäisiä edustajia. Tällä tavalla pääyhtiö on saanut muutettua työvoimakustannukset ja mainoskulut tuottavaksi liiketoiminnaksi, jolla se elättää itseään. Olisi mielenkiintoista tietää, ketkä omistavat verkoston ylätasojen ensimmäiset tulokeskukset? Jos asia selvitettäisiin loppuun asti, olisi hyvinkin mahdollista, että tulokeskusten takaa paljastuu pääyhtiön omistajat joko välillisesti tai suoraan. Näin he saavat suurimman mahdollisen voiton myös itsenäisinä edustajina ja suuri osa maksetuista palkkioista tulee heille itselleen. Vain murto-osa palkkioista päätyy muille kuin pääyhtiön omistajille. Tämä on siis hyvä mahdollisuus, ei lupaus tai faktatieto. Ikävää, ettei yhtiön pääjohtaja Teemu Penttilä voinut vastata tähän kysymykseen vaan pitää tiedon salassa. Miksiköhän?

Miksi Ecoway arvosteluni kohteeksi?

Miksi otin Ecowayn esimerkiksi tyypillisestä verkostomarkkinointifirmasta? Siksi, että yhtiö mainostaa arvoikseen nämä:

Oikeudenmukaisuus
Realismi
Asiakkaiden kunnioitus
Pitkäaikaisuus
Innovatiivisuus

Onko uusia jälleenmyyjäehdokkaita ja heidän oikeusturvaansa kuluttajana ajatellen oikeudenmukaista, realistista, asiakasta kunnioittavaa ja pitkäaikaista markkinoida bisnes-ideaa hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin? Jos suuri osa jälleenmyyjistä jää tappiolle toiminnassa tarkoituksellisen ja suunnitelmallisen markkinoiden kyllästämisen seurauksena, vaikka kuinka taitava ja ahkera työssään olisi, niin toteutuvatko nämä arvot heidän kohdallaan?

Minuun otetaan aina välillä yhteyttä ja kerrotaan jostakin ”erilaisesta verkostomarkkinointifirmasta”, joka toimii rehellisesti ja korkeaa etiikkaa noudattaen eikä siinä kukaan jää häviölle matemaattisen pakon sanelemana tai muutenkaan. Myös Ecowayn eräs edustaja oli niin sitkeä väitteissään, että sai minut antamaan hänen edustamalleen firmalle erityismaininnan. Jokainen firma voi saada sivuillani erityismaininnan, jos sen edustajat vaivaavat minua väitteillään, joita eivät todista tosiksi. On nimittäin hyvä mahdollisuus siihen, etteivät väitteet olekaan totta vaan ovat osa harhaanjohtavaa mainontaa. Tämä ei ole mikään lupaus, mutta hyvä mahdollisuus se kuitenkin on tässä suurten mahdollisuuksien ja unelmien sekä toiveiden maassa. On hyvin mahdollista, että maailma ilman verkostomarkkinointia olisi parempi paikka elää – ainakin kuluttajien turvallisuuden kannalta. Joten ei muuta kuin ottamaan yhteyttä allekirjoittaneeseen, niin saamme lukea lisää ”erilaisista” tai ”tyypillisistä” verkostomarkkinointifirmoista.

Tuotteet

Ecoway Oy myy lisäravinteita. Tuotteiden nimet olivat toukokuussa 2005 seuraavat: elixir, xylicol, spirulina ja noni (-kapselit). Kehitteillä oli myös ”terveysympyrän” sulkeva ”tuote 5”. Tuotteista minulla ei ole sinänsä mitään pahaa sanottavaa, mutta tavallinen ihminen ei niitä tarvitse. On edullista ja terveellistä syödä hedelmiä, marjoja, maitotuotteita, lihaa ja kalaa ynnä muita ruokia mahdollisimman monipuolisesti ja harrastaa liikuntaa, jolloin mitään lisäravinteita ei tarvita. Pelkästään lisäansiomahdollisuuden takia ei kannata alkaa tuotteita käyttää, koska mahdollisuus lisäansioihin on niin huono.

Ecowayn lisäravinteiden väitettyihin terveysvaikutuksiin ei ole syytä tässä yhteydessä tarkemmin puuttua. Tuotteista riittää, kun sanotaan niiden olevan kalliita eikä keskiverto-ihminen lainkaan tarvitse niitä. Minun tuttavapiirissäni ei ole ketään sellaista, joka käyttäisi tällä hetkellä lisäravinteita ja olisi valmis ostamaan juuri Ecowayn tuotteita. Minun pitäisi saada kuluttajissa herätettyä ensin tarve tuotteiden käyttämiselle, mikä on likimain mahdotonta. Jos joku ei jo valmiiksi käytä lisäravinteita, niin hänellä ei ole mitään syytä alkaa käyttää niitä sen vuoksi, että minä myyn niitä. Jos joku käyttää entuudestaan lisäravinteita, niin hänellä on jo käytössään ne kanavat, mitä pitkin hän ravinteensa hankkii. Vain harva on valmis vaihtamaan tuotteita, ellei siihen ole jotain muuta syytä kuin tuote itse. Moni alkaakin käyttää tuotteita vain sen takia, että samalla tarjoutuu mainostettu ”hyvä mahdollisuus” lisäansioihin ryhtymällä tuotteen jälleenmyyjäksi. Tuotteella ei ole heidän kohdallaan todellista kysyntää vaan tarve tuotteen ostamiseen synnytetään markkinoimalla bisnes-ideaa, joka on mainosten mukaan ”lähes riskitön” ja jonka kautta saa ”helposti lisäansioita”. (”hyvä mahdollisuus”) Jälleenmyyjä on samalla itse tuotteen käyttäjä ja näin tuotteita saadaan myytyä enemmän kuin ilman lisäansiomahdollisuutta saataisiin. Suuri tai suurin osa myynnistä tapahtuu verkoston sisälle. Ilman bisnes-porkkanaa tuotteella ei olisi kysnyntää. Siksi sitä ei juurikaan myydä vapailla markkinoilla perinteisiä jakelukanavia pitkin.

Tuote on verkostomarkkinoinnissa sivuseikka. Se on pelkkä korea ulkokuori laittomalle rahankeräykselle tai sen kaltaiselle toiminnalle. Kuluttaja ei saa todellista vastiketta verkostoon sijoittamalleen rahalle ja työpanokselle. Pääyhtiö saa huomattavan voiton myymällä aloituspaketteja, mainosmateriaalia ja tuotteita jälleenmyyjille, jotka ovat mukana pelkästään bisneksen vuoksi, eivät tuotteen takia. Verkostomarkkinoinnin kritiikissä on tärkeintä puuttua värväystoiminnan moraaliin ja rehellisyyteen. Jos liikeideaa mainostetaan harhaanjohtavalla tavalla, on se samalla suoraan Suomen lakien ja asetusten vastaista. Mikäli ansaintamahdollisuus on huono perustuen palkkiojärjestelmän ja myyntiorganisaation pyramidirakenteeseen, on ”hyvän mahdollisuuden” mainostaminen mahdollisesti laitonta. Moraalitonta se on joka tapauksessa.

Verkostomarkkinoinnissa on mahdoton värvätä uusia jälleenmyyjiä kertomalla heille rehellisesti todennäköinen mahdollisuus menettää rahat ja työpanos verkostoon henkilökohtaisena tappiona. Kukaan ei lähtisi mukaan, jos tietäisi toiminnan todelliset riskit. Kovin harva myöskään ostaisi Ecowayn tai muiden firmojen tuotteita ellei samalla tarjottaisi mahdollisuutta ansaita helposti lisää rahaa. Lisäravinteilla on vain pieni uskollinen kuluttajaryhmä eivätkä tavalliset ihmiset niitä halua eivätkä myöskään niitä osta, koska ne ovat kalliita. Tarvittavat ravintoaineet saa normaalista ruuasta. Verkostomarkkinointi on tyypillinen esimerkki siitä, miten kuluttajissa herätetään ostotarve, vaikka todellista tarvetta tuotteiden ostamiseen verkostomarkkinoinnin kautta ei ole olemassa.

Potentiaaliset asiakkaat

Lisäravinteita käyttävät ihmiset.
Pelkästään liiketoiminnasta kiinnostuvat ihmiset.

Pelkästään liiketoiminnasta kiinnostuvat ihmiset eivät käyttäisi tuotteita ilman mahdollisuutta lisäansioihin. Lisäansioiden porkkanalla saadaan myytyä tuotteita verkoston sisälle, samoin kuin aloituspaketteja (50 €) ja markkinointimateriaalia. Näistä pääyhtiö saa sievoiset voitot. Tämän ryhmän jälleenmyyjät eivät käyttäisi tuotteita ilman bisnesmahdollisuutta. Kun suurin osa jälleenmyyjistä jää tappiolle toiminnasta, lopettavat he myös tuotteen käyttämisen, elleivät osta sitä säälistä tuttavaltaan, sukulaiselta tai perheen jäseneltä. Tuotteiden käyttämisen lopettaminen bisnestoiminnan pieleen menemisen seurauksena todistaa, ettei tuotteilla ole todellista kysyntää vaan varsinainen tuote, jota myydään, on verkostomarkkinoinnin liikeidea, jonka kautta voi ansaita rahaa tai rikastua lähes tulkoon tekemättä mitään sen eteen.

Ravintolisiä käyttäviä ihmisiä on vain vähän. Niitä, jotka käyttävät vaadittavan summan kuukaudessa lisäravinteisiin, (oma käyttö) jotta olisivat oikeutettuja ”aktiivisina” saamaan bonusta alalinjansa liikevaihdosta, on vielä vähemmän. Potentiaalinen asiakaskunta on pieni. Koska verkoston jälleenmyyjien määrää ei pyritä millään tavalla rajoittamaan, huononee uusien jälleenmyyjien mahdollisuus menestyä entisestään. Surkuhupaisaa tässä on se, että ”valmentajat” saavat alalinjansa toimimaan sulassa sovussa keskenään, vaikka eri linjoihin kuuluvat kanta-asiakkaat syövät toistensa leipää ja pilaavat toinen toisensa mahdollisuuden menestyä, sillä kilpailevan verkostolinjan kanta-asiakkaista ei ole mitään hyötyä itselle vaan he tuhoavat entisestäänkin surkean mahdollisuuden päästä toiminnassa voitolle. Syy epäonnistumiseen ei ole jälleenmyyjissä vaan verkoston pyramidirakenteessa, joka on suunniteltu tuottamaan liian paljon jälleenmyyjiä, joista suurin osa jää häviölle markkinoiden kyllästymisen vuoksi ja matemaattisen pakon sanelemana. Uudet jälleenmyyjäehdokkaat eivät lopu kokonaan kesken, mutta heitä ei riitä riittävän paljon jokaisen uuden jälleenmyyjän alalinjaan. Tästä johtuen useimmat jäävät tappiolle ja lopettavat liiketoiminnan, todennäköisesti viimeistään vuoden tai kahden vuoden yrittämisen jälkeen. Useimmissa verkostoissa tappiolle jäävät edustajat jättävät leikin kesken jo parin kuukauden kuluttua aloittamisesta, kun huomaavat homman kannattamattomaksi. Tämä siis useimmissa verkostomarkkinointifirmoissa.

Kanta-asiakas on samaa tarkoittava kuin jälleenmyyjä

Ecoway käyttää samaa kikkaa kuin mm. Tahitian Noni -mehun myyjät. Järjestelmässä asiakas tai kanta-asiakas tarkoittaa samaa kuin jälleenmyyjä. Suurin osa asiakkaista on samalla jälleenmyyjiä eli tuotteiden loppukäyttäjiä ei ole juuri lainkaan. Myynti tapahtuu verkoston sisällä jälleenmyyjältä jälleenmyyjälle eli värvääjältä toiselle värvääjälle. Menestymisen mahdollisuus perustuu loputtoman kasvun ideaan, koska pelkästään omalla myynnillä ei voi jäädä voitolle toiminnassa. Verkostoissa ei ole tarpeeksi loppukäyttäjiä, jotta tämä olisi mahdollista. Jokainen kanta-asiakkaaksi liittynyt jälleenmyyjä haluaa saada organisaatiostaan tuottoa, vaikka ei itse osallistuisi jälleenmyynti- tai värväystyöhön. Moni liittää kanta-asiakkaaksi omia perheenjäseniään ja nämä saavat tietysti alalinjansa myynnistä palkkioita siinä kuin aktiivisetkin sponsorit. Kaikki aktiiviset jälleenmyyjät eivät kuitenkaan voi päästä voitolle, koska jokaiselle ei riitä tarpeeksi asiakkaita ja uusia jälleenmyyjiä. Alatasoilla olevat jälleenmyyjät/ kanta-asiakkaat vaihtuvat vähintään vuoden parin välein kokonaan, mutta ylätason jälleenmyyjät ovat samoja vuodesta toiseen. Näin tappion kärsivien määrä lisääntyy vuosi vuodelta, mutta voittajien määrä pysyy ennallaan. Häviäjien suhteellinen osuus kaikista jälleenmyyjistä kasvaa vuosi vuodelta.

Kanta-asiakas tarkoittaa Ecowayn järjestelmässä samaa kuin jälleenmyyjä. Tämä käy ilmi yhtiön kotisivulta lainaamassani tekstissä:

Ecoway-kanta-asiakkaana sinulla on oikeus suositella kanta-asiakkuutta myös muille. Hekin voivat tilata tuotteet suoraan Ecowayltä edullisin kanta-asiakashinnoin. Heti ensimmäisen mukaan tuomasi uuden kanta-asiakkaan myötä otat askeleen kohti monipuolista Ecoway-toimintaa ja yrityksen palkitsevia bonusjärjestelmiä binary ja unilevel. Yhdessä järjestelmät antavat rajattomat mahdollisuudet kasvattaa kanta-asiakkuuden etuja. Binary-järjestelmä kerää bonuspisteitä verkoston linjoista ilman rajoja. Unilevel vuorostaan tulouttaa nopeasti bonuksia uusille kanta-asiakkaille ja tukee ryhmän tasapainoista rakentumista. Ecoway binaryn ja unilevelin tarkoituksena on tarjota mahdollisimman monille kanta-asiakkaille nopeasti bonuksia pienistäkin suoritteista. Jokainen kanta-asiakas sijoittuu automaattisesti liittymisen yhteydessä kumpaankin järjestelmään.

Jotkut verkostomarkkinointifirmat yrittävät tarkoituksella hämätä kuluttajia sekä viranomaisia ja häivyttää rajan loppukäyttäjän sekä jälleenmyyjän väliltä. Kun kaikki asiakkaat liitetään mukaan kanta-asiakasohjelmaan, joka on samalla jälleenmyyjäksi ryhtymistä, niin on helppo väittää, että tappiolle jäävät jälleenmyyjät ovat todellisuudessa loppukäyttäjiä eivätkä jälleenmyyjiä. Mistä sitten johtuu, että nämä loppukäyttäjät järkiään lopettavat tuotteiden käytön, kun ovat epäonnistuneet liiketoiminnassa? He eivät todellisuudessa olleetkaan loppukäyttäjiä vaan harhaanjohdettuja jälleenmyyjiä. He eivät olisi käyttäneet tuotetta lainkaan ellei sen käyttäminen olisi ollut ehto jälleenmyyjäksi ryhtymiselle. Näin tuotteita saadaan myytyä verkoston sisälle, kun käytetään bisnesideaa porkkanana. Tuotteilla ei olisi todellista kysyntää vapailla markkinoilla perinteisiä jakelukanavia pitkin markkinoituina. Siinä syy, miksi niitä myydään verkostomarkkinoinnin kautta.

Teoriassa on mahdollista, ettei kukaan jää häviölle

Teoriassa on mahdollista, ettei Ecowayn järjestelmässä yksikään jälleenmyyjä jää häviölle liiketoiminnassa. Se edellyttäisi kuitenkin sitä, ettei jälleenmyyjiä värvätä liikaa tietylle alueelle, jolloin jokaisella on mahdollisuus saada riittävästi henkilökohtaisia asiakkaita, joille voi myydä pelkästään tuotteita eli he ovat todellisia tuotteiden loppukäyttäjiä. Koska kukaan ei valvo eikä rajoita jälleenmyyjien määrää, on tämän toteutuminen kiinni yksin sattumasta ja käytännössä näin ei tapahdu. Lisäksi useimmat kanta-asiakkaat eivät tyydy pelkästään tuotteiden myymiseen vaan pyrkivät rakentamaan alapuolelleen mahdollisimman suuren jälleenmyyjien organisaation saadakseen maksimaalisen voiton. He sijoittavat silloin toimintaan enemmän rahaa ja työpanosta, mikä koituu monen kohdalla henkilökohtaiseksi tappioksi, koska tuotteille ei ole riittävästi kysyntää markkinoiden kyllästymisen vuoksi.

Uusi jälleenmyyjä saa palkkioita myös suoraan itse myymistään tuotteista. Hän ostaa esimerkiksi Noni kapseleita kanta-asiakashintaan 46 euroa/ purkki ja myy ne edelleen suositushintaan 58 euroa/ purkki. Voittoa tulee 12 euroa purkilta eli viiden purkin myyminen tuottaa 60 euroa ja jos veroa ei myyntivoitosta makseta, niin sillähän kattaa jo oman käyttönsä. Jos kanta-asiakas onnistuu myymään samaiset viisi purkkia yhä uudestaan eikä käytä paljon rahaa tai aikaa myymiseen, saa hän vähitellen katettua myös kanta-asiakkaaksi liittymisen kustannukset ja saa toiminnasta vähän lisätuloja. Tällä tavalla toteutettuna on mahdollista saada voittoa ilman suuria riskejä, mutta silloin liiketoiminta on todella pientä eikä lisätuloilla ole suurta taloudellista merkitystä. Myymiseen ei tuolloin kannata käyttää runsaasti aikaa ja ponnisteluja, koska pelkästään tuotteita myymällä ei voi ansaita merkittäviä tuloja. Ei ole myöskään sanottua, että tuotteille riittää kysyntää ilman vaivan näkemistä, niin että jokainen kanta-asiakas saa jatkuvasti myytyä tuotteita, niin että voi kattaa saadulla myyntivoitolla oman käyttönsä. Teoriassa se on mahdollista, mutta epäilen, että käytännössä useimmat eivät saa edes viittä purkkia myytyä ja lopettavat siitä syystä myyntityön ja monet myös tuotteiden käyttämisen, koska eivät halua maksaa sellaisesta, jota eivät välttämättä tarvitse ja josta ei ole heille sanottavampaa hyötyä. Halvemmaksi ja vähintäänkin yhtä terveelliseksi tulee juoda mehuja ja syödä marjoja sekä hedelmiä sellaisenaan kuin käyttää lisäravinteita. Kalsiumia ja valkuaista saa tarpeeksi maitotuotteista ja oikeanlaisen rasvankaan saaminen normaalista ruoasta ei liene mahdoton tehtävä. Lisäravinteet ovat urheilijoiden ja terveys-friikkien hommaa, josta tavalliset ihmiset eivät suuremmin perusta. Mutta mikäli jälleenmyyjien verkosto ei kasva liian suureksi, on teoriassa todellakin mahdollista, että jokainen jälleenmyyjä saa omansa takaisin myymällä pelkästään tuotteita, mutta epäilen, että näin tapahtuisi, koska jälleenmyyjien määrää ei pyritä mitenkään rajoittamaan ja useimmilla kanta-asiakkailla on tavoitteena saada suurempia lisätuloja kuin pelkästään rahoittaa oma tuotteiden käyttö suorasta myynnistä saadulla voitolla. He alkavat rakentaa merkittävien lisäansioiden toivossa jälleenmyyjien verkostoa, joka pyrkii kasvamaan hallitsemattomasti ja rajoittamattomasti niin että markkinat kyllästyvät eikä kaikille kanta-asiakkaille sittenkään riitä tarpeeksi asiakkaita, niin että he voisivat saada edes omansa takaisin, puhumattakaan siitä, että saisivat jatkuvia ja pysyviä merkittäviä lisätuloja.

Miten jälleenmyyntikaavio todennäköisesti etenee?

Ecowayn kanta-asiakkailla on mahdollista rakentaa kaksi erillistä palkkiojärjestelmää. Toinen on nimeltään Unilevel ja toinen Binary. Käsittelin Binary-järjestelmää pintapuolisesti aiemmin tässä artikkelissa. Unilevel järjestelmä on sellainen, että bonuksia saa suoraan alapuolelle liitetyistä kanta-asiakkaista aina viidenteen tasoon asti, jos ostaa itse vähintään 340 pisteen edestä tuotteita kuukaudessa. (=?euroa) Tätä ennen on kuitenkin täytynyt ensin ostaa itselle tuhannen pisteen edestä tuotteita, ennen kuin bonusta on mahdollista saada alalinjan liikevaihdosta. Tämä tarkoittaa sitä, että uusi kanta-asiakas on yhtiön termejä käyttääkseni ”passiivinen” aina siihen asti, kunnes on ostanut tuhannen pisteen edestä tuotteita ja tullut sen johdosta ”aktiiviseksi”.

Uusi kanta-asiakas alkaa ilmeisesti rakentaa ensin unilevel-organisaatiota, johon hän pyrkii saamaan ensimmäiselle tasolle mukaan kolme uutta kanta-asiakasta, jotta voisi ”pätevöityä” ja saisi paremmat mahdollisuudet lisäansioihin. Hänen alapuolelleen liitetyt kanta-asiakkaat pyrkivät luonnollisesti pätevöitymään samalla tapaa kuin hän itse. Jotta ylimpänä oleva voisi päästä toiminnasta voitolle, täytyy hänen alapuolellaan olla niitä, jotka jäävät tappiolle. Näin jokaisen voittoa tavoittelevan jälleenmyyjän alapuolelle alkaa muodostua tappion kärsivien jälleenmyyjien verkosto. Kun ja jos uusi kanta-asiakas on saanut liitettyä alalinjaansa kolme uutta kanta-asiakasta unilevel -palkkiojärjestelmään, liittää hän seuraavaksi alapuolelleen kaksi uutta kanta-asiakasta binary-järjestelmään. Näin jokaista voittoa tavoittelevaa kanta-asiakasta kohden tarvitaan viisi kanta-asiakasta alalinjaan, jotka jäävät tässä vaiheessa vielä tappiolle, jos verkosto pysähtyy heihin tai vaaditut vähimmäisostomäärät jäävät toteutumatta, mitkä oikeuttavat palkkioiden saamiseen. Tappiolle jääviä jälleenmyyjiä on jokaista voitolle jäävää jälleenmyyjää kohden moninkertainen määrä, ehkä jopa yli 99 %. Todellinen luku saataisiin tietää, jos pääyhtiö paljastaisi kaikkien kanta-asiakkaiden määrän ja sen, kuinka moni heistä ei ole saanut lainkaan palkkioita tai on saanut niitä niin vähän, että on jäänyt toiminnassa tappiolle. Arvioni, että häviäjiä on yli 99%, ei ehkä heitä kovin paljoa todellisuudesta, mutta kaikki jää arvailujen varaan, koska pääyhtiö ei paljasta todellisia lukuja.

Jotta jälleenmyyjällä olisi oikeus saada palkkioita alalinjastaan, pitää hänen pysyä itse ”aktiivisena” eli ostaa tietty määrä tuotteita per kuukausi. Ensin pitää saada vaikka pikkuhiljaa ostettua tuotteita tuhannen pisteen edestä ennen kuin alalinjasta on lainkaan oikeutta saada palkkioita. Yhtiön julkaisemassa ”Kanta-asiakkuus” -oppaassa sanotaan sivun yhdeksän kaaviossa tosin mielestäni virheellisesti ja harhaanjohtavasti, että bonuksia saa jo ensimmäisestä tuotteita ostaneesta kanta-asiakkaasta, mutta sivulla 10 kumotaan tämä väite ja sanotaan, että pitää ensin tilata tuhat pistettä itselle ja vasta sitten voi aktivoitua saamaan bonuksia molemmista järjestelmistä. ”Tätä ennen asiakasnumero ei kerää bonuksia kummastakaan järjestelmästä.” Tällaiset ristiriitaiset ja harhaanjohtavat väitteet verkostomarkkinointifirman palkkiojärjestelmissä ovat hyvin yleisiä ja tekevät uudelle jälleenmyyjälle mahdottomaksi ymmärtää, miten palkkiojärjestelmä toimii ja milloin hän on oikeutettu saamaan palkkioita ja milloin ei. Meille riittää aiheen tarkastelun kannalta se tieto, että ollakseen oikeutettu saamaan bonusta tulee kanta-asiakkaan tilata paljon tuotteita joko omaan käyttöön tai myytäväksi ja sitä pitää tehdä jatkuvasti, jotta pysyy oikeutettuna saamaan bonuksia ja pätevöityäkseen ylemmille tasoille, jolloin varsinainen menestyminen tulee mahdolliseksi. Verkoston sisäinen rakenne ja kanta-asiakkaiden keskuudessa vaikuttava henki yllyttää heitä ostamaan enemmän kuin mitä he itse tarvitsevat tai saavat myydyksi ja näin monet jäävät tappiolle toiminnassa, varsinkin, kun verkoston linjat katkeavat hyvin pian alatasoilla. Tässä yhteydessä ei ole väärin puhua lainausmerkeissä verkoston sisäisestä ”ostopakosta”. Koska jokainen haluaa liiketoiminnastaan voittoa ja sen saaminen edellyttää tuotteiden omaa käyttöä ja ostamista, on ostopakosta puhuminen hyväksyttävää.

Runsaat lisätulot edellyttävät jatkuvaa aktiivisuutta ja molempien palkkiojärjestelmien hyödyntämistä, eli jokaisen uuden kanta-asiakkaan alle tarvitaan käsitykseni mukaan vähintään viisi uutta kanta-asiakasta, jotta menestys olisi taattu. (jos se on sitä sittenkään) Todellisuudessa alatasoille ei kuitenkaan saada viittä uutta jäsentä jokaisen jälleenmyyjän alle ja siitä syystä verkoston kaavio on torso eivätkä kanta-asiakaspaikat täyty siinä optimaalisella tavalla. Kun verkoston alalinjassa olevat jälleenmyyjät luopuvat yrittämisestä kannattamattomana ja lopettavat samalla myös tuotteiden ostamisen, purkautuu verkosto kerros kerrokselta ja ”pyramidi romahtaa”. Romahdus ei välttämättä ulotu verkoston ylimpiin tasoihin asti, joita verkostomarkkinoinnissa monta kertaa ovat pääyhtiön omistajat ja heidän läheistensä, mutta alatasojen jälleenmyyjät vaihtuvat ja tappion kärsineitä tulee vuosi vuodelta lisää. Voitolle jäävät henkilöt ovat niitä samoja kasvoja verkoston ylätasoilla vuodesta toiseen. Muut tekevät likaisen työn heidän puolestaan ja markkinoivat ideaa omalla kustannuksellaan, jotta he pysyvät leivän syrjässä kiinni.

Värväystilaisuuksissa saatetaan esittää kaavio jälleenmyyjien organisaatiosta ja yksittäisen jälleenmyyjän saamista mahdollisista palkkioista. Tällaisen kaavion esittäminen on harhaanjohtavaa markkinointia, koska verkosto ei koskaan etene kaaviossa esitetyllä tavalla. Vaikka tämä asia mainittaisiin, mutta puhutaan edelleen ”hyvästä mahdollisuudesta” lisäansioihin, on kyse moraalittomasta toiminnasta ja harhaanjohtavasta markkinoinnista. Kuluttajilla on oikeus saada tietoonsa taloudellisen turvallisuutensa kannalta välttämättömät tiedot ennen kuin heiltä edellytetään ostopäätöstä, liittymistä jälleenmyyjäverkoston jäseneksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että heille tulisi kertoa prosentuaalinen todennäköisyys menettää rahat ja työpanos verkostoon. Apuna esittelyssä voisi olla myös kaavio, josta käy ilmi, miten harva jälleenmyyjä todellisuudessa saa hankittua edes ne viisi asiakasta itselleen, puhumattakaan siitä, että heidän organisaationsa kasvaisi optimaalisesti loputtomiin. Tappiolle jääviä jälleenmyyjiä alkaa löytyä hyvin pian jokaisen voitolle päässeen jälleenmyyjän organisaatiossa. Tämä asia on helppo tarkistaa, kun lähdet tutkimaan omaa alalinjaasi, jos olet mukana jossakin verkostossa. Useimmat sponsorit eivät tunne kunnolla alalinjaansa paria tasoa kauemmaksi. Siitä syystä he eivät välttämättä tiedä, mitä alalinjassa todella tapahtuu.

Seuraava kaavio osoittaa mahdollisen tavan, miten jälleenmyyjäorganisaatio saattaa levitä alalinjaan. Lähdetään liikkeelle yhdestä jälleenmyyjästä, joka voit olla sinä. Hänen alapuolellaan on ensin viisi jälleenmyyjää, joille on kullekin varattu oma sarake. Näiden alapuolella on yhdellä sponsorilla (= valmentajalla) allaan 0-4 kanta-asiakasta. Huomaat, että verkoston haarat alkavat katketa jo hyvin pian sinun alapuolellasi. Ne, joiden alla on vain 0-4 kanta-asiakasta, saattavat lopettaa toiminnan nopeasti, kun eivät saa omiaan takaisin ja epäonnistuvat värväämisessä. Heidän tilalleen pitää värvätä alalinjaan uusia kanta-asiakkaita, jotta verkostopyramidi pysyisi kasassa.

Jälleenmyyjiä	Yhteensä
1	1
1	1	1	1	1	5
4	3	2	1	3	13
8	6	4	0	5	23
14	5	3	0	5	27
11	3	2	0	3	19
7	1	0	0	1	9
4	0	0	0	0	4
2	0	0	0	0	2
0	0	0	0	0	103

Tämän kaavion perusteella huomaat, että 103 jälleenmyyjän organisaatiossa vain ylimmäinen saa sen verran palkkioita, että jää kunnolla voitolle toiminnastaan. Vain hänellä on alalinjassaan viisi kanta-asiakasta, mikä pätevöittää hänet saamaan palkkioita alalinjan myynnistä molempien palkkiojärjestelmien mukaan. Hänenkin kohdallaan on epävarmaa, miten moni alalinjan kanta-asiakas on mukana binary-järjestelmässä ja miten moni unilevelissä. Joka tapauksessa muut kanta-asiakkaat joutuvat tyytymään omasta myynnistään saamiinsa palkkioihin, koska eivät ole pätevöityneitä alalinjan bonuksiin.

Tämä esimerkki on teoreettinen, mutta sen toteutumismahdollisuus on paljon suurempi kuin kokouksissa esitetyn optimaalisen kaavion. Sen mukaan jokaisella uudella jälleemyyjällä saattaa olla vaadittavat viisi henkilökohtaista asiakasta alalinjassaan, mutta todellisuudessa monilla on vain 0-4 asiakasta. Ne, joilla ei ole yhtään henkilökohtaista asiakasta tai on vain vähän niitä, lopettavat toiminnan pian epäonnistumisensa jälkeen. Niinpä heidän tilalleen pitää värvätä uusia yrittäjiä verkoston alatasoille. Luopuneet kanta-asiakkaat jäävät verkoston kaavioon ”passiivisina” tulokeskuksina. Verkosto etenee silti loputtomaan syvyyteen, kun tappion kärsiviä liitetään mukaan toimintaan. Alatasojen jälleenmyyjät tippuvat kaikki vähitellen pois ja näin tappiolle jäävien osuus pysyy suurena, ehkä yli 99 %:na kaikista jälleenmyyjistä. Todellisia lukuja pääyhtiö ei suostu valitettavasti ilmoittamaan. Jos kukaan ei jäisi tappiolle tai suurin osa jäisi voitolle, niin pääyhtiöllä ei olisi syytä salata näitä lukuja. Salailu todistaa sen puolesta, että verkosto on suunniteltu tuottamaan häviäjiä, joiden rahoilla ja työpanoksella pääyhtiö ja ylätasojen ammattivärvääjät elättävät itsensä.

Osoitan vielä pallo-kaavion avulla, miten käy esimerkkimme keskimmäiselle toisen tason jälleenmyyjälle ja hänen alapuolellaan toimiville jälleenmyyjille. Värväyskokouksissa näytettävissä kaavioissa ei mennä yleensä kahta kolmea tasoa pitemmälle ja niissä näytetään vain se vaihtoehto, jossa jokainen onnistuu saamaan alapuolelleen tarvittavan määrän jälleenmyyjiä tai asiakkaita. Todellisuudessa näin ei tapahdu.

Vastaavalla tavalla voitaisiin tehdä kaaviot jokaisesta toisen tason jälleenmyyjästä alaspäin. Näistä kaavioista näemme, ettei verkosto täyty optimaalisella tavalla alaspäin mentäessä. Jossakin kohden alkaa jokaisen voitolle pääsevän jälleenmyyjän kohdalla suuri tappiolle jäävien jälleenmyyjien verkosto. Voiton saaminen perustuu verkostomarkkinoinnissa aina muiden alapuolella olevien jälleenmyyjien tappioihin. Heidän tappioistaan eli verkostoon sijoittamistaan rahoista muodostuu pääyhtiöiden ja ylätasojen jälleenmyyjien voitto. Raha siirtyy siis käytännössä ilman vastiketta alatasoilta ylätasoille ja pääyhtiöön. Tämä siitä syystä, että jälleenmyyjät eivät olisi lähteneet ollenkaan mukaan toimintaan, jos sitä olisi markkinoitu rehellisesti ja totuudenmukaisesti, eli olisi ilmoitettu ennakkoon kuinka suuri riski yksittäisellä edustajalla on menettää rahat ja työpanos verkostoon. He eivät myöskään olisi ostaneet verkoston kautta myytäviä tuotteita ellei heitä olisi saatu mukaan liiketoimintaan harhaanjohtavan markkinoinnin perusteella. Toimintaa ei voida tästä syystä pitää moraalisesti hyväksyttävänä ja se on mahdollisesti myös olemassaolevien rahankeräyslakien ja Kuluttajansuojalain vastaista. Pääyhtiö saattaa syyllistyä myös petoksiin. Tämä on tietysti pelkkä mahdollisuus eikä mahdollisuuksien varaan kannata kovin paljoa rakentaa, vaikka ne hyvät olisivatkin. 😉

Verkosto voi olla satoja tai tuhansia tasoja syvä, mutta koska yksittäisen jälleenmyyjät jäävät siinä tappiolle pätevöitymissääntöjen ja vähäisen henkilökohtaisen myynnin vuoksi, saavat vain harvat ylätasojen jälleenmyyjät ja pääyhtiö voittoa toiminnasta. Heitä ei paljoakaan kiinnosta se, miten alatasojen jälleenmyyjille käy, koska he saavat itse palkkiot ja voiton kaikesta myynnistä, mitä verkostossa tapahtuu. Pääyhtiöiden omistajat ovat joskus suoraan tai välillisesti mukana itsenäisinä jälleenmyyjinä verkoston ylimmillä paikoilla eli tulokeskuksilla, joten heidän voittonsa on moninkertainen siihen verrattuna, mitä pääyhtiön kirjanpidosta käy ilmi. Suurin osa jälleenmyyjille maksettavista palkkioista menee pääyhtiön omistajille.

Unelmien mainostaminen

Ecoway mainostaa unelmia ja lupaa palkintoja hyvin menestyville jälleenmyyjille. Tässä esimerkkejä:

Vapaa-aikaa, rentoutumista ja hyvää oloa
Asiakkaiden hyvinvointi on meille tärkeätä. Ecoway-toiminta tarjoaa kanta-asiakkaille mahdollisuuden nauttia enemmän vapaa-ajasta, paremmasta terveydestä ja hyvästä olosta. Aktiivisille ja Ecoway-toiminnassa ansioituneille kanta-asiakkaille on kannustimena erilaisia palkintoja, tunnustuksia sekä lomapaketteja.
”Luksusmatka etelän lämpöön – auringon lämpö, kristallinkirkkaat vedet, ihastuttavat hiekkarannat, idylliset hotellit sekä viihtyisät ravintolat… Kaikki tämä yhdessä ystäväsi kanssa. Toteuta unelmasi ja nauti Ecoway-toiminnasta!

Oy Golden Products Ab sai vuonna 1994 tuntuvan uhkasakon harhaanjohtavasta markkinoinnista, jota se käytti värväystoiminnassaan. Samanlaisia keinoja käytetään lähestulkoon jokaisessa verkostomarkkinointifirmassa. Markkinoinnin avulla herätetään ehdokkaissa toiveita lisäansioiden tuomasta ostovoimasta, mutta jätetään kertomatta kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja kuten riski menettää rahat ja työpanos verkostoon sen pyramidirakenteen ja palkkiojärjestelmän vuoksi, joka palkitsee vain harvat ylätasojen edustajat ja pääyhtiöt, mutta jättää suunnitellusti suurimman osan alatasojen jälleenmyyjistä kokonaan ilman ansioita. Ylätasojen harvat menestyjät ja pääyhtiö saavat voittonsa alatasojen häviäjiltä, joita on matemaattisen pakon sanelemana valtaosa verkoston jälleenmyyjistä. Mainonnassa annetaan tarkoituksella ja pääyhtiön suunnitteleman sekä levittämän materiaalin kautta harhaanjohtavia, puutteellisia ja totuudenvastaisia tietoja, joiden johdosta moni liittyy verkostoon herätettyjen taloudellisten toiveiden ja unelmien johdosta. Tappiolle jääviä jälleenmyyjiä tulisi pitää harhaanjohtavan markkinoinnin ja nerokkaan huijauksen uhreina, mutta sen sijaan sponsorit ja pääyhtiö syyllistävät heitä heidän epäonnistumisestaan, ikään kuin se ei olisikaan verkoston pyramidirakenteen syy, mikä on totuus.

Lainaan tähän Teemu Mäntysen Pyramidisivuilta tietoa oikeuden ennakkopäätöksestä, josta käy ilmi, mitä tietoja ehdokkaille tulisi antaa ennen kuin heidät liitetään verkostoon. Liikevaihdolla tarkoitetaan tässä yksittäisen jälleenmyyjän todennäköistä liikevaihtoa.

Suomen Suoramarkkinointiliitto ry vastaan Oy Golden Products Ab ja Golden Products Aktiebolag. Uusien jäsenten värvääminen verkostomarkkinointiorganisaatioon.

Vastaajat olivat vedonneet värvättävien taloudellisiin toiveisiin ja väittämän ansioiden tuomasta ostovoimasta. Annetut tiedot eivät kuitenkaan olleet värvättävien taloudellisen turvallisuuden kannalta riittäviä. Vastaajia kiellettiin värväämästä uusia jälleenmyyjiä vetoamalla heidän henkilökohtaisiin taloudellisiin toiveisiinsa ja esittämällä arvioita ansioiden tuomasta ostovoimasta, ilman että samalla esitetään riittävää selvitystä värvättävien taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisista tiedoista, kuten perustietoja markkinatilanteesta, liikevaihto-odotuksista, todennäköisestä kulurakenteesta ja hinnoittelumahdollisuuksista.

Vastaajat olivat korostaneet markkinoinnissaan uusien jälleenmyyjien värväämistä heti uuden jälleenmyyjän ryhtyessä toimimaan organisaatiossa. Värväystä voivat siten harjoittaa myös kokemattomat uudet jälleenmyyjät, jotka eivät olleet saaneet riittäviä tietoja po. markkinoinnista. Sen seurauksena uudet värvättävät voivat joutua tekemään päätöksensä jälleenmyyjäksi ryhtymisestä ilman oleellisia ja riittäviä tietoja. Vastaajia kiellettiin värväämästä uusia jälleenmyyjiä käyttäen tässä värväystyössä muita organisaatioon kuuluvia jälleenmyyjiä antamatta näille riittävää tietoa toiminnan kannalta olennaisista seikoista.

Yhdessäkään verkostomarkkinointifirmassa ei noudateta näitä sääntöjä, sikäli kuin minä tiedän. Asia voidaan myös päätellä ilman, että tarvitsee tutkia jokaista verkostomarkkinointifirmaa erikseen. Kuvitellaan, että markkinat ovat kyllästyneet, mikä tapahtuu joka firman kohdalla sangen nopeasti, koska jälleenmyyjien määrää ei pyritä rajoittamaan eikä kukaan valvo sitä. Uusia jälleenmyyjäehdokkaita on vähemmän kuin mitä verkostoon tarvitaan, jotta jokainen uusi edustaja voisi päästä toiminnastaan voitolle. Kun yksittäisen jälleenmyyjän voiton mahdollisuus ei perustu pelkästään hänen omaan myyntiinsä vaan hänen alapuolisensa organisaation myyntiin ja siitä saataviin provisioihin, ei ideaa voida markkinoida rehellisesti. Kukaan ei lähtisi mukaan verkostoon, jos tietäisi todelliset riskit menettää sijoitettu raha ja työpanos verkostoon. Verkostomarkkinoinnin värväystoimintaa ei yksinkertaisesti voida harjoittaa hyvien liikemiestapojen ja korkean etiikan mukaisesti, moraalisesti hyväksyttävällä tavalla. Se on aina moraalitonta ja mahdollisesti myös laitonta. Tätä laittomuuden mahdollisuutta olisi syytä yhä enemmän korostaa, koska se mahdollisuus on todellinen ja erittäin hyvä mahdollisuus.

Jokainen verkostomarkkinointifirma värvää uusia jälleenmyyjiä verkostoon käyttäen hyväkseen harhaanjohtavaa ja sopimatonta markkinointia. Tämä on Suomen kuluttajansuojalain 2. luvun pykälien 1,2 ja 3 vastaista markkinointia, mutta yksittäisiä firmoja vastaan on lähes tulkoon turha lähteä taistelemaan. Niiden aiheuttamaa vahinkoa ei voida estää. Kuluttajaviraston ja poliisin toimintaedellytykset ovat puutteelliset riittämättömän lainsäädännön vuoksi. Verkostomarkkinointia koskien tulisi säätää erityiset sitä sääntelevät ja rajoittavat lait, jotka soisivat poliisille paremmat toimintaedellytykset ja valtuudet huijausten estämiseksi jo alkuvaiheessa. Nyt pahimmat pyramidit etenevät lähes esteettä ja puhdistavat enimmillään noin 10 000 suomalaista kerralla rahoistaan. Tähän kuluu aikaa vain pari vuotta, sillä niin kauan kestää ennen kuin Kuluttajaviraston määräämät uhkasakot ja muiden viranomaisten toimet alkavat tepsiä verkoston pysäyttämiseksi. Verkosto on tuossa vaiheessa jokatapauksessa jo kyllästynyt eikä kasvaisi enää vaan pikemminkin romahtaisi jääden hyvin vaatimattomalle tasolle jälleenmyyjien määrän suhteen.

Tuotteiden hintaan perustuva harhaanjohtaminen

Joidenkin verkostomarkkinointifirmojen huijaus perustuu tuotteiden korkeisiin hintoihin ja loputtoman värväämisen edellytykseen, mikäli jokainen jälleenmyyjä haluaisi päästä voitolle. Mm. Tahitian Noni -mehua myydään tällä tavalla, 60 euroa litra, joka riittää noin kuukaudeksi. Se on suuri summa lisäravinteisiin ja luontaistuotteisiin laitettavaksi, varsinkin, jos henkilö ei ostaisi tuotetta ilman lisäansaintamahdollisuutta, minkä jälleenmyyjäksi ryhtyminen hänelle tarjoaa.

Ecowayn tuotteiden käyttö muodostuu niin ikään kalliiksi, jos niitä suositusten mukaisesti käytettäisiin ja täytettäisiin koko ”terveysympyrä”, jota he mainostavat. Se edellyttäisi kaikkien myytävien tuotteiden käyttämistä. Hintaa tuotteiden omasta käytöstä tulisi silloin x euroa kuukaudessa. (ehkä 270 – 350 €) Pelkästään yhden tuotteen, esimerkiksi Noni -kapseleiden käyttö maksaa kuukaudessa x euroa. (riippuu käytettävästä annostuksesta) Moni jälleenmyyjä ei käyttäisi tuotetta laisinkaan ilman bisnesmahdollisuutta. Jälleenmyynnin edellytys on se, että myyjä käyttää itse myymiään tuotteita, jolloin voi suositella niitä muille oman kokemuksensa perusteella. Tämä on lähellä ostopakkoa ja näin saadaan verkoston sisälle myytyä paljon tuotteita, joita muuten ei saataisi myytyä kenellekään. Pääyhtiö saa näin voittoa harhaanjohdettujen jälleenmyyjien ostamista tuotteista, aloituspaketeista ja mainosmateriaalista. Kun jälleenmyyjät lopettavat yrittämisen, niin suurin osa lopettaa myös tuotteiden käyttämisen, koska he eivät niitä alunperinkään olisi tarvinneet. Ainut syy tuotteiden käyttämiseen on se ”hyvä mahdollisuus ansaita lisää rahaa”. En voi pitää tätä toimintaa moraalisesti hyväksyttävänä enkä rehellisenä. Minun käy myös sääliksi niitä jälleenmyyjiä, jotka on pantu myymään ideaa yhteistyössä eteenpäin, vaikka he ovat toinen toisensa pahimpia kilpailijoita. Jokainen jälleenmyyjä, joka ei ole suoraan omassa alalinjassa, muodostaa suuren uhkan ja vie asiakkaat pois omasta organisaatiosta. On järjetöntä edistää kilpailijoidensa toimintaa, jossa nämä tuhoavat toinen toisensa mahdollisuudet menestymiseen. Näyttää ihan siltä kuin Korkein olisi saanut vanhurskauden viholliset sotimaan toisiaan vastaan. Niin tapahtui myös Raamatussa.

Halvempi verkoston kautta ostettuna? Todisteet tuotteiden laadusta.

Noni-kapseleita saa nyt myös apteekeista. Tämä johtuu siitä, että Oriola -niminen tukkufirma myy sitä apteekeille samoin kuin muitakin tuotteita, joita asiakkaat saattavat kysyä. Apteekit eivät ole itse valinneet tuotetta valikoimiinsa vaan se on lanseerattu sinne Oriolan toimesta. Motiivi tuotteen saamiseksi apteekkien valikoimaan voi olla se, että siten yritetään perustella sen laatua ja yleensäkin verkostomarkkinoinnin moraalia. Näillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä värväystoiminnan moraalin ja etiikan kanssa. Vaikka Suomen presidentti myisi Noni-kapseleita ja harjoittaisi verkostomarkkinointia, pysyy toiminta silti moraalittomana ja epärehellisenä. Kyllä se humpuukibisneksen pyörittäminen käy myös presidenteiltä, entisiltä tai nykyisiltä. Hekin tarvitsevat paljon rahaa elääkseen ja työllistääkseen sisäpiiriään ja heidän tuttaviaan. Mitä suuremmat menot, sitä suurempi kiusaus käyttää mainettaan ja ”hyvää nimeään” hämäräbisneksien edistämiseen, jotta siitä saisi suurimman mahdollisen taloudellisen hyödyn itselleen eikä olisi suurta mahdollisuutta jäädä kiinni rikollisesta toiminnasta. Kun toiminta pyörii laillisen ja laittoman rajamailla, ja kun lainsäätäjät ja valvojat ovat omalla puolella, niin se antaa rohkeutta tehdä moraalittomia tekoja oman edun vuoksi.

Noni on saatu siis apteekkien hyllyille Oriolan tuotelistoilta. Apteekit voivat ostaa Nonia Oriolalta ja myydä tuotteen edelleen kuluttajille, jos he osaavat sitä apteekista kysyä. Vain harva tietää koko tuotteen olemassaolosta eikä sitä osteta siitä syystä apteekista kovin paljoa. Jyväskylän apteekeissa oli myyty vuoden 2004 aikana ja vuoden 2005 huhtikuuhun mennessä 20 purkkia Noni-kapseleita. Yksi apteekki teki poikkeuksen ja sieltä myytiin 13 purkkia, muista 0-3 purkkia. Tuotetta oli vain osalla apteekkeja varastossa ja vain yksi purkki kerrallaan, nimenomaan sen vähäisen kysynnän vuoksi. Kuluttajilla ei ole tietoa tuotteesta, joten apteekitkaan eivät pidä sitä varastossa kuin vähäisen määrän. Tuotteet, joilla on todellista kysyntää, ovat apteekeissa jokaisen ulottuvilla ja nähtävillä hyllyissä. Noni-kapselit eivät tule koskaan kuulumaan näiden tuotteiden joukkoon eikä se mahdollisesti ole valmistajan aikomuskaan. Pääyhtiö saa parhaat voitot jälleenmyyjien ostamista tuotteista, aloituspaketeista ja mainosmateriaalista. Miksi se luopuisi tästä järjestelystä ja lanseeraisi tuotteensa apteekkien hyllyille? Pääyhtiö ei luultavasti edes yritä lanseerata tuotteitaan apteekkien hyllyille, koska tietää, ettei tuotteilla ole todellista kysyntää perinteisesti markkinoituna ja vähittäiskauppojen kautta myytynä. Tuotteiden kysyntä on saatu synnytettyä keinotekoisesti markkinoimalla kuluttajille ”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin”, jos he alkavat myydä tuotteita itsenäisinä edustajina.

Jos tuote olisi tehokas, kannattaisi sitä markkinoida näkyvämmin ja tehokkaammin, jotta yhä useammat kuluttajat saisivat siitä hyödyn itselleen. Nyt Noni kapseleista ja muista Ecowayn tuotteista saavat mainostetun hyödyn vain ne harvat ihmiset, jotka lähtevät myymään niitä itse, koska kanta-asiakkuus tarkoittaa aina myös sitä, että tuotteen käyttäjä ryhtyy jälleenmyyjäksi, olipa sitten työssään aktiivinen tai passiivinen, jolloin hänen sponsorinsa tekee työn hänen puolestaan. Sponsori on silloin yleensä oma lapsi, isä, äiti, sukulainen tai läheinen tuttava.

Nonin ja muiden luontaistuotteiden erinomaisuutta ja laatua perustellaan sillä seikalla, että niitä on saatavilla apteekeista ja luontaiskaupoista. Apteekkien ja luontaiskauppojen kautta on myyty joskus myös terveydelle haitallisia ja tappavia tuotteita, joten se ei todista mitään tuotteiden laadun puolesta. Yhtä vähän sitä todistaa Yliopistojen tekemä kehitys- ja tutkimustyö. Kaikki työ perustuu rahaan ja se, joka työstä maksaa, saa yleensä myös halutut tulokset tutkimuksista. Muutenhan projektit loppuisivat kesken ja yliopistojen henkilökunta joutuisi työttömäksi. Tutkimukset eivät läheskään aina ole puolueettomia. Vaikka tuotteet olisivat hyviä, on värväystoiminta silti moraalitonta ja kanta-asiakkaita johdetaan harhaan tarkoituksellisesti, kun annetaan heille kuva hyvästä mahdollisuudesta lisäansioihin, mutta mahdollisuus on todellisuudessa surkea.

Noni-kapselit ovat kuulemani mukaan kalliimpia apteekin kautta ostettuina kuin verkostomarkkinoinnin jälleenmyyjältä hankittuna. Tämäkin seikka voidaan kyseenalaistaa useimpien jälleenmyyjien kohdalla, jotka ovat samalla ns. ”kanta-asiakkaita”. He joutuvat maksamaan aloituspaketista 50 euroa ja myyntityöstä aiheutuu myös muita kuluja. Aikaa kuluu uusien jälleenmyyjien opastamiseen ja kouluttamiseen eikä työaikaa ole syytä pitää ilmaisena. Nämä seikat ja tappiolle jäävien jälleenmyyjien suuri lukumäärä huomioituna, voidaan sanoa, ettei tuotteiden ostaminen sittenkään tule edullisemmaksi verkoston kautta kuin suoraan apteekeista. Itse asiassa moni jättäisi tuotteet kokonaan ostamatta, koska ainoa syy niiden käyttämiseen on ”hyvä mahdollisuus ansaita” helppoa rahaa myymällä tuotteita ja se taas edellyttää tuotteiden käyttämistä ja omakohtaista kokemusta niiden käyttämisestä. Kun bisnes epäonnistuu, loppuu myös tuotteiden käyttäminen. Tuotteilla ei olisi niin suurta kysyntää, ellei niitä myytäisi verkostomarkkinoinnin kautta bisnes-ideaa porkkanana käyttäen. Tässä syy, miksi jokin firma valitsee verkostomarkkinoinnin jakelukanavakseen eikä perinteisiä kanavia. Se ei saisi muuten myytyä tarpeeksi tuotteita, koska niillä ei ole kysyntää. Lisäksi pääyhtiöt ansaitsevat huomattavia rahasummia myymällä jälleenmyyjille aloituspaketteja ja markkinointimateriaalia. Työvoimakustannukset ovat niin ikään kääntyneet kannattavaksi liiketoiminnaksi, koska jälleenmyyjät maksavat aloituspakettien, mainosmateriaalin ja tuotteiden käytön hinnassa siitä, että myyvät firman tuotteita ja mainostavat niitä sekä bisnesideaa muillekin.

Petteri Haipola, 2.6.2005