Miten tuotepohjaisten pyramidipelien toiminta voitaisiin estää lainsäädännön avulla?

Kirjoitettu 12.6.2010, muokattu 4.7.2010 Kirjoittanut Petteri Haipola

Tuotepohjaisten eli tuotemyyntiä harjoittavien pyramidipelien toiminnan estäminen tai edes rajoittaminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta nykyisen rahankeräyslain avulla. Suomessa toimii kymmeniä verkostomarkkinoinnin tavoin järjestettyjä myyjäverkostoja, joissa kerätään rahaa tuotteiden ja koulutuksen kalliiseen hintaan sisällytettynä, ja maksetaan näistä myöhemmistä ”sijoituksista” palkkioita aiemmin verkostoon liittyneille jäsenille ja markkinointiorganisaatioiden johtajille. Pyramidipelin osallistumismaksut on sisällytetty ylihintaisiin tuotteisiin ja koulutukseen sekä motivointimateriaaliin.

Suurin osa tällaisista verkostomarkkinoinnin tavoin järjestetyistä yrityksistä ja myyntiverkostoista on tullut maahamme ulkomailta, mutta osa on alkujaan Suomesta ja niissä myytävät tuotteet valmistetaan niin ikään Suomessa. Yksittäisiä verkostomarkkinoijia on maassamme kunakin vuonna kymmeniä tuhansia, joskaan tarkkoja lukuja ei ole tilastojen ristiriitaisuuksien ja puutteiden vuoksi saatavana.

Yritysten perustajat, omistajat ja johtajat saavat valtaosan tuloistaan tuotteisiin ja palveluihin sisältyvästä ylihinnasta, joita peliin osallistuvat saadaan ostamaan tarjoamalla heille ”mahdollisuutta lisäansioihin ja taloudelliseen riippumattomuuteen” verkoston jälleenmyyjänä uusien jälleenmyyjien värväämisen ja heidän tuomansa liikevaihdon avulla. Koska palkkiojärjestelmät kannustavat jälleenmyyjiä pikemminkin värväämään uusia jälleenmyyjiä kuin myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille, johtaa se siihen, että myyjiä on liikaa suhteessa kysyntään, ja suoramyynti on kannattamatonta valtaosalle verkoston myyjiä. Lisäksi valtaosa värvääjistä ei voi saada yhtä aikaa muiden kanssa alalinjaansa riittävän suurta myyjäverkostoa, jotta lisäansiot ja taloudellinen riippumattomuus olisivat saavutettavissa sitä kautta.

Suurin osa verkostomarkkinoijista toimii alasta tehtyjen tutkimusten mukaan tappiollisesti ja lopettaa toimintansa parin vuoden kuluessa. Kun heidän tilalleen värvätään riittävän paljon uusia häviäjiä, niin verkostot voivat jatkaa toimintaansa loputtomiin. Häviäjien suhteellinen osuus kaikista osallistujista kasvaa vuosi vuodelta, sillä voittajia ovat verkostojen alullepanijat ja varhaisessa vaiheessa mukaan lähteneet uusien jäsenten värvääjät. Vain ani harva myöhemmin mukaan lähtenyt saa vallattua omalle myyjäorganisaatiolleen verkoston sisällä riittävän suuren markkinaosuuden saadakseen toiminnasta pysyvästi merkittäviä tuloja tai taloudellisen riippumattomuuden. Kun voittajat pysyvät verkostoissa vuodesta toiseen pääsääntöisesti samoina, mutta häviäjät vaihtuvat uusiin häviäjiin, on häviäjien osuudeksi muodostunut alan tyypillisissä yrityksissä yli 99 prosenttia osallistujista.

Lainsäätäjillä ja -valvojilla ei ole keinoja määritellä sitä, miten paljon tuotteet saavat maksaa, jotta niiden ylihintaa voitaisiin pitää ”vastikkeettomana pyramidipelin osallistumismaksuna”. Niinpä tuotteita voidaan myydä moninkertaiseen ylihintaan, ja toiminta on lähtökohtaisesti katsottuna laillista kaupankäyntiä eikä laitonta rahankeräystä, mitä se todellisuudessa on – tuotemyynnin varjolla. Kun yritysten ja markkinointitiimien johtajia ei pidetä vastuullisina verkostoissa rehottavista totuudenvastaisista ja harhaanjohtavista markkinointiväittämistä, ei pyramidien johtajia saada vastuuseen edes markkinointirikoksista eikä petoksista, joita yleisesti ylhäältä johdetulla ja ohjatulla tavalla verkostoissa harjoitetaan.

Tuotemyyntiä harjoittavien pyramidipelien myynnistä valtaosa tapahtuu verkoston sisällä jälleenmyyjille ja heidän läheisilleen. Jotta jälleenmyyjä tai edustaja olisi oikeutettu verkoston alalinjasta ylemmille tasoille nouseviin palkkioihin, on hänen täytettävä oma myyntikiintiönsä. Tällä tavalla kannustetaan osallistujia ostamaan tuotteita, joita he eivät muuten ostaisi. Jos myyntikiintiön täyttäminen ei olisi ehtona alalinjasta ylemmille tasoille nousevien palkkioiden saamiseksi, niin verkostojen myynti tyrehtyisi todellisten eli verkoston ulkopuolisten asiakkaiden vähyyden vuoksi. Tällöin vältyttäisiin pyramidipelien kansantaloudellemme ja kuluttajille aiheutuvista vahingoista: miljoonia euroja virtaa pyramidipelien kautta ulkomaille ja peliin osallistuneet kärsivät taloudellisten tappioiden lisäksi ihmissuhdeongelmista sekä urakehityksen taantumasta pelin vuoksi.

Verkostojen myyjät on järjestetty hierarkkisesti eri tasoille. Eteneminen alemmilta tasoilta ylemmille tasoille perustuu tyypillisesti verkoston alalinjan liikevaihtoon ja oman myyntikiintiön täyttämiseen. Mitä enemmän ”myyjiä” verkostossa on, sitä suuremmaksi liikevaihto muodostuu, ja suurin osa siitä on ”myyjien” itselleen sekä läheisilleen ostamia tuotteita verkoston ulkopuolisten asiakkaiden puuttuessa lähes kokonaan. Tyypillisen myyjän kuukausittainen liikevaihto on vain muutamia kymmeniä tai satoja euroja, mikä muodostuu myyjän ostoista omiin tarpeisiinsa ja hänen läheistensä ostoista hänen liiketoimintansa tukemisen vuoksi. Kun myyjä lopettaa tappiollisen toimintansa, niin hän ja hänen läheisensä lopettavat tuotteiden käyttämisen ja tilaamisen. Tuotteilla ei ole siten todellista kysyntää siihen hintaan, joita niitä nyt taloudellisen riippumattomuuden ”mahdollisuuden” liikeidean avulla saadaan myytyä.

Lue tästä linkistä tarkempi analyysi alan tilastojen osoittamasta todellisuudesta.

Oman myyntikiintiön täyttämiselle ehtona oikeudelle saada palkkioita oman myyntiorganisaation liikevaihdosta ei ole moraalisesti hyväksyttävää perustetta. Perinteisissä myyntiorganisaatioissa johtajien ja kouluttajien ei tarvitse itse myydä eikä ostaa mitään pääyhtiöltä, jotta he olisivat oikeutettuja organisaation liikevaihdon perusteella maksettaviin palkkioihin (peruspalkan tai kiinteän palkan tai takuupalkan lisäksi maksettaviin ylimääräisiin tuotantopalkkioihin ja yrityksen tai myyjien tekemään voittoon perustuviin bonuksiin). Johtajan palkkion tulee perustua hänen kykyynsä johtaa, kouluttaa ja motivoida alaisiaan tekemään tuottavaa työtä, eli tässä tapauksessa myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Tästä syystä oman myyntikiintiön täyttäminen ehtona saada palkkioita alalinjan myyjien liikevaihdosta tulisi kieltää lailla. Näin estettäisiin tai vähintään rajoitettaisiin tuotemyyntiä harjoittavien pyramidipelien toimintaa maassamme.

Petteri Haipola 12. kesäkuuta 2010, muokattu 4. heinäkuuta 2010.


Verkostomarkkinoinnin tilastojen analyysi

Alan tilastot todistavat sen, että verkoston ulkopuolisia todellisia asiakkaita on vain vähän. Suurin osa myynnistä on myyjien ostoja omaan kotitalouteen, jotta he pysyvät mukana pelissä ja ovat oikeutettuja alalinjasta nouseviin palkkioihin.

Merkittävää alan tilastoissa ja niiden analyysissä on se, että yritysten myynti ei kasva samassa suhteessa kuin uusia myyjiä ja heidän tuomiaan uusia asiakkaita liittyy verkostoon. Myyjät vaihtuvat 90–99  -prosenttisesti uusiin myyjiin parin vuoden välein. Jos heidän asiakkaansa tai he itse jatkaisivat tuotteiden tilaamista ja käyttämistä, niin yritysten myynnin tulisi kasvaa samassa suhteessa, mutta se kasvaa vain sen verran kuin myyjien määrä kasvaa vuosittain.

Myyjien keskimääräinen liikevaihto pysyy samana vuodesta toiseen. Ainoa korotus muodostuu tuotteiden hintojen noususta, mutta asiakkaiden määrä ei kasva, sillä asiakkaita ovat myyjät itse ja heidän läheisensä, jotka ostavat tuotteita vain tukeakseen läheistään hänen liiketoiminnassaan. Tuotteilla ei ole siten todellista kysyntää siihen hintaan, millä niitä nyt verkostossa myydään tarjoamalla tuotteiden myyjille lisäansiomahdollisuutta ja verkostomarkkinoinnin unelmaa: taloudellista riippumattomuutta alalinjan tekemän liikevaihdon perusteella.

Tilastot todistavat sen, että myyjien lopettaessa tappiollisen toimintansa heidän asiakkaansakin lopettavat tuotteiden tilaamisen ja käyttämisen. Asiakkaita ovat myyjät itse ja heidän läheisensä. Koska he eivät jatka tuotteiden tilaamista ja käyttämistä liiketoiminnan lopettamisen jälkeen, kertoo se siitä, että he eivät todellisuudessa tarvitse ostamiaan tuotteita minkään muun syyn vuoksi kuin saadakseen sitä kautta oikeuden alalinjasta nouseviin palkkioihin. Kyse on siis kannustinostoista pyramidipelin harjoittamista varten eikä todellisesta kaupankäynnistä, joka perustuu kysynnän ja tarjonnan normaaliin vaihteluun.

Kun jäsen on ylennyt hierarkkiassa, niin hänen on jatkettava oman myyntikiintiönsä täyttämistä, jotta on oikeutettu säilyttämään asemansa tai saamaan palkkioita alalinjansa liikevaihdon perusteella. Tällaiselle menettelylle ei ole muuta syytä kuin se, että näin varmistetaan tuotteiden menekki verkoston sisälle. Jos myyntikiintiö poistettaisiin ehtona alalinjasta saataviin palkkioihin, niin myynti tyrehtyisi, koska jäsenet eivät enää ostaisi tuotteita, joita he eivät todellisuudessa tarvitse tai ostaisi pyydettyyn hintaan muuten kuin lisäansioiden ja taloudellisen riippumattomuuden toivon vuoksi.

Lue myös toinen tätä aihetta käsittelevä artikkelini:

Kaksi tapaa estää tuotepohjaisia pyramidipelejä toimimasta lainsäädännön keinoin