12.09.2006, muokattu 1.4.2007 Kirjoittanut Petteri Haipola
Verkostomarkkinointia, suoramarkkinointia, rahankeräyksiä ja pyramidipelejä koskevassa kritiikissä on syytä välttää henkilöiden nimien yhdistämistä epäiltyihin rikoksiin. Joissakin tapauksissa se on suotavaa, mutta mitä pienempi tekijä on kyseessä, sitä suuremmalla syyllä hänen nimensä tulisi pitää poissa julkisuudesta kytkettynä rikosepäilyihin. Jos joku elinkeinossa mukana oleva henkilö on tuomittu jostakin rikoksesta, ei tämän tiedon julkaiseminen mediassa ole lainvastaista.
Moraalittomasta toiminnasta on lupa arvostella ketä tahansa ilman, että rikkoo samalla lakia kunnianloukkauksesta tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä, kunhan vain ei syytä toista rikoksista julkisuudessa (Rikoslain 24 luku, 8§ ja 9§).
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001
–Lainaus alkaa–
Rikoslain 24. luku
8 § (9.6.2000/531)
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
Joka oikeudettomasti
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.
9 § (9.6.2000/531)
Kunnianloukkaus
Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.
–Lainaus päättyy–
Yritysten toimintaa saa arvostella julkisesti, mutta yksityisten henkilöiden kritiikissä tulee noudattaa varovaisuutta. Jos media julkaisee henkilön tai firman nimen rikosepäilyjen yhteydessä, niin yksityishenkilöt voivat viitata omassa kritiikissään median tiedotteisiin. Kannattaa olla silti jonkin verran varuillaan, sillä media voi julkaista nimiä, joiden julkaiseminen on kiellettyä. Pääsääntönä pidän sitä, että mediassa julkaistuihin tietoihin viittaaminen ja niiden siteeraaminen ei ole lainvastaista. Poikkeuksia voi siis silti olla.
Sellaisen yksityishenkilön nimeä ja rikosepäilyä ei saa yhdistää toisiinsa julkisessa kritiikissä, joka ei toimi politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa. Jos rikosepäilyllä ei ole merkittävää vaikutusta yhteiskunnallisten asioiden käsittelemisessä, ei henkilöiden nimiä kannata julkaista. Kritiikkiä voi esittää yleisellä tasolla elinkeinotoimintaa, sen moraalia ja mahdollisia lain rikkomuksia vastaan.
Olen menetellyt aiemmin (vuoden 2006 kevääseen asti) siten, että olen luetellut niitä lain kohtia, mitä verkostomarkkinoinnissa yleisesti mielestäni rikotaan. Lait on lueteltu artikkelissani ”Lakeja ja asetuksia koskien verkostomarkkinointia”. Olen jättänyt henkilöiden nimet enimmäkseen pois rikosepäilyjen kohdalla, mutta olen maininnut joitakin alalla toimivia henkilöitä myös nimeltä. Esimerkiksi Matti Aaltonen, Johannes Lindén ja Teemu Penttilä ovat johtaneet verkostomarkkinointiorganisaatioita, joiden toiminta on mielestäni lakien vastaista. Heidän tulisi tietää, että markkinointi on harhaanjohtavaa ja lainvastaista omassa yrityksessä tai tiimeissä, mutta he eivät estä tai kykene estämään totuuden vastaisen markkinoinnin jatkumista verkostoissa. Lindén ja Aaltonen olivat mukana laittomassa pyramidissa nimeltä SkyBiz International, joka tuomittiin USA:ssa vuonna 2002. Yhtiö määrättiin maksamaan osa huijaamalla hankitusta voitostaan palautuksina petoksen uhreille, mutta suurin osa uhreista ei näe koskaan menettämiään rahoja. Vahinkoa on aiheutunut lisäksi ihmissuhteille ja ajan haaskaamisen vuoksi.
Rikoksen uhriksi joutuminen on aiheuttanut paljon mielimurhetta ja vähentänyt yrittäjäintoa rehellisen liiketoiminnan harjoittamiseen tai pilannut koulutussuunnitelmat. Siirtyminen huijatusta huijariksi on myös ilmeinen tosiasia joidenkin ihmisten elämässä. On syytä muistaa se, että jokainen rahankeräysrikokseen syyllistynyt voidaan tuomita Suomessa rangaistuksiin, vaikka taloudellinen hyöty ei olisi suurta. Tuomittu voi menettää jokaisen saamansa palkkion valtiolle ja joutua maksamaan sakot päälle. Sen lisäksi hän häviää tappiona aloituspaketin hinnan ja kaikki toiminnan kulut, joita kertyy helposti sadasta muutamaan sataan euroa kuukautta kohden, kun kaikki koulutukseenkin käytetyt rahat lasketaan tappioiksi. Turhat tuoteostot ovat myös osittain ylimääräistä kulua edustajan elämässä.
Suomen Suoramarkkinointiliiton (SSML) markkinointipäällikkö (2005 – 2006), Teemu Ylikoski, ja koko SSML:n asioista päättävä ja asioihin vaikuttava organisaatio puolustaa mielestäni rikollista toimintaa muistuttavaa elinkeinoa, mikä voitaisiin punnita jo nyt Suomen oikeuslaitoksessa, onko tämä väite totta vai ei. SSML:n reilun pelin säännöillä ei ole käytännössä mitään merkitystä, koska kenenkään ei tarvitse niitä noudattaa. Verkostomarkkinointifirmoilla on paikoitellen erittäin tiukat säädökset hyvien liiketapojen mukaisesta menettelystä ja markkinoinnista sopimusehdoissaan, mutta yksittäisiä edustajia ei rankaista rikkomuksista ja laittomuuksista kuin poikkeustapauksissa.
Pääyhtiölle on vain eduksi, mitä enemmän lakia rikkomalla saadaan tuotteita ja aloituspaketteja sekä koulutusmateriaalia myydyksi. Tiedot rikkomuksista leviävät harvoin suurelle yleisölle median kautta, koska markkinointi tapahtuu henkilökohtaisen suosittelun periaatteella eikä siitä jää mitään todistusaineistoa ehdokkaille. Toiminnassa mukana olleet lähtevät vain harvoin syyttämään pääyhtiöitä tai tiimejään. He häpeävät osallisuuttaan huijauksessa ja pelkäävät joutuvansa itse syytettyjen penkille. Osa pelkää läheisten puolesta, jotka jatkavat liiketoimintaa. Osa ei näe koskaan sitä, että kyse on huijauksesta. He uskovat järjestelmän olevan virheetön ja vika tappiossa yksin omassa itsessään. Tämä on systemaattisen aivopesun tulosta, missä toistetaan jatkuvasti sitä, että järjestelmä on maailman paras ja menestyminen on kiinni yksin ihmisestä itsestään, ei markkinointitavasta, palkkiojärjestelmästä ja markkinoiden rajallisuudesta: kysynnän ja tarjonnan laista. Totuus on se, ettei kukaan voi myydä tuotteita enempää kuin mitä niillä on kysyntää. Jos myyjiä on tarkoituksella jatkuvasti liikaa kysyntään nähden, on yritys tuomittu epäonnistumaan valtaosalle verkostomarkkinoijista. Tämä tosiasia jää yleensä aina kertomatta uusille ehdokkaille, joita värvätään mukaan systeemeihin.
Tällainen yleisen tason kritiikki verkostomarkkinointia koskien ja henkilöiden nimet mainiten ei täytä mielestäni artikkelin alussa mainittujen rikosten tunnusmerkkejä, joten uskallan nämä nimet tässäkin kohden mainita. Kritiikki kohdistuu pääasiassa liikeideaan ja markkinointimenetelmiin, ei henkilöihin. Henkilöitä koskeva kritiikki jättää sijaa sille, etteivät kyseiset henkilöt tiedä menettelevänsä lakien vastaisella tavalla tai sitä suosien. Kyse ei ole siten kunnianloukkauksesta tai herjaamisesta vaan pikemmin valistuksesta.
Kritiikissä on syytä pitäytyä itse alan ja liikeidean kritiikissä sekä välttää henkilöiden nimien mainitsemista, elleivät he toimi korkeassa asemassa yrityksen organisaatiossa tai markkinointitiimissä. Tiimien johtajia ja yrityksen omistajia voidaan kritisoida nimeltä, mutta siinäkin kannattaa välttää rikolliseksi leimaamista. On syytä esittää asiansa siten, että ainoastaan epäilee tiettyjen rikosten tunnusmerkistön täyttyvän näiden henkilöiden toiminnassa. Toisen ihmisen sanominen rikolliseksi mediassa on mahdollisesti yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä, mistä voi joutua itse syytettyjen penkille. Ketään ei myöskään pidä sanoa tuomituksi tai että hänet varmasti tuomitaan, kun oikeuskäsittely tai poliisitutkinta on vielä kesken tai sitä ei ole edes aloitettu.
Henkilön nimien salassa pitämisen syynä ovat artikkelin alussa olevat lain kohdat, joiden perusteella kriitikot voivat joutua syytteeseen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Jos nimen esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi, on se lupa julkaista, kun henkilö toimii esimerkiksi elinkeinoelämässä. Toinen merkittävä seikka on rikoksesta säädetyn rangaistuksen pituus. Jos tuomiot ovat alle kaksi vuotta vankeutta, ei nimien julkaiseminen ole suositeltavaa epäilyvaiheessa. Jos media julkaisee nimeltä epäiltyjen nimet, on yksityishenkilön kritiikissä mahdollista menetellä samoin ja viitata lähdetiedon kera mediajulkaisuun.
Kritiikissä on syytä noudattaa hyviä käytöstapoja ja välttää alatyylistä kielen käyttöä kuten siveettömiä ilmaisuja, kiroilua ja nimittelyä. Vastapuolen älykkyyden tai kykyjen aliarviointi voi koitua kalliiksi ja aiheuttaa paljon vahinkoa hyvän asian puolesta taistelemisessa. Parodiaa ja satiiria on lupa käyttää, kunhan tekee sen hyvällä maulla. Huumori piristää kritiikin lukijoita ja antaa lisäpotkua hyvän asian menestymiselle. Kaikista verkostomarkkinoijista ei voi tulla yhtä aikaa miljonäärejä, mutta jokaisesta voi tulla verkostomarkkinoinnin kriitikko ja moraalittomien rahankeräysten arvostelija – vieläpä yhtä aikaa!
Verkostomarkkinoinnin rakenteellinen vika tekee siitä moraalittomasti ja mahdollisesti lainvastaisesti toimivan järjestelmän
Oikeuden ennakkotapaus koskien verkostomarkkinoinnin liikeidean ja useimpien yritysten käyttämien markkinointimenetelmien laillisuutta puuttui aina 30.3.2007 asti, jolloin Move Networks Oy:n kolme omistajaa tuomittiin sakkoihin markkinointirikkomuksesta ja laittomasta rahankeräyksestä. Kritiikissä voidaan viitata tähän tuomioon. Sellainen verkostomarkkinointi, missä myytiin konkreettisia tuotteita ja palveluita, katsottiin osittain vastikkeettomaksi myynniksi ja laittomaksi rahankeräykseksi. Move myi verkoston sisälle franchise-edustajille hyvällä katteella ja reiluun ylihintaan edustajansalkkuja, tuotenäytteitä ja polkupyöriä. Vastikkeeton myynti sisältyi yhtiön saamaan katteeseen. Tämän tuomion perusteella voidaan arvioida muiden vastaavalla tavalla toimivien yritysten laillisuutta. Jos liiketoiminnan harjoittaminen edellyttää kalliiden aloituspakettien tai muiden tuotteiden ostamista tai toistuvien maksujen suorittamista, jotta edustaja on oikeutettu rakentamaan verkostoa ja saamaan palkkioita verkostosta aktiivisuuden ynnä muiden palkkiojärjestelmän ehtojen perusteella, niin toiminta on mahdollisesti laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä. Yrityksen tarkoitus ei ole silloin ensisijassa rehellinen kaupankäynti vaan suuren myyjäverkoston rakentaminen, missä verkoston myyjät ovat petoksen uhreja ja heidät saadaan ostamaan ylihintaisia tuotteita, koulutusta ja osallistumismaksuja harhaanjohtavan ja totuudenvastaisen markkinoinnin avulla.
Väitän alan useimpien yritysten täyttävän laittoman pyramidipelin tai ulkomailla laittomiksi pyramideiksi määritellyn järjestelmän tunnusmerkit. (Uusi Rahankeräyslaki astui voimaan 1.7.2006; katso sieltä Rahankeräyslaki, 4§ Muut määritelmät, kohta 5 koskien pyramidipelejä.) Tyypillinen verkostomarkkinointitiimi ei voi markkinoida liikeideaa totuuden mukaisella tavalla, jos aikoo saada lisää myyntiedustajia eli jälleenmyyjiä verkostoonsa. Jos verkostomarkkinointiyritys toimii lakien ja asetusten mukaan, niin se ei ole tyypillinen alan yritys. Laillisesti toimivassa yrityksessä edustajat myyvät pääasiassa tuotteita suoramyyntinä esimerkiksi kotikutsuilla eivätkä pyri rakentamaan suurta verkostoa aiheuttaen siten markkinoiden kyllästymisen.
Jos myyjien määrää ei rajoiteta millään tavalla ja palkkiojärjestelmä sekä markkinointitapa rohkaisee edustajia liialliseen uusien myyjien värväämiseen, on kyse aina laittoman pyramidipelin tavoin toimivasta järjestelmästä. Silloin laiton rahankeräys on naamioitu tuotemyynniksi, missä vastikkeeton osuus sisältyy korkeaan katteeseen, mistä maksetaan provisioita verkostoon liitetyistä uusista jäsenistä. Ellei tuotteita myytäisi reiluun ylihintaan ja ellei palkkiojärjestelmä olisi värväämiseen kannustava, ei palkkioita värväämisestä voitaisi maksaa ja edustajat keskittyisivät tuotteiden myyntiin eivätkä panostaisi liikaa verkoston rakentamiseen. Tarkoitus olisi silloin toimia suoramyyjänä eikä verkoston rakentajana.
Nykyään useimmissa alan yrityksissä on pääpaino verkoston rakentamisessa eli myyjien määrän jatkuvassa kasvattamisessa ilman rajoituksia eikä yhden myyjän runsaasta suoramyynnistä omalla alueellaan. Tämä on itse asiassa mahdotonta, koska omalle alueelle värvätään tarkoituksella liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden eikä myyjien määrää rajoiteta tai valvota millään tavalla. Ainoa tapa tehdä kannattavaa liiketoimintaa olisi siten suuren verkoston rakentaminen, mutta se on mahdollista vain yhdelle sadoista tai tuhansista edustajista, koska myyjiä voi olla vain rajallinen määrä tietyllä maantieteellisellä alueella ja maailmassa. Edes tuotevalikoiman jatkuva lisääminen ja muuttaminen ei poista tätä ongelmaa. Silloin saadaan tosin värvättyä enemmän myyjiä, mutta rajat tulevat jokaisen tuoteryhmän myyjien määrän ja tuotteiden kysynnän kohdalla nopeasti vastaan. Enempää ei ole mahdollista myydä ja värvätä kuin mitä on kysyntää.
Verkostomarkkinoinnin vika on siinä, ettei kysynnän ja tarjonnan laista sekä markkinoiden kyllästymisestä välitetä tuon taivaallista vaan pusketaan väkisin koko ajan kyllästymispistettä vastaan yrittäen saada aikaan enemmän myyntiä ja värvättyä enemmän myyjiä kuin mitä todellista kysyntää on. Tästä johtuen valtaosa verkostojen rakentajista (96,0-99,9 %) jää tappiolle rakentaessaan verkostoa ja yrittäessään myydä tuotteita eikä se ole ensisijaisesti myyjien vaan järjestelmän vika. Järjestelmä on suunniteltu toimimaan tällä tavalla. On tarkoitus, että 98-99% myyjistä ja edustajista vaihtuu parin vuoden välein ja vain alle yksi prosentti tekee kannattavaa liiketoimintaa, missä työstä saa sitä vastaavan palkkion rahassa mitattuna.
Verkostomarkkinoinnin kautta myytävillä tuotteilla ei ole todellista kysyntää vähittäiskaupan kautta myytynä samaan hintaan kuin niitä myydään verkostojen kautta. Suurin osa tai lähes kaikki edustajat sekä heidän asiakkaansa (perhe, sukulaiset ja ystävät) lopettavat tuotteiden käyttämisen heti, kun edustaja lopettaa liiketoiminnan. Pelkästään tämä seikka paljastaa idean mädäksi ja toiminnan petolliseksi riistoksi, missä käytetään ihmissuhteita ja luottamusta lähimmäiseen häikäilemättä hyväksi pääyhtiön sekä pyramidin ylälinjan edustajien rikastuttamiseksi.
Useimpien verkostomarkkinoijien tavoite ei ole työllistyää itseään suoramyyjänä vaan lakata työtä tekemästä. Tarkoitus on se, että alalinjassa olevat muut edustajat tekevät likaisen työn huijaamalla läheisiään petolliseen toimintaan. Ylimmille tasoille päässyt edustaja ostaa edelleen aktiivisuuteen tarvittavan pienen määrän tuotteita joka kuukausi (25-300 euroa/kk) ja heittää ne roskiin, mikäli ei käytä niitä itse tai anna niitä lahjaksi tuttavilleen. Hänen ei tarvitse enää mitään myydä, jos on saanut satojen tai tuhansien myyyjien verkoston alalinjaansa. Alatasojen työmyyrille opetetaan valmiiksi mietitty menetelmä, missä harhaanjohtavan ja totuudenvastaisen markkinoinnin avulla pystytään pitämään verkoston koko alalinjassa kutakuinkin samana vuodesta toiseen. Jos verkosto romahtaa eli siitä eroaa enemmän jäseniä kuin liittyy, niin kerran saatu asema pyramidin huipulla menetetään. Menestyminen ei ole siten loputonta ja pysyvää, sillä mikä tahansa verkosto voi romahtaa perustuksesta käsin, vaikka siinä olisi miljoonia jäseniä, kun lopettajia on jatkuvasti enemmän kuin uusia jäseniä. Tähän päästään mm. siten, että totuus yhtiön ja alan petollisuudesta tulee suuren yleisön tietoon, niin ettei ihmisiä ole enää yhtä helppo huijata kuin ennen. Lainsäädäntö, poliisin toiminta ja oikeusistuin voivat osaltaan vaikuttaa tähän kehitykseen. Jos asioihin ei puututa, niin verkostomarkkinointiyritykset ja ylätasojen kouluttajat saavat kyseenalaisin keinoin rahaa herättämällä edustajissa ja ehdokkaissa katteettomia toiveita helpoista lisäansioista ja rikastumisesta, taloudellisen riippumattomuuden saamisesta tai ihmerohtojen tuomasta ikuisesta terveydestä ja sairauksia parantavasta vaikutuksesta.
Aina kun myyjiä värvätään ilman rajoituksia, on heitä lopulta liikaa tuotteiden kysyntään nähden, jolloin kannattava liiketoiminta suoramyyjänä käy mahdottomaksi valtaosalle edustajista. Tuotteita ei voida myydä enempää kuin mitä niillä on markkinahintaan kysyntää. Jos myyjiä on jatkuvasti liikaa ja se on järjestelmän vika eli suunnitelmallista, niin toiminta on moraalisesti tuomittavaa ja mahdollisesti suoraan lainvastaista.
Totuudenmukainen markkinointi edellyttäisi liiketoiminnan riskien, kulujen ja tappion kärsimisen suuren todennäköisyyden kertomista sen vuoksi, että järjestelmä on suunniteltu tuottamaan enemmän häviäjiä kuin voittajia. Pyramidirakenne ja palkkiojärjestelmä ovat sellaisia, että suurin osa edustajista jää väistämättä tappiolle, vaikka kaikki maailman ihmiset lähtisivät mukaan liiketoimintaan. Kaikki verkostomarkkinoijat eivät voi harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa yhtä aikaa: reilusti yli 90 prosenttia jää väistämättä tappiolle liiketoiminnassa ja tohtori Jon Taylorin tutkimusten mukaan häviäjien määrä on jopa 99,9 prosenttia.
Verkostomarkkinointi ei voi toimia kahdesta syystä kaikkia jälleenmyyjiä kannattavalla tavalla:
1. Myyjiä värvätään tarkoituksella liikaa kysyntään nähden.
2. Myyjäverkoston eksponentiaalinen kasvu lyhyessä ajassa on matemaattinen mahdottomuus.
Jos tällaista järjestelmää markkinoidaan ”hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen”, kuluja vähätellään, todellisia riskejä ei kerrota ja jätetään muutenkin kertomatta ehdokkaiden taloudellisen turvallisuuden kannalta välttämättömiä tietoja, on toimintaa pidettävä lain vastaisena jo nykyisen lainsäädännön puitteissa. Jos jokin firma ei menettele tässä mainitulla tavalla, saa se tietysti puhtaat paperit eikä sitä ole syytä pitää laittomana pyramidina. Jon Taylor on löytänyt tutkimuksissaan puolenkymmentä sellaista verkostomarkkinointiyritystä, jotka eivät täytä laittoman pyramidin tunnusmerkkejä. Tutkimukset koskevat satoja yrityksiä, joista osa on tullut ja mennyt: uusia yrityksiä puhkeaa esiin kuin sieniä sateella ja entiset päättyvät pyramidin romahtamiseen ennen kuin se ehtii nousta kovin suureksi. Tästä päätellen tyypillinen verkostomarkkinointifirma on laiton pyramidi ja epätavallinen verkostofirma ei ole.
Petteri Haipola 12.09.2006, muokattu 1.4.2007