Verkostomarkkinointi on huijausta

admin

2000–2001 Kirjoittanut Petteri Haipola

Verkostomarkkinointi on huijausta alusta asti

Hyppää tästä tämän sivun hakemistoon

Alkusanat

Kerron tässä artikkelissa koottuja väittämiä, jotka paljastavat, että verkostomarkkinointifirmojen toiminta on jo lähtökohdaltaan moraalitonta huijaamista ja petollista. Verkostomarkkinointi ei voi olla koskaan eettistä eikä rehellistä, sillä se perustuu ihmisten harhauttamiseen matemaattisen tempun avulla. Tavallinen ihminen ymmärtää sen, että hän voi saada alalinjaansa kolme uutta edustajaa ja muutaman asiakkaan, mutta ei tajua sitä, että hänen alalinjassaan jokaisen edustajan on pystyttävä samaan, jos mielii päästä voitolle. Verkostomarkkinoinnin idea perustuu loputtomaan kasvuun. Jotta jokainen uusi jäsen voisi saada omansa takaisin, täytyy siihen liittyä loputon määrä lisää jäseniä. Loputon kasvu verkostossa on kuitenkin mahdotonta: suurimman osan uusista edustajista täytyy jäädä tappiolle, jotta ne harvat ylälinjan menestyjät saisivat voittoa. Kysymys kuuluu: kuinka monta tappiolle jäävää edustajaa täytyy olla omassa alalinjassa ennen kuin toiminnassa pääsee omilleen? Jokaisen verkostofirman ammattivärvääjät ja pääyhtiö tietävät suurin piirtein tuon luvun, mutta eivät suostu ilmoittamaan sitä. Sinun kannattaa miettiä asiaa myös käänteisesti: jotta sinun ylälinjassasi olevat jälleenmyyjät menestyisivät, täytyy heidän alalinjassaan olla tietty määrä tappiolle jääviä edustajia. Sinä olet mahdollisesti ja suuren todennäköisyyden mukaan yksi heistä, jos olet liittynyt verkostoon tuntematta sen riskejä ennalta. Verkostoon on helppo liittyä, kun idean myyjä on oma perheenjäsen, sukulainen tai tuttava. Hyvin harva meistä osaa olla varuillaan verkostomarkkinoinnin petoksen edessä, koska siitä ei ole riittävästi tietoa. On hyvin vaikeata ajatella sitä, että joku rakas ihminen voisi levittää petollista liiketoimintaa. Mutta tässä kohden monet erehtyvät. Jokainen verkoston ansaan tietämättään langennut ihminen on petoksen uhri ja se voi olla kuka tahansa meistä.

Verkostofirmojen palkkiojärjestelmät on laadittu niin sekavasti ja monimutkaisesti, ettei edes ydinfyysikko pääse niistä selville. Kun sitten sanotaan, että palkkiojärjestelmä on niin yksinkertainen, että jokainen voi siitä helposti laskea omat tulevat tulonsa, estää ihmisen luontainen ylpeys tunnustamasta sitä asiaa, ettei hän ymmärrä palkkiojärjestelmästä tuon taivaallista. Eihän sitä kukaan kehtaa tunnustaa olevansa tyhmempi kuin muut! Kannattaisi silti tunnustaa ja antaa jonkun pätevämmän laskea kuinka suuri todennäköisyys on menettää rahansa verkostoon. Luku on tutkimusten mukaan yli 99 % eli jokaista menestyvää edustajaa kohden tulee yli 99 häviäjää. Tämä on matemaattinen pakko. Pääyhtiöt ja ammattivärvääjät eivät suostu tätä tosiasiaa tunnustamaan, vaikka se on aivan ilmeinen. He eivät suostu sanomaan, kuinka monta tappiolle jäävää jälleenmyyjää täytyy olla heidän organisaatiossaan, että yksi edustaja voisi saada takaisin toiminnan kuluina menettämänsä rahat. Jos jotain tuotetta myydään, niin siitä aiheutuu väistämättä kuluja ja ne ovat jokaiselle aloittavalle jälleenmyyjälle suoraa rahanmenetystä, tappiota. Sen lisäksi verkostoon uhrautuu rutosti aikaa ja se vahingoittaa ihmissuhteita. Verkostomarkkinointi on pelkästään pahaa. Ilkeiden ihmisten häikäilemättömyydellä ja ahneudella ei ole mitään rajoja. Ammattivärvääjillä ei ole jäljellä yhtään inhimillisyyttä eikä rakkautta muita kohtaan. He käyttävät säälimättä herkkäuskoisia ja hyväntahtoisia ihmisiä hyväksi huijatakseen heiltä sekä ajan että rahat.

Jos pääyhtiöt ja ammattivärvääjät toimisivat hyvien liikemiestapojen ja Kuluttajansuojalain mukaisesti, kertoisivat he kuinka monta prosenttia jäsenistä on tuomittu häviämään jo liittymisvaiheessa matemaattisen pakon ja verkoston pyramidirakenteen vuoksi. Tämä siis riippumatta siitä, kuinka hyviä myyjiä ja työntekijöitä itsenäiset edustajat ovat. Verkostomarkkinoinnin huijaus on sen rakenteessa, koska se on suunniteltu tuottamaan enemmän häviäjiä kuin voittajia. Armeija ja perinteiset työpaikat toimivat myös pyramidirakenteella, mihin verkostomarkkinoijat viittaavat, mutta mikään niistä ei myy petollista ideaa, jossa väitetään jokaisella olevan hyvä mahdollisuus lisäansioihin helpon työn avulla, kun todellisuudessa suurin osa menettää rahansa ja joutuu maksamaan siitä, että tekee työtä pääyhtiön hyväksi. Työstä pitäisi saada palkkaa, mutta verkostomarkkinoinnissa siitä joutuu maksamaan. Sen sijaan, että ammattivärvääjät ja pääyhtiöt tunnustaisivat tosiseikat, jatkavat he petollisen idean myymistä harhaanjohtavan markkinoinnin avulla. Tässä on syytä huomata se, että harhaanjohtava markkinointi on alkuisin pääyhtiöstä, joten se on vastuussa huijauksesta.

Verkostomarkkinointi-huijaus on täysin suunnitelmallista ja häikäilemätöntä. Sitä voi hyvin verrata ammattimaiseen rikollisuuteen, vaikka ketään ei olisi siitä tuomittu. Varkaus on varkaus, vaikka ketään ei syytettäisi ja tuomittaisi. Petoksella saatu taloudellinen hyöty on yleisen moraalisen käsityksen mukaan varastamista ja siihen on jokainen pääyhtiö ja tietoisesti petosta levittävä ammattivärvääjä syyllinen. He myyvät bisnesideaa hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin ja mainostavat työtä helpoksi. Jopa kohtuullisten keskitulojen ansainta tai rikastuminen on kuulemma mahdollista, jos vain tekee ahkerasti työtä ohjeiden mukaan. Henkilökohtainen ahkeruus ja taito eivät kuitenkaan auta kovin paljoa menestymisessä: ideaa on rehellisesti mahdotonta myydä eteenpäin. Vain tahallaan moraalisääntöjä rikkovat jälleenmyyjät voivat pysytellä verkoston ylemmillä tasoilla ja saada toiminnasta kohtuullisen toimeentulon. Rehellisille jälleenmyyjille se on mahdotonta, koska hyvien liikemiestapojen mukaista olisi paljastaa toiminnan riskit: yli 99 % uusista edustajista menettää liiketoiminnan kuluihin käyttämänsä rahat ja työpanoksen. Verkostojen häviäjät elättävät petollisia pääyhtiöitä ja ammattivärvääjiä, joita on alle yksi prosentti verkoston jäsenistä.

Verkostomarkkinoijat väittävät, ettei heidän toimintansa ole laitonta pyramiditoimintaa. Kaikki verkostomarkkinointi pohjautuu kuitenkin samaan petolliseen ideaan ja on pyramiditoimintaa riippumatta siitä, peritäänkö uusilta jäseniltä suoria liittymismaksuja vai ei. Liittymismaksut on naamioitu erilaisiksi aloituspaketeiksi, joita ilman toiminta verkostossa on lähes mahdotonta. Käytännössä jokainen uusi jälleenmyyjä ostaa aloituspaketin ja poliisi voi sen vahvistaa, jos tutkii verkoston toimintaa. Liittymismaksut peritään naamioidusti myymällä erilaista mainosmateriaalia, kauppapaikkana toimivia nettisivuja ja pääyhtiön tuotteita, joita on pakko käyttää voidakseen myydä niitä mukamas tehokkaasti oman kokemuksen perusteella. Markkinointimateriaali ei kerro totuutta yksittäisen edustajan mahdollisuudesta menestyä verkostossa tai menettää rahansa ja työpanoksensa. Myyty materiaali on siis jo itsessään petollista ja harhaanjohtavaa. Pääyhtiö toimii tässä petoksessa suunnitelmallisesti ja tietoisesti yhdessä ammattivärvääjien kanssa. He saavat voittoa jokaisesta myydystä tuotteesta, olipa se sitten markkinointimateriaalia tai itse myytävää tuotetta tai palvelua, joka on kuitenkin pelkkä korea ulkokuori mädän bisneksen päällä. Todellinen tuote, jota myydään, on ”mahdollisuus” ansaita rahaa ”helposti” ja jopa rikastua toiminnalla. Tämä on pelkkä kupla, joka puhkeaa hyvin nopeasti. Unelmat eivät toteudu verkostomarkkinoinnin avulla vaan se pilaa elämän entisestäänkin.

Vain ylälinjan ammattimaiset värvääjät voivat saada toiminnasta edes kohtuullista toimeentuloa. Muut ovat suurella todennäköisyydellä tuomitut häviämään rahansa sekä työpanoksensa. Ammattivärvääjät ovat vuodesta toiseen samat henkilöt, mutta alalinjoilla tappiolle jäävien jälleenmyyjien vaihtuvuus on suuri. Olen törmännyt henkilökohtaisesti nimiin Matti Aaltonen ja Johannes Lindén, joista en voi kuitenkaan sanoa, että he toimisivat tietoisesti totuudenvastaisia tietoja levittäen tai jättäisivät tarkoituksella kertomatta kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja. On mahdollista, että he eivät tiedä sitä, että suurin osa heidän oman verkostonsa jälleenmyyjistä jää tappiolle liiketoiminnastaan. Mutta jos he tietävät sen tai voidaan kohtuudella olettaa, että heidän tulisi se tietää, eivätkä he siitä huolimatta kerro sitä tosiasiaa uusille ehdokkaille, silloin on syytä tutkia, onko heidän harjoittamansa markkinointi Suomen lakien ja asetusten mukaista.

Jos ylälinjan sponsoreilla on tiedossaan se, kuinka suuri osa uusista edustajista jää verkoston pyramidirakenteen vuoksi tappiolle liiketoiminnassa, eivätkä he kerro sitä mainonnassaan, vaan markkinoivat liiketoimintaa ”hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin”, on heidän markkinointitapansa mahdollisesti tarkoituksella harhaanjohtavaa ja totuudenvastaista. Jos he tietävät verkoston pyramidirakenteesta johtuvan tappiolle jäävien jälleenmyyjien osuuden kaikista jälleenmyyjistä, onko lain mukaan kohtuullista edellyttää, että heidän täytyisi kertoa se mainostaessaan ”mahdollisuutta lisäansioihin tai huomattaviin tuloihin”? Onko rehellistä ja laillista jättää mainonnassa kertomatta, että heidän omissa organisaatioissaan on matemaattisen pakon vuoksi oltava edustajia, jotka jäävät toiminnassa tappiolle ja heitä on valtaosa verkoston jäsenistä? Sponsorit eivät kerro tätä asiaa mainonnassaan, koska se tarkoittaisi samalla heidän toimintansa loppumista. Kukaan ei liittyisi verkostoihin, jos tietäisi menestymisen olevan vaikeata matemaattisen todennäköisyyden vuoksi, esimerkiksi alle kymmenen prosenttia tai yksi mahdollisuus sadasta tai huonompi.

Verkostoihin värvätään todellisuudessa häviäjiä, ei voittajia, ja tämä johtuu juuri verkoston pyramidirakenteesta. Mielestäni hyvien liikemiestapojen mukaista olisi kertoa uusille ehdokkaille todennäköisyys jäädä tappiolle liiketoiminnassa. Ellei sitä tehdä, on värväystoiminta Suomen lakien ja asetusten vastaista, koska kuluttajalle ei anneta hänen taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja ja markkinointi on muutenkin harhaanjohtavaa ja totuudenvastaista. Tämä on siis mielipiteeni ja on mahdollista, että olen oikeassa.

On tullut aika tutkia, onko verkostomarkkinoinnissa käytettävä mainonta Suomen lakien ja asetusten mukaista. On mahdollista, että sponsorit ja tiimijohtajat kuten em. Aaltonen ja Lindén mainostavat ideaa Suomen lakien ja asetusten vastaisella tavalla. Onko laillista mainostaa verkostomarkkinointia ”hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin”, jos verkoston pyramidirakenteesta johtuen verkostossa on pakostakin enemmän liiketoiminnassa tappiolle jääviä jälleenmyyjiä kuin niitä, jotka saavat liiketoiminnasta voittoa eli lisäansioita? Onko ylipäätään laillista mainostaa ”mahdollisuutta” lisäansioihin, kun on tiedossa, että verkoston pyramidirakenteen vuoksi suurin osa uusista jälleenmyyjistä jää tappiolle liiketoiminnassa? Onko Suomen lakien ja asetusten mukaan kuluttajan eli jälleenmyyjäehdokkaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellista kertoa hänelle hänen todelliset mahdollisuutensa jäädä voitolle liiketoiminnassa ennen kuin hän liittyy mukaan verkostoon? Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pitääkö ehdokkaalle kertoa yksittäisen itsenäisen edustajan matemaattinen todennäköisyys jäädä tappiolle liiketoiminnassa ennen kuin hänet liitetään verkostoon?

Voivatko ammattivärvääjät vastata tähän kysymykseen ”kyllä” tai ”ei”? (Kysä sitä heiltä!) Onko teidän verkostossanne pakko olla enemmän ”häviäjiä” kuin ”voittajia” johtuen verkoston pyramidirakenteesta? Tarkoitan häviäjillä tässä niitä jälleenmyyjiä, jotka jäävät liiketoiminnassa tappiolle eli toiminnasta aiheutuvat kulut ovat suuremmat kuin saadut palkkiot. Vastaavasti voittajia ovat ne, joiden palkkiot ovat suuremmat kuin aiheutuneet kulut.

Verkostomarkkinointi on moraalisesti tuomittavaa, vaikka se huonon ja puutteellisen lainsäädännön vuoksi olisikin lain kirjaimen mukaan laillista niin kauan kuin pyramidiin liittyy tuotteen tai palvelun myyminen. Kyseessä on ketjukirjeen omainen rahastus harkitun petoksen avulla. Toiminta perustuu loputtoman värväyksen ideaan. Jokaisen jälleenmyyjän on värvättävä lisää jälleenmyyjiä, joiden ostamista aloituspaketeista ja tuotteista pääyhtiö sekä ammattivärvääjät saavat toimeentulonsa. Verkostoissa pyritään käyttämään hyväksi tavallisen yksinkertaisia, herkkäuskoisia, haavoittuvia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Erityinen markkinoinnin kohderyhmä ovat nuoret, opiskelijat, työttömät, eläkeläiset ja muut huonosti toimeentulevat ihmiset, koska heillä on pakottava tarve saada helpotusta taloudelliseen ahdinkoonsa. Heihin uppoaa valheelliset menestystarinat verkostomarkkinoinnin tuomasta rikastumisen mahdollisuudesta, varsinkin, kun idean on esitellyt heille heidän oma läheisensä, perheenjäsen, sukulainen tai tuttava. Vaikka verkostomarkkinointi onkin petollista ja moraalisesti tuomittavaa, eivät nämä uhrit eli ”verkostouskovat” ole siihen pääsyyllisiä. Syylliset löytyvät sieltä suunnittelupuolelta, verkoston yläpäästä: näitä ovat ammattimaiset värvääjät ja pääyhtiöt omistajineen, sikäli, kun harjoittavat petosta tietoisena siitä, että kyseessä on petos ja markkinointi on harhaan johtavaa, totuuden vastaista tai sopimatonta.

Yksittäiset jälleenmyyjät ovat moraalisesti tuomittavan ja mahdollisesti rikollisen toiminnan uhreja, eivät itse rikollisia. Heitä on käytetty häikäilemättä hyväksi ja näin petos etenee lähimmäisten hyvän maineen ja heihin kohdistetun luottamuksen turvin eteenpäin. Kovin moni ei lähtisi mukaan verkostomarkkinointiin, ellei sen idean myyjä olisi oma läheinen, johon voidaan luottaa. Toivottavasti nämä kirjoitukseni avaavat ihmisten ja lainsäätäjien silmiä, niin että kaikki näkisivät verkostomarkkinoinnin ”verhojen taakse” ja yhä useampi rakas läheinen varjeltuisi petoksen uhriksi joutumiselta. Omalta osaltaan tähän edesauttaisi uusi laki, joka kieltäisi kaiken verkostomarkkinoinnin. Kehotan sinua ottamaan yhteyttä omaan kansanedustajaasi, jotta tällainen laki saataisiin säädettyä. Vähintä, mitä tarvittaisiin, on verkostomarkkinointia koskeva oma lainsäädäntö, jossa tehdään pakolliseksi kertoa mainonnassa yksittäisen jälleenmyyjän matemaattinen todennäköisyys menettää rahansa ja työpanoksensa verkoston pyramidirakenteen vuoksi.

Jos olet tietämättäsi ollut mukana verkostomarkkinoinnissa ja luullut levittäväsi hyvää ideaa, niin tee nyt parannus ja lopeta tuulimyllyjä vastaan taisteleminen. Sinä et ole itse syypää tappioosi vaan syyllinen on verkostomarkkinoinnin rakenne: sen on pakko tuottaa yli 99 % häviäjiä, joista sinä olet vain yksi muiden joukossa. Lopeta siis turha työskentelysi verkoston eteenpäin viemiseksi tai sen parantamiseksi: se ei ole mahdollista. Sinä saatat syyllistyä tahalliseen valheen levittämiseen, jos myyt tämän artikkelin lukemisen jälkeen ”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin.” Matematiikkaa ei voida lahjoa: todennäköisyys on mahdollisesti alle yksi prosentti saada edes omansa takaisin, puhumattakaan suuremmasta menestyksestä. Kerrothan muillekin tästä erittäin huonosta mahdollisuudesta saada lisäansioita verkostomarkkinoinnin avulla? 😉

Petteri Haipola, 23.3.2005

Totuus verkostomarkkinoinnista

Hakemisto

1. Jokainen pääyhtiö tietää ryhtyvänsä huijaukseen jo yritystä perustettaessa, koska jälleenmyyjien huonot onnistumismahdollisuudet ovat heidän tiedossaan

Verkostomarkkinointi on jo lähtökohdaltaan jälleenmyyjien huijausta, koska kukaan ei ansaitse pelkästään tuotetta myymällä vaan ainoastaan siten, että hänen alapuolellaan olevat jälleenmyyjät värväävät lisää jälleenmyyjiä, jolloin palkkiot tulevat todellisuudessa värväystoiminnasta eikä tuotteiden myynnistä. Koska verkoston rakenne on pyramidi eli alemmilla tasoilla on aina eksponentiaalisesti enemmän jälleenmyyjiä kuin ylemmillä tasoilla, on suurin osa jälleenmyyjistä tuomittu häviämään jo liittyessään verkostoon. Silti bisnesideaa markkinoidaan loistavana tai hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin, jopa rikastumiseen.

Kuinka suuri prosentti kaikista jälleenmyyjistä on tuomittu häviämään jo liittyessään? Sen sanelee matematiikka. Jotta saisimme eri firmoista ja ketjuista vertailukelpoiset luvut, niin laskuihin on otettava mukaan jokaikinen jälleenmyyjä, siis myös ne, jotka eivät saa ensimmäistäkään tuotetta myytyä tai jäävät tappiolle myynneistään huolimatta. Näitä on valtaosa eri verkostoissa.

Myynti tapahtuu pääasiassa verkoston sisällä. Sen ulkopuolelle myydään vain vähän tavaroita ja palveluja. Käytännössä jälleenmyyjät myyvät tuotteita alalinjansa jälleenmyyjille. Näin valtaosa tuotteiden loppukäyttäjistä on jälleenmyyjiä. Varsinainen asiakaskunta puuttuu lähes kokonaan tai on vain marginaalinen. Tästä syystä ja pyramidirakenteesta johtuen alalinjassa on aina eksponentiaalisesti enemmän jälleenmyyjiä kuin ylälinjassa. Näin ollen myös tappiolle jääviä jälleenmyyjiä on eksponentiaalisesti enemmän kuin voitokkaita. Voitollehan pyritään pääsemään nimenomaan toisten uurastuksen kautta, ei oman henkilökohtaisen myyntityön ansiosta. Tärkeämpää on siksi jälleenmyyjien värvääminen kuin itse tuotteiden myynti. Vaikka paperilla palkkiot maksetaan vain myydyistä tuotteista, niin käytännössä ne saadaan suurimmalta osin värväystoiminnasta, kuten tästä rakenteesta huomaat.

Jotta itse kunkin järjestelmän todennäköinen onnistumismahdollisuus voitaisiin laskea, tulisi tietää palkkiojärjestelmä ja se, kuinka paljon tuotteista myydään verkoston ulkopuolelle. Ellei näitä lukuja ole saatavilla niin arvioimallakin voi tehdä kohtalaisen tarkkoja laskuja, kunhan vain tuntee kyseisen ketjun toimintaa ja asiakaskuntaa riittävästi.

Olen arvioinut, että kun kaikki jälleenmyyjien toiminnasta aiheutuvat kulut otetaan huomioon, niin jopa yli 99 prosenttia kaikista jälleenmyyjistä jää tappiolle toiminnassaan! (Myös esimerkkifirmani SkyBiz.com) Pääyhtiöiden omistajat tietävät tämän faktan jo suunnitellessaan toimintaansa. Silti he markkinoivat tuotteitaan käyttäen porkkanana bisnes-ideaa, rahan ansaitsemisen mahdollisuutta. Useimmat firmat kehtaavat markkinoida tätä ideaa vieläpä erinomaisena ja loistavana mahdollisuutena! Onko se sitä? Mitä mieltä sinä olet?

Verkostomarkkinoinnilla voi tehdä rahaa, se on totta. Mutta mistä raha tulee? Raha tulee pääosin häviölle jääviltä jälleenmyyjiltä! Se ei tule verkoston ulkopuolisilta kuluttajilta, loppukäyttäjiltä. Todellisuudessa jälleenmyyjät eivät siis värvää ”voittajia” vaan ”häviäjiä”! Verkoston alemmilla tasoilla on aina eksponentiaalisesti enemmän häviäjiä kuin voittajia. Jälleenmyyjä: mihin voit paeta tämän tosiasian edessä? Sinä tiedät, että suurin osa värväämistäsi ja alalinjasi värväämistä ihmisistä on häviäjiä! Tämä on faktaa! Ilman häviäjiä ei olisi voittajiakaan! Mikä saa sinut siis sanomaan jokaiselle asiakkaalle: ”tietystikään kaikki eivät menesty, mutta sinusta minä näen heti, että sinä menestyisit!” Eikö vain olekin niin, että sinä valehtelet tai jätät joka tapauksessa kertomatta sen oleellisimman tosiasian: todennäköisyyden hävitä?

Verkostomarkkinoissa on siis oleellista se, mistä raha tulee ja minne se menee. Raha tulee alatasojen lukuisilta häviäjiltä ja menee ylätasojen harvoille voittajille ja pääyhtiöille. Ilman häviäjiä ei olisi voittajiakaan. En tiedä minkään muun työn tuottavan yhtä paljon negatiivisen palkkashekin saavia ”työntekijöitä” kuin verkostomarkkinoinnin. Perinteisestä työstä saa länsimaisissa demokratioissa yleensä palkkaa: verkostomarkkinoinnissa useimmat joutuvat maksamaan siitä ”ilosta” että saavat tehdä työtä. Aika erikoinen ilmiö, tosin epämiellyttävä sellainen jälleenmyyjien kannalta!

Monet väittävät, että kaatuuhan niitä perinteisiäkin yrityksiä, miksi siis verkostomarkkinointi olisi poikkeus tästä yleisestä säännöstä. Perinteiset yritykset kaatuvat kuitenkin paljon paljon harvemmin kuin verkostomarkkinoinnin varaan perustetut alempien tasojen jälleenmyyjien pikkufirmat. Saat Teemu Mäntysen Pyramidisivuilta lisätietoa tästä asiasta (sivut on poistettu netistä). Ota myös huomioon se, että jokainen jälleenmyyjä ei onneksi ehdi perustaa omaa yritystä ennen kuin huomaa toiminnan kannattamattomaksi. Heidätkin pitää silti lukea yrittäjien joukkoon, koska yrittäjyyttähän tässä tavoitellaan. Todellisuudessa siis yli 99 % verkostoyrityksistä menee konkurssiin.

Verkostomarkkinointi on moraalin kannalta mielestäni perimmäiseltä luonteeltaan petosta, vääryyttä. Siinä värvätään värvääjiä, jotka värväävät värvääjiä, jotka värväävät värvääjiä ja niin edelleen, loputtomiin asti, mikä on sula mahdottomuus ja matemaattinen temppu, ansa. Koska varsinaiset loppukäyttäjät eli verkoston ulkopuoliset asiakkaat puuttuvat lähes kokonaan on kyse kiertokirjeen omaisesta nerokkaasta pyramidihuijauksesta eikä kunniallisesta bisneksestä. Ja vaikka varsinaisia asiakkaita olisi enemmän kuin jälleenmyyjiä ja tuotteet tulisivat kuluttajille halvemmiksi tätä kautta kuin perinteisten jakelukanavien kautta ostettuna, niin kyse on siltikin huijauksesta. Verkostomarkkinointifirmat perivät jäseniltään osallistumis- ja vuosimaksuja, joita vastaan saatu markkinointi- ja koulutusmateriaali vastaa harvoin hintaansa. Ylälinjan sponsorit voisivat itse asiassa antaa samat tiedot ilmaiseksi alalinjalleen, jos niin haluaisivat: onhan se joka tapauksessa heidänkin etu kouluttaa omaa tiimiään! Mutta tietenkään he eivät jaa tätä materiaalia ilmaiseksi, koska se on useissa firmoissa palkkioiden perusteena olevaa myyntiä! Koulutus- ja mainosmateriaalin myynti on osa huijausta, jolla saadaan joskus jopa suurempi tuotto kuin itse varsinaisen ”tuotteen” myymisestä.

Jos joku tahtoo menestyä liiketoiminnassa, tarvitsee hän koulutusta ja markkinointimateriaalia. Sitä on tarjolla, mutta on järjetöntä maksaa siitä, että joku yrittää opettaa sinua tekemään mahdottomasta mahdollista. Matematiikka on eksaktia tiedettä ja todennäköisyys hävitä rahansa ei muutu miksikään, vaikka kuinka paljon ihmisiä aivopestäisiin uskomaan jotain muuta. Kaikki tämä turha koulutus ja motivointi maksaa itsenäisille edustajille lisää rahaa ja vie heidän aikansa.

Verkostomarkkinoinnin todellinen tuote on ”verkostomarkkinoinnin idea” eli bisnesmahdollisuus eikä se ns. varsinainen tuote. Koulutus- ja motivointitilaisuuksilla sekä markkinointimateriaalilla tehdään monesti se varsinainen tulos pääyhtiölle ja ammattivärvääjille. Herkkäuskoisia ylpeyteen ja ahneuteen langenneita jälleenmyyjiä yritetään motivoida tekemään mahdottomasta mahdollista. Samalla heidät ”lypsetään kuiviin kahisevasta”. Siinä koko idea pähkinänkuoressa! Verkostomarkkinointi on todellakin huijausta alusta asti, näin maalaisjärjellä ja puhekielen termejä käyttäen. Lain kirjaimen mukaanhan verkostomarkkinointi on tätä kirjoitettaessa laillista toimintaa, jos siinä myydään jotain tuotetta tai palvelua.

Jälleenmyyjien menestymisen todennäköisyyden aihetta sivuaa USA:n Federal Trade Commissionin (USA:n ”Kuluttajavirasto”) sivulla julkaistu artikkeli ”Getting to the Bottom of Pyramid Schemes”, jonka on kirjoittanut James Kohm: http://www.ftc.gov/bcp/conline/features/mlm.htm

2. Keskiansioiden ilmoittaminen

Pääyhtiöt ilmoittavat joskus niin sanotun jälleenmyyjien keskiansion. Se voi olla joko mediaaniluku tai keskimääräinen ansio. Mediaaniluku tarkoittaa sitä, että puolet jälleenmyyjistä ansaitsee sen verran tai vähemmän ja puolet sen verran tai enemmän. Keskimääräinen ansio taas ilmoittaa, mikä on jälleenmyyjien ansioiden keskiarvo. Laskuissa on otettu mukaan vain ne jälleenmyyjät, jotka ovat saaneet vähintäinkin yhden palkkion toiminnastaan. Näin ollen kerrotut keskiansiot ovat kaukana todellisuudesta. Jos kaikki jälleenmyyjät otettaisiin mukaan laskuihin, niin keskiansiot olisivat miinusmerkkiset tai vähintäänkin lähellä nollaa. Tämä siksi, että yli 99 prosenttia kaikista jälleenmyyjistä jää tappiolle. Tappioon ei ole syynä edustajan laiskuus tai ammattitaidon puute vaan matemaattinen pakko, huonot ylihintaiset tuotteet ja alan yleisesti huono maine. Yksittäisen edustajan todennäköisyys menestyä on lähes olematon. Mitä rehellisemmin ideaa kaupitellaan, sitä huonommaksi menestymisen mahdollisuus käy. Vain valheen levittäjät voivat menestyä ja he pettävät ihmisiä mahdollisesti tarkoituksella.

Tappiolle jäävät jälleenmyyjät eivät ole välttämättä sen laiskempia, huonompia tai vähemmän asialleen omistautuneita kuin muutkaan. Silti heitä syyllistetään ja sanotaan, että onnistuminen on ihmisestä itsestään kiinni, mikä on valhe. Monet uskovat valitettavasti sen, että vika on heissä eikä petollisessa järjestelmässä, jonka on pakko suoltaa suustaan ulos häviäjiä, koska se on suunniteltu sellaiseksi! Vaikka joku jälleenmyyjä huomaisikin, ettei toiminnasta ole mahdollista ansaita niin helposti rahaa kuin on mainostettu, niin vain harva tunnustaa sen julkisesti. Ylpeyden vuoksi ei ole helppo tunnustaa itselleen ja muille, että on tullut huijatuksi. Mutta tunnustamalla asian voi päästä vapauteen väärästä syyllisyyden tunteesta. On parempi nolostua tyhmyytensä ja herkkäuskoisuutensa takia huijattuna kuin jatkaa turhia ponnistelujaan ja edesauttaa petoksen eteenpäin menemistä.

3. ”Tuotteella” ei ole todellista kysyntää markkinoilla eikä käyttöarvoa

Suurin osa asiakkaista on mukana verkostomarkkinoinnissa vain bisnesmahdollisuuden takia. He eivät ostaisi tuotteita ilman tätä porkkanaa. Kun he sitten epäonnistuvat bisneksessä, niin useimmat lopettavat samalla tuotteiden käyttämisen ja ostamisen. Jos joku jatkaakin niiden käyttämistä tämän jälkeen, niin se tapahtuu useimmiten myötätunnosta mukana olevaa perheenjäsentä, sukulaista tai ystävää kohtaan, joka jaksaa vielä yrittää. He ostavat tuottet häneltä. Ja sitä kauttahan he olivat alunperin mukaan bisnekseen tulleetkin.

Mikäli tuotteilla olisi itsessään käyttöarvoa, niin ihmiset jatkaisivat niiden käyttämistä riippumatta siitä, miten bisneksessä käy. Koska näin ei tapahdu, on se todistus siitä, että tuotteet ovat useimmille käyttäjille arvottomat, vailla merkitystä. Niillä ei olisi sijaa markkinoilla ilman kotoa käsin tehtävää liiketoimintaa ja ”helpon” rahan ansaitsemisen mahdollisuutta. Todellinen tuote on siis verkostomarkkinoinnin idea eikä mikään muu. Muut tuotteet ovat vain korea ulkokuori jo lähtökohdaltaan mädän bisneksen ympärillä. Kyseessä on itse asiassa hienostunut versio ketjukirjeestä. Mutta valitettavasti viranomaiset eivät ole kiinnostuneita estämään tämän huijauksen etenemistä.

Tosiasiassa verkostomarkkinoinnin kautta myytäviä tuotteita ei saataisi kunnolla lanseerattua markkinoille ilman ”bisnesmahdollisuutta.” Ja koska epäonnistuminen on vääjäämätöntä yli 99 prosentille jälleenmyyjistä, kyvyistä riippumatta, niin on moraalitonta kaupata tuotetta bisnesohjelman avulla. Varsinkaan, kun yksikään ketju ei anna totuudenmukaista kuvausta idean luonteesta, toimivuudesta ja tuottavuudesta.

4. Rikollisten ja huijareiden palkitseminen rankaisemisen sijasta

Useimmat verkostot vilisevät ammattimaisia värvääjiä, jotka eivät kaihda väärinkäytöksiä markkinoinnissa. Harhaanjohtaminen, sopimaton markkinointitapa ja hyvien liiketapojen vastainen toiminta rehottavat valtoimenaan. Suomessa rikotaan yleisesti Kuluttajansuojalain 2. luvun pykäliä 1 ja 2 sekä lakia petoksista ja muusta epärehellisyydestä.

Jos edustajaehdokkaita pidetään kuluttajina niin heille ei anneta heidän taloudellisen turvallisuutensa kannalta tarpeellisia tietoja ennen kuin he liittyvät verkostoon. Hyvien liikemiestapojen mukaista olisi ilmoittaa toiminnan todellinen kulurakenne ja riskit, kuinka suuri todennäköisyys on menettää toimintaan käytetyt rahat ja työpanos. Markkinointi sisältää puutteellisia, totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja, joista tärkein on nimenomaan häviämisen suuren riskin ilmoittamatta jättäminen. Koska alalla rikotaan jatkuvasti näitä määräyksiä ja jo maalaisjärjellä ajateltuna idean myyminen olisi mahdotonta, jos markkinointi olisi totuudenmukaista ja rehellistä, niin kaikkien kuluttajien ja yhteiskunnan kannalta paras ratkaisu olisi kieltää uuden lainsäädännön avulla kaikki verkostomarkkinointi maassamme. Verkostomarkkinointia ei voida korjata eikä parantaa eikä mikään laki poista sen rakenteessa olevaa petosta. Se on suunniteltu riistämään kuluttajilta työpanos ja rahat, mistä syystä sen harjoittaminen ja levittäminen pitäisi säätää rangaistavaksi rikokseksi.

Pääyhtiöillä olisi mahdollisuus erottaa verkostosta jokainen huijari, mutta ne eivät yleensä tee mitään. Miksi? Siksi, että nämä ammattilaiset tuovat heille kaikkein suurimman voiton! On myös mahdollista, että pääyhtiön omistajat ovat itse jälleenmyyjinä verkoston ylimmillä tasoilla ja johtavat kuluttajia harhaan mainonnallaan. Vaikka eivät olisikaan, niin pääyhtiöt eivät ole omien puheidensa mukaan missään vastuussa yksittäisten jälleenmyyjien ja tiimien toiminnasta! Nerokasta! Koska pääyhtiöitä syytetään vain harvoin laittomuuksista, niin ne saavat jatkaa huijauksiaan vuosikymmenestä toiseen ja viranomaiset jopa puolustavat heitä! Pimeyttä. Mutta näin sekä pääyhtiö että värvääjät saavat, mitä he alunperinkin lähtivät tavoittelemaan: huijata vähän monelta, mistä tulee paljon muutamille harvoille ja valituille.

Jotkut väittävät, etteivät verkostomarkkinointifirmat ole sen pahempia kuin muutkaan. Väärinkäytöksiä, moraalittomuutta ja rikollista toimintaa esiintyy lähes jokaisessa suuressa firmassa aina valtioita ja kuntia myöten. Mikä siis erottaa nämä verkostomarkkinoinnista? Mm. se, että länsimaisissa demokratioissa rikollisia ja väärintekijöitä yleensä rangaistaan, kun he jäävät kiinni rötöksistään! Miten on verkostomarkkinoinnissa? Siellä huijarit palkitaan yhä runsaammilla palkkioilla, promootioilla, kunniamaininnoilla ja huomionosoituksilla! Oi, mitä sankareita! Vai ovatko he? Minusta he ovat häpeäksi koko yhteiskunnalle ja heitä pitäisi lain säädännän avulla estää kokonaan toimimasta ja rangaista lain rikkomisesta vankeudella. Mikä on sinun kantasi asiaan?

Yleensäkin osoittaa löysää moraalia puolustella väärin tekemistä sillä, että ”niinhän muutkin tekevät!” ”Koska Pekka varasti, niin minäkin otin luvatta itselleni!” Ennen muinoin tämä oli täysin tuomittava perustelu. Miten lie nykyään, kun esimerkiksi autovarkaudesta on tehty ”luvaton haltuunotto”? Samasta rikoksestahan siinä on kyse, vaikka nimitystä on vaihdettu! Petoksella saatu taloudellinen hyöty on niin muodoin moraalisesti tuomittava rikos, vaikka sitä maallisella lainsäädännöllä puolusteltaisiinkin.

5. Harhaanjohtava markkinointi

5.1 Tuotteet

Tuotteista ei anneta riittävää tietoa asiakkaille. Niitä saatetaan mainostaa laihduttavina tuotteina, vaikka se on lain mukaan kiellettyä. Asiakkailla ei ole esittelytilaisuuksissa riittäviä mahdollisuuksia vertailla tuotteiden hintaa ja laatua muihin vastaaviin tuotteisiin. Tästä syystä ei kannata ostaa mitään heti ensimmäisessä tilaisuudessa. On viisaampaa ottaa ylös hintatiedot ja laatuominaisuudet ja verrata tuotteita tavallisesta kaupasta saataviin. Yleensä perinteisellä tavalla myydyt tuotteet ovat paljon, paljon halvempia kuin verkostomarkkinoinnin kautta saatavat. Väitetyt laatuominaisuudet pitävät vain harvoin paikkansa.

Ekoisti TV-ohjelmassa pesuaineiden ympäristöystävällisyys ja hinta-laatu vertailussa http://www.yle.fi/ekoisti/arkisto1/18-10.htm

5.2 Palkkioesimerkit

Merkittävä valttikortti mainonnassa ovat palkkioesimerkit. Suurilla palkkioillaan kerskaavat esittelijät johtavat asiakkaitaan harhaan. He eivät kerro, ovatko tulot netto- vai bruttopalkkioita. Yleensä mainitaan bruttopalkkiot, mutta kuluista ei puhuta mitään. Käytännössä kulut voivat olla satoja euroja kuukaudessa. Ehdokkaille annetaan näin tarkoituksella harhaanjohtava kuva todellisista tuloista, menestymisen todennäköisyydestä sekä työn helppoudesta.

5.3 Kuka sopii jälleenmyyjäksi?

Värvääjät sanovat jokaiselle ehdokkaalle, että ”juuri sinä voit onnistua myyntityössä!” On ihan sama minkälainen tausta henkilöllä on. Mitään erityisosaamista tai ammattitaitoa ei kuulemma tarvita. Tarvittavista kontakteista ja hyvästä maineesta ei puhuta mitään. Työn sanotaan olevan helppoa. Ei siis ole ihme, että jälleenmyyjien joukossa on paljon sellaisia ihmisiä, joita ei koskaan olisi pitänyt edes pyytää mukaan liiketoimintaan. Heillä ei ole käytännöllisesti katsoen mitään mahdollisuuksia onnistua bisneksessä, koska heiltä puuttuvat menestymiseen tarvittavat edellytykset. Heitä ei ole alun perinkään koskaan tarkoitettu myyntityöhön eikä yrittäjiksi. Mutta he ovat nielaiseeet syötin ja jääneet koukkuun. Seuraukset voivat olla tuhoisat: ihmissuhteet kärsivät, rahat menetetään ja oikeasta kutsumuksesta luovutaan väärän voiton tavoittelun vuoksi. Mieti siis tarkoin ennen kuin liityt mukaan mihinkään ketjuun! Oletko ”juuri sinä” se yksi harvoista riittävän toimeentulon ansaitsevasta menestyjästä vai kuulutko suureen petettyjen joukkoon?

Suomen lakien ja oikeuden ennakkopäätöksen mukaan prospekteilla on oikeus saada tietoonsa taloudellisen turvallisuutensa kannalta välttämättömät tiedot, jos esittelyssä vedotaan heidän taloudellisiin toiveisiinsa ja esitetään arvioita ansioiden tuomasta ostovoimasta. (Käytännössä tämä tarkoittaa mielestäni palkkioesimerkkien esittämistä) Näitä ovat:

1) Odotettu liikevaihto
2) Perustietoja markkinatilanteesta
3) Todennäköinen kulurakenne
4) Hinnoittelumahdollisuudet

Lisäksi värväystoiminnassa ei saa käyttää sellaisia henkilöitä, jotka eivät pysty antamaan värvättäville näitä tietoja.

GNLD oikeudenkäynnistä on saatavilla lisätietoa osoitteessa
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/mao/1994/19940014:
”Hyvän liiketavan vastaisuus – Jälleenmyyjäoikeus – Värvääminen”

Amerikkalainen Pyramid Scheme Alert Organisation ajaa maassaan lakiuudistusta, joka pakottaisi firmat kertomaan muitakin oleellisia tietoja ehdokkaille. Yksikään firma ei ole vielä vuonna 2000 vastannut heidän pyyntöönsä, joka on siis myös vetoomus lain muuttamisen puolesta. Miksi he vastaisivat? Nämä säännökset vaikuttaisivat suoraan katastrofaalisesti heidän myyntiinsä! Mutta hyvä puoli niissä on se, että ne suojaisivat kuluttajia entistä paremmin. Jos olet jälleenmyyjä, niin eikö sinun kannattaisi ehdottaa pääyhtiöllesi, että he näyttäisivät esimerkkiä muille firmoille ja alkaisivat käytännössä toimia muutosehdotusten pohjalta? Näin saisitte entistä enemmän uskollisia ja tyytyväisiä asiakkaita. Asiakkaiden määrä tosin laskisi luultavasti noin 80-90 %, mutta väliäkö sillä? 😉

Omasta mielestäni yleisen moraalin mukaista olisi ilmoittaa ehdokkaille:

1) Kuinka monta prosenttia jälleenmyyjistä on matemaattisen todennäköisyyden takia tuomittu häviämään jo liittyessään?
2) Kuinka hyvät mahdollisuudet on ansaita päätoiminen elatus?
3) Mitä erityistaitoja ja osaamista työssä vaaditaan? Paljonko koulutus maksaa ja kuinka kauan se kestää?
4) Minkälaisia kontakteja vaaditaan?
5) Minkälainen maine jälleenmyyjältä vaaditaan?
6) Tuotetta pitää saada rauhassa verrata muihin saatavilla oleviin perinteisellä tavalla myytäviin tuotteisiin hintansa ja laatunsa puolesta. Esittelytilaisuudessa tähän ei yleensä ole mahdollisuutta.
7) Kulurakenteen lisäksi muut todelliset riskit on mainittava. Näistä tärkeimmät ovat markkinoiden kyllästyminen ja alan yleisesti huono maine. Esittelytilaisuudessa ei saa vääristää totuutta esimerkiksi mainitsemalla, että tuotteet ovat niin halpoja, koska ne toimitetaan suoraan tuottajalta jälleenmyyjille ilman välissä olevaa tukkuporrasta. Käytännössä jälleenmyyjät maksavat kuljetukseen ja markkinointiin liittyvät kulut sekä yleensäkin kaikki kulut omasta pussistaan. (Postimaksut, varastointimaksut, puhelinmaksut, matkalaskut, verot, mainonta, toimistomateriaali, eläkevakuutukset, yrityksen perustamis- ja ylläpitomenot kuten kirjanpito, jne.) Jos asiakkaan annetaan ymmärtää, että jälleenmyyjillä on vain vähän tai ei ollenkaan riskejä, niin kyse on harhaanjohtavasta markkinoinnista ja hyvien liiketapojen vastaisesta toiminnasta, jopa petoksesta.
8) Asiakkaan on saatava tietää mihin hän sitoutuu ennen allekirjoittamistaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sopimusehtojen lukemista.

Tutustu Kuluttajaviraston kirjoituksiin verkostomarkkinointia koskien ennen kuin liityt mihinkään verkostoon ja toimi neuvojen mukaan.

6. Jälleenmyyjille palkkioina palautettavien myyntitulojen osuus ja motivoinnit

Moni verkostomarkkinointifirma erehdyttää jäseniään senkin suhteen, kuinka paljon myynnistä palautetaan ”jälleenmyyjille” palkkioina. Esimerkkifirmani SkyBiz.com väittää palauttavansa 70 %. Todellisuudessa pääyhtiö saa internet-sivustomyynnistä 30 % ja ns. hallinto- ja liittymiskuluista vielä 25 % lisää jokaista myytyä uutta sivustoa kohti. Koska vaihtuvuus ketjussa on noin 90 % tarkoittaa tämä lähes suoraan 22,5 % lisää kokonaismyyntiin, mikä jää lyhentämättömänä pääyhtiölle. Muissa firmoissa hallintokuluja vastaava menoerä ovat erilaiset aloituspaketit. Ne sisältävät yleensä myyntiohjeita ja liiketoimintaan liittyviä yleisiä ohjeita. Nerokas kikka saada tällainen materiaali myytyä yhä uudestaan! Se on pakko ostaa, vaikka samat tiedot voisi saada ylälinjasta lähestulkoon ilmaiseksi! Ovelaa!

Pääyhtiön hyödyksi tulee vielä lisätä voitto markkinointimateriaalin myynnistä. Tämän ”varjopyramidin” avulla riistetään tarkoituksellisesti herkkäuskoisia. Heitä yritetään motivoida lähes mahdottomaan suoritukseen. Sen sijaan että osoitettaisiin myötätuntoa epäonnistuneita kohtaan, heitä syyllistetään raa´alla tavalla. Epäonnistuminen johtuu useimmiten kuitenkin aivan muista tekijöistä kuin jälleenmyyjistä itsestään. Kuka haluaa olla mukana edistämässä tällaista lähimmäisen riistoa ja rääkkäystä?

Harhaanjohtaminen jälleenmyyjille maksettujen palkkioiden prosenttiosuudesta ei jää vielä tähän. Todellisuudessa pääyhtiöiden omistajat ovat mukana keräämässä palkkioita omilla ”tulokeskuksillaan” jokaisen yhtiöstä lähtevän verkoston haaran ylimmillä tasoilla. Jostainhan niiden on saatava alkunsa ja mikä olisikaan luonnollisempi vaihtoehto kuin omistajat itse? Näin he saavat maksimipalkkiot jokaisesta myydystä tuotteesta myös itsenäisenä jälleenmyyjänä! Nerokasta vai mitä?

Kokonaisuudessaan pääyhtiöt ja niiden omistajat saanevat reilusti yli puolet kaikesta myynnistä henkilökohtaisena voittona useimmissa verkostoissa. Tätä ei tietystikään kerrota julkisuudessa. Nyt voidaankin kysyä, ketä verkostot loppujen lopuksi rikastuttavat? Kaikki huippuansioihin päässeet jälleenmyyjät ovat yleensä pääyhtiön omistajia ja heidän läheisiään. Yksittäisten jälleenmyyjien mahdollisuudet rikastua ovat todella huonot. Todennäköisyys rikastumiseen eri firmoissa lienee noin 1/10 000 – 100 000. Uskotko pääseväsi tuohon joukkoon? 10 000 – 100 000 tulokeskusta ja/tai vuotuista kauppaa alalinjaasi: miten aiot onnistua siinä? Vai tulevatko nämä asiakkaat ja jälleenmyyjät sinne itsestään? Jos tulevat, niin miksei sitten kaikkiin ketjuihin samalla tavalla? Maailmahan olisi silloin täynnä verkostomarkkinoijia! Mutta käytännössä esimerkiksi Suomen väestöstä oli vuoden 1997 alussa vain 0,3 – 0,4 % jälleenmyyjiä eli 15000 – 17000 ja heistäkin vain noin tuhat aktiivisia . (Lähde, http://www.mol.fi/Tiepa/final/verkos.html) Miksi? Eikö idea kannatakaan kaikkia? Ei tietenkään. Kuten luvut osoittavat vain kuusi prosenttia jälleenmyyjistä jaksoi alkuinnostuksen ja pettymyksen jälkeen edes yrittää aktiivisesti. Kuinkahan moni heistä pärjäsi todella hyvin? Arvioni Robert L. FitzPatrickin ja omien tutkimusteni pohjalta on, että luusereita on keskimäärin yli 99 % kaikki verkostot huomioituna, mikä ei varmaankaan heitä kovin paljon totuudesta.

7. Löytävätkö tuotteet kuluttajansa?

Tuotteiden ostaminen on mahdollista vain jälleenmyyjille ja niille, joille he tuotteita markkinoivat. Tuotteita ei saa yleensä perinteistä kautta kuten esimerkiksi tavallisista kaupoista tai apteekeista, niiden hyllyiltä. Joitakin verkostomarkkinoinnin kautta myytäviä tuotteita saattaa olla saatavana apteekkien kautta, jos kuluttaja on saanut etukäteen tietoonsa, että tuote on olemassa ja sitä voi tilata apteekin kautta. Varastoissa näitä tuotteita ei ole kuin minimimäärä, esimerkiksi 1-2 purkkia Noni-kapseleita. Asiakas ei osaa kysyä niitä apteekista, ellei ole saanut tietää tuotteesta jonkun jälleenmyyjän kautta tai esimerkiksi alan messuilla, joiden osastoilta tuotteita on mahdollista niin ikään ostaa, jos joku saa luvan osallistua messuille itsenäisenä edustajana tai pääyhtiö tekee sen suoraan.

Jokaisen on ostettava tuotteet yleensä suoraan jälleenmyyjältä: tähän sääntöön on vain harvoja poikkeuksia. Löytävätkö ne nykyisellä tavalla markkinoituna tehokkaasti potentiaaliset kuluttajat? Eivät. Perinteisellä tavalla levitettynä ja markkinoituna ne olisivat useampien ulottuvilla. Ajattele vaikka tuotetta ”tarvitsevaa” asiakasta Rovaniemellä tai Kiovassa. Ellei verkostomarkkinointifirma ole laajentanut toimintaansa näihin maihin ja kaupunkeihin, on tämän kuluttajan lähes mahdotonta saada tuotetta. Kuvitellaanpa, että tuote olisi välttämätön hänen terveytensä kannalta! Nyt on olemassa suuri vaara, ettei hän saa tuotetta, koska se ei ole yleisesti tunnettu! Eikö ole siis hieman outoa, ettei valmistava firma ole antanut tuotetta yleiseen jakeluun, jotta se saavuttaisi jokaisen tarvitsevan? Vapailla markkinoilla myytynä tuote saavuttaisi yhä useamman lääkärin ja alan ammattilaisen tietouden ja sitä kautta se löytäisi myös lopullisen käyttäjänsä, apua tarvitsevan asiakkaan. (potilaan) Kaikki osapuolet hyötyisivät tuotteesta eniten, jos se markkinoitaisiin perinteisellä tavalla, edellyttäen tietysti, että tuote olisi tehokas ja hintansa arvoinen! Miksi verkostomarkkinointifirmat eivät siis myy perinteisiä jakelukanavia pitkin?

Jotkut perustelevat verkostomarkkinointifirmojen pysymistä vapaiden markkinoiden ulkopuolella sillä seikalla, että jos he tulisivat sinne tuotteineen, niin kilpailevat firmat alkaisivat valmistaa halpoja ja tehottomia jäljitelmiä tuotteista. Mutta mikä estää niitä tekemästä halpoja kopioita näistä tuotteista jo nyt?! Tuotteet ovat helposti kilpailijoiden saatavilla ja tutkittavissa: mikä siis estää heitä tekemästä niistä kopioita? Mikä vaikutus halvoilla ja tehottomilla kopioilla ja jäljitelmillä on sitten kuluttajien tottumusten kannalta? Jotkut saattavat ostaa vuosi toisensa jälkeen halpoja heikkolaatuisia jäljitelmiä, mutta monet tulevat ajan mittaan huomaamaan, että sittenkin on kannattavampaa ostaa ”aitoa ja alkuperäistä”, missä sekä hinta että laatu ovat kohdallaan. Näin varsinkin luontaistuotteiden ja terveyttä edistävien tuotteiden kohdalla, missä tehoton vaikutus huomataan nopeasti.

Halpoja kopioita ja piraatteja tehdään nykyään vaikka mistä: musiikista, taiteesta, ruoasta, urheiluvälineistä jne. Näillä on kuitenkin vain rajallinen kysyntä. Itse en esimerkiksi enää osta halpoja urheilukenkiä. Minulla ei ole siihen yksinkertaisesti varaa! Ostan mieluummin kerralla kunnon välineet alan ammattimaiselta myyjältä ja vasta huolellisen harkinnan ja sovittelemisen jälkeen. Jos ostaisin halvat jäljitelmäkengät, niin se saattaisi merkitä urheiluinnostukseni laantumista rakkojen ja hiertymien takia. Voisin lopettaa koko harrastuksen suuttumukseni ja pettymykseni vuoksi, kun en heti alunperin älynnyt sijoittaa enemmän rahaa kunnon tuotteisiin. Alkuperäisillä hyvillä tuotteilla on siis aina oma kysyntänsä ja menekkinsä, kunhan vain hinta ja laatu ovat kohdallaan. Hyvät tuotteet eivät tarvitse mitään porkkanaa mennäkseen kaupaksi: ne myyvät itse itsensä!

Verkostomarkkinoinnissa myyntityön tekevät usein amatöörimäiset ja ammattitaidottomat jälleenmyyjät, maallikot. Perinteisellä tavalla markkinoidut tavarat ja palvelut myydään ammattimaisten myyjien toimesta. Eikö kunniallinen tuotteita valmistava firma olisi mielissään, jo myyntityön tekisi amatöörien sijasta joukko ammattimaisia myyjiä?! Jo tätäkin taustaa vasten perinteinen myyntitapa on tehokkaampi kuin verkostomarkkinointi. Verkostomarkkinoinnilla on lisäksi erittäin huono maine yleisön silmissä. Sen kautta on vaikea myydä edes hyviä ja edullisia tuotteita huonoista ja ylihintaisista puhumattakaan. Koska ihmiset eivät luota verkostomarkkinointiin, niin he ostavat tuotteensa mieluummin perinteisestä kaupasta. Miksi siis verkostomarkkinointifirmat eivät siirry perinteiseen jakelu- ja myyntikanavaan?

Jotkut väittävät, että varsinkin luontaistuotteita ja terveyteen vaikuttavia lisäravinteita myyvät verkostomarkkinointifirmat todella auttavat asiakkaitaan. Nämä saavat tuotteista hyödyn sekä paremman terveyden että edullisen hinnan muodossa: monet ovat kuulemma parantuneet mitä erilaisimmista sairauksista alettuaan käyttää tuotteita. Olipa niin tai näin, niin uskon silti, että suurin osa sairastavista tai vastaavia tuotteita muuten tarvitsevista ihmisistä hankkii tuotteensa mieluummin toisaalta, perinteisistä kaupoista ja apteekeista. Verkostomarkkinointifirma on monille se viimeinen paikka, mistä apua haetaan, juuri sen huonon maineen vuoksi! Perinteiset kaupat ovat taas saavuttaneet asiakkaiden luottamuksen ja siten myös tuotteita on helpompi myydä sitä kautta. Jos oma terveyden tilani vaatisi joitain rohtoja, niin kääntyisin vasta viimeisenä vaihtoehtona verkostomarkkinoinnin kautta myytyjen tuotteiden puoleen. Uskon useimpien ihmisten ajattelevan samalla tavalla. Perinteisillä kaupoilla on asiakkaiden luottamus puolellaan. Ja jos vaikka jokin verkostomarkkinointituote toimisikin minulla terveyttä edistävästi, niin en silti alkaisi markkinoida sitä itse ja edistäisi verkostomarkkinointia sillä tavalla. En tahdo olla millään tavalla osallinen tämän petollisen idean levittämisessä. Hyvin harva haluaa. Verkostomarkkinoinnilla on siis potentiaalisia asiakkaita ja jälleenmyyjiä aika vähän! Toisin kuitenkin väitetään: koko maapallon väestö on potentiaalinen asiakas! Uskotko sen? Minä en usko.

Monet terveys- ja luontaistuotteita valmistavat ja myyvät firmat mainostavat tuotteitaan avoimesti terveyttä edistävinä ja sairauksia ehkäisevinä. Jos nämä väitteet pitäisivät todella paikkansa, niin miksi he myyvät niitä tehottoman jälleenmyyjäverkoston kautta? Useimmat tuotteita tarvitsevat sairaat ihmiset jäävät nyt kokonaan vaille mahdollisuutta käyttää niitä ja parantua! Vai onko niin, etteivät väitetyt terveysvaikutukset pidäkään paikkaansa? Paraneminen ja terveenä pysyminen ovat enemmänkin uskonasia ja terveiden elämäntapojen sekä liikunnan seurausta: monien asioiden summa. ”Ihmerohdoilla” ei ole mainittavaa vaikutusta ihmisten terveyteen.

Terveysvaikutuksia puolustellaan tieteellisillä tutkimustuloksilla. Tehdyt tutkimukset on rahoitettu usein firman omilla rahoilla: ovatko ne siis luotettavia? Miksei ”ihmetuotteita” ole hyväksytty lääkeaineeksi puolueettomissa valtioiden teettämissä tutkimuksissa, jos ne kerran ovat niin hyviä kuin väitetään? Mikäli terveysväittämät pitäisivät paikkansa, otettaisiin tuotteet varmasti ”kiljuen” apteekkien ja luontaiskauppojen valikoimaan! Ne saavuttaisivat samanlaisen menestyksen kuin Viagra konsanaan! Ja asiakkaat säteilisivät tyytyväisyyttä, kiitollisuutta ja terveyttä! Eikö tämä olisi kaikkien etu? Tietääkseni kaikkia verkostomarkkinointifirmojen kautta myytäviä tuotteita saa ilman lääkärin reseptiä, joten niitä voitaisiin myydä missä tahansa luontaiskaupassa, tavaratalossa tai ostoskeskuksessa. Eikö tämä kannattaisi kaikkia osapuolia eniten? Miksi siis myydä verkoston kautta eikä perinteisellä tavalla?

Terveystuotteiden tehoa mainostetaan jatkuvasti myös henkilökohtaisten todistusten avulla. Todistajat ovat useimmiten itsekin jälleenmyyjiä. Onkohan heillä oma lehmä ojassa? He saattavat tosin uskoa itsekin omat väitteensä, mutta sitä se rahanhimo ja ahneus teettävät. ”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.” Mutta verkostomarkkinoinnissa ei edes tämä tahdo aina pitää paikkaansa. Jälleenmyyjille jää vain muruset rikkaiden ruokapöydästä. Onkin kummallista, miten monet jaksavat ylistää kilvan tuotteita ja ideaa, vaikka ovat jo vuosikausia tahkonneet sen parissa saamatta aikaan minkäänlaista taloudellista turvallisuutta itselleen.

Jos tuotteet olisivat todella hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia, niin niitä kannattaisi ehdottomasti myydä tehokkaamman perinteisen jakelukanavan kautta. Silloin pääyhtiön voitto moninkertaistuisi ja asiakkaat tuotteen loppukäyttäjinä hyötyisivät parhaiten. Nyt tuotetta myydään kuin salaista kulttia. Vain ne, jotka joutuvat tekemisiin bisneksen kanssa saavat mahdollisuuden ostaa ja käyttää niitä. ”Erinomaiset” tuotteet hyödyttävät vain harvoja ja valittuja. Suuret kansankerrokset jäävät vaille tätä ”mahdollisuutta”. Sama pätee bisnekseen. Verkostomarkkinointia ei siis turhaan ole sanottu kultiksi. Kulttimaisuus on olennainen osa ammattimaista värväystoimintaa ja huijausta. Eikä se ole täysin pois suljettu mistään ketjusta?

8. Köyhien maiden riisto. Puolustuskyvyttömien, herkkäuskoisten ja kouluttamattomien ihmisten hyväksikäyttö

Yllä mainitut ovat verkostomarkkinoinnin suosituin kohderyhmä. Juuri näitä ihmisiä houkutellaan jälleenmyyjiksi! Heille ei niinkään myydä itse tuotteita, koska he eivät niitä tarvitse. Heillä ei ole aina edes mahdollisuutta käyttää niitä varattomuutensa tai tiedon ja taidon puutteen vuoksi. (esim. internet-palvelut) Miten luulet tällaisten ihmisten pärjäävän huonomaineisessa bisneksessä?

SkyBizin johtaja James Brown on sanonut, että pelkästään Intiassa on noin 300 miljoonaa potentiaalista internet-palveluja tarvitsevaa asiakasta. Mikä on totuus? Onko heitä niin paljon? Ei ole. Näille ehdokkaille pitäisi ensin rakentaa sähkönjakelukanavat ja puhelinverkosto, minkä jälkeen tulisi hankkia tietokoneet ohjelmistoineen. Heidän olisi kuitenkin tarpeellisempaa käyttää vähät rahansa ruokaan, vaatteisiin ja asumiseen. Nyt heille myydään tuotetta, johon heillä ei ole varaa ja jota he eivät pysty koskaan käyttämään.

Todellisuudessa heille myydään vaikeasti toteutettavissa olevaa unelmaa helposta rikastumisesta, joka yritys on tuomittu epäonnistumaan. Vain vähemmän kuin yksi kahdestatuhannesta jälleenmyyjästä pystyy ansaitsemaan edes päätoimisen elantonsa bisneksellä puhumattakaan rikastumisesta. Rikastua voi vain omistamalla useita tulokeskuksia ja silloinkin mahdollisuus on häviävän pieni. Tarvitsisit todennäköisesti kymmeniä tuhansia tai liki satatuhatta henkeä käsittävän alalinjan. Miten luulet onnistuvasi tässä? Mahdollisuutesi huonontuvat sitä mukaa, mitä kauemmin firma on ollut olemassa. Potentiaalisten asiakkaiden määrä vähenee vähenemistään. Ja tappiolle jäämisen riski kasvaa samassa suhteessa.

Jos ”Jimin” mainitsemat 300 miljoonaa intialaista lähtisivät mukaan SkyBiziin niin heistä yli 291 miljoonaa olisi tuomittu varmasti epäonnistumaan jo liittyessään! (97 %) Onko siis moraalisesti oikein markkinoida tuotetta kehitysmaihin? Yhtiö ja jälleenmyyjät väittävät kaikella tällä auttavansa kehitysmaita! He vievät verkostoa eteenpäin teknologisen kehityksen nimissä. He saattavat lahjoittaa ”armopaloina” osan myyntivoitostaan hyväntekeväisyyteen ja yrittävät sillä puhdistaa julkisivuaan. Mutta totuus on karmea: he ryöstävät köyhän kansan ja antavat rippeet takaisin almuina ja kerskaavat vielä tekevänsä palveluksen! Voisiko tämä olla syntiä? Huolestuttavaa on se, että Intian hallitus antaa tukensa SkyBizin operaatioille!

Muistakaamme miten Albanian kävi 90-luvulla! Vapauduttuaan kommunismin ikeestä, verkostomarkkinointifirmat ryöstivät jo ennestään köyhän kansan viimeisetkin säästöt! Petetyt ihmiset jätettiin tyhjin taskuin entistä kurjempaan tilaan. Auttoivatko pääyhtiöt kärsiviä ihmisiä? Eivät. Auttoivatko johtavat jälleenmyyjät ja värvääjät? Eivät. He hymyilivät ja keräsivät rahat ja alkoivat etsiä uutta huijauksen kohdetta ja uusia keinoja omaisuutensa kartuttamiseksi. Kuka hyväksyy tällaisen riiston ja tahtoo olla siitä osallinen? Sinäkö?

9. Markkinoiden kyllästymisen kieltäminen

Verkostomarkkinoijat kieltävät markkinoiden kyllästymisen. He sanovat: ”Monet firmat ovat jatkaneet toimintaansa kymmeniä vuosia eivätkä markkinat ole vieläkään kyllästyneet!” ”Uusia ihmisiä syntyy jatkuvasti ja he ovat potentiaalisia verkostomarkkinoijia, joten markkinat eivät koskaan kyllästy!” Tämänkaltaisia epätoivoisia yrityksiä tosiasioiden pimittämiseksi vilisee verkostoissa. Mutta mikä on totuus kysynnän ja tarjonnan laista verkostomarkkinoinnissa? Dean VanDruff käsittelee tätä aihetta erinomaisesti artikkelissaan ”Mikä on vikana verkostomarkkinoinnissa?”. Samoin Teemu Mäntynen Pyramidisivuillaan (sivusto on poistettu netistä). Nyt on minun vuoroni.

Markkinoiden kyllästymisellä tarkoitetaan sitä, että tarjonta ylittää kysynnän. Tuotteita tarjotaan siis enemmän kuin mitä ostajia löytyy. Myynti ei kokonaan tyrehdy: sitä vain ei ole tarpeeksi, jotta kaikki yrittäjät saisivat siitä toimeentulon.

Omalla paikkakunnallani eräs pieni ja yksityinen kodinkoneliike sulki vast´ikään ovensa lopullisesti. Kaupunkiin tuli suuri kansainväliseen ketjuun kuuluva kilpailija. Sen tavoitteena on saavuttaa tietty markkinaosuus alueen myynnistä. Tähän se pyrkii tehokkaan markkinoinnin ja ennen kaikkea jatkuvasti muita halvempien hintojen avulla. Myynnin volyymi ratkaisee. Tämä kilpailija on toistaiseksi onnistunut yrityksissään. Vaikka jokaiselle kauppiaalle riittääkin asiakkaita, niin kaikille niitä ei riitä tarpeeksi. Heikoimmat tippuvat pelistä pois, kunnes markkinoilla vallitsee tasapaino eli tuotteiden tarjonta ja kysyntä ovat yhtä suuret. Tämä on talouselämän perusasioita kaikissa markkinatalouksissa. Vain verkostomarkkinointi väittää olevansa ulko- ja yläpuolella tämän lainalaisuuden. Mutta se vain väittää olevansa sitä: käytännössä sama laki koskee sitäkin.

Verkostomarkkinoinnissa markkinoiden kyllästyminen ilmenee ennen kaikkea tiimi- ja yksilötasolla. Mitä myöhemmin verkostoon liittyy, sitä huonommat ovat mahdollisuudet menestyä. Tästä johtuen värvääjillä on aina valtava kiire ehtiä ensimmäisten joukkoon, kun uusi firma ja ”tuote” ilmaantuu markkinoille. Puhutaan ”getting in early” eli ”liity nopeasti mukaan” -periaatteesta menestymisen tavoittelun yhteydessä. Tällä kiireellään värvääjät tunnustavat markkinoiden kyllästymisen olevan kylmä fakta huonomaineisella alallaan. Kaikki ehdokkaat eivät sitä valitettavasti tiedä, vaan liittyvät mukaan ja antavat huijata itseään.

Verkostomarkkinoinnissa on toki mahdollista, että jotkut onnistuvat pysyttelemään ”ylätasoilla” loppuun eli kuolemaansa asti ja rikastuvat työllään. Näitä ovat yleensä ainoastaan pääyhtiöiden omistajat ja ne heidän ystävänsä, joilla on ylimmät tulokeskukset suoraan pääyhtiön alla. Tällaisia ihmisiä on olemassa todella vähän. Suurimmissakin firmoissa heitä on vain muutamia.

Kun uusi verkostomarkkinointifirma perustetaan, niin aluksi pyramidi kasvaa ylhäältä eli pääyhtiöstä, omistajista ja ammattivärvääjistä alaspäin. Tässä vaiheessa koko yhtiö on vielä vaarassa romahtaa ja mennä konkurssiin. Monet tekevätkin niin. Mutta kun tietty määrä ammattimaisia värvääjiä on saatu riveihin, niin omistajat alkavat olla turvassa. Vaikka jälleenmyyjien vaihtuvuus alimmilla tasoilla on noin 95 prosenttia kahdessa vuodessa, niin aina löytyy niitä, jotka elämäntilanteensa vuoksi tarttuvat syöttiin. Ne, jotka kärsivät tappion, ovat kaukana pääyhtiöstä ja ensimmäisistä tulokeskuksista. Silti he uskovat voivansa voittaa. Toiveet ja unelmat, helpon elämän tavoittelun kiusaukset ja rikkauden viettelykset, voivat langettaa meistä kenen tahansa ahneuden syntiin.

Yksittäisten alempien tasojen tiimien myynti ja saavutettu markkina-asema pysyvät vakiona vain sattumanvaraisesti. Kukaan ei yritä rajoittaa jälleenmyyjien määrää. Alueellinen tarjonta kasvaa, mutta kysyntä vähenee. Kaikki eivät onnistu laajentamaan toimintaansa oman paikkakuntansa ulkopuolelle. Ja vaikka onnistuisivatkin aina ulkomaita myöten, niin kyllästymispiste tulee aina jossakin vastaan. On siis väistämätöntä, että alalinja lähtee jossain vaiheessa romahtamaan. Sinne kerääntyy yhä enemmän luusereita. Lopulta he jättävät leikin kesken ja niin ylälinjan tulot alkavat pienetä. Pyramidi purkautuu kerros kerrokselta. Romahdus voi olla järjestelmän luonteesta riippuen hyvinkin nopea. Mutta ennenkuin kuin koko tiimi tai yhtiö on kaatunut, ovat ne harvat voittajat ehtineet tehdä hyvän tilin ”hölmöjen” kustannuksella. Mikään pyramidi ei nimittäin voi pysyä pystyssä, kun sen perustus sortuu!

Useimmilla ammattivärvääjillä on yhtä aikaa monen eri firman verkostot rakenteilla. He etsivät koko ajan sitä ”kultaista suonta”, mikä lähtisi vetämään hyvin. Ja kun he sellaisen löytävät, niin silloin he panevat siihen paljon aikaansa ja tarmoansa, kunnes ovat imeneet alalinjansa kuiviin. Kun myyntikäyrät laskevat pysyvästi, on aika myydä kyllästynyt linja pois, jos joku sen vielä ostaa. Tällä tavalla pelaten ja taktikoiden monet pysyttelevät mukana vuodesta toiseen, vaikkeivat koskaan pääse riittävän korkealle tasolle missään yksittäisessä suurfirman ketjussa pystyäkseen kokonaan vetäytymään syrjään työnteosta. Esitetyt toiveet lisääntyvästä vapaa-ajasta ja aikaisesta eläkkeelle siirtymisestä ovat utopiaa myös ammattivärvääjille.

Ammattivärvääjät tietävät varmasti, missä ovat mukana, mitä tekevät ja miten. Heillä ei ole enää lainkaan moraalia. Liikemiesetiikka ja hyvät liiketavat ovat heille vain haaste, miten rikkoa niitä kenenkään alalinjalaisen ”verkostouskovan” huomaamatta. Ja sen verran he ovat tässä toimessaan kokemusta hankkineet, että onnistuvat siinä useimmiten. Valitettavasti.

Verkostomarkkinoinnille on luonteenomaista merkillinen sankareiden henkilöpalvonta. Se saa monet kannattamattomana bisnestä jatkavat jälleenmyyjät seuraamaan uskollisesti näitä verkostoguruja firmasta toiseen. Vuosi vuoden jälkeen he kulkevat idoliensa vanavedessä, mutteivat itse pääse koskaan kunnolla voitolle. He eivät saa edes päätoimista toimeentuloa verkostomarkkinoinnista. Jostain he silti jaksavat ammentaa turhaa optimismia heille mahdottoman haaveen toteuttamiseksi. Hukkaan heitettyä aikaa?

Markkinoiden ennalta määrittämisessä ja arvioimisessa verkostomarkkinoijat tekevät älyllisen pohjanoteerauksen, kun luulevat alalinjansa uskovan mitä tahansa. He väittävät, että kaikki maailman ihmiset ovat potentiaalisia asiakkaita! Tämä on karkea valhe. Vapaissa markkinatalouksissa mikään tuote ei saavuta monopoliasemaa eli sataa prosenttia markkinoista. Eivätkä suinkaan kaikki ihmiset ole potentiaalisia verkostomarkkinoijia. ”Sielujen markkinat” kyllästyvät itse asiassa yllättävän nopeasti. Varsinkin Suomen kaltaisessa pienessä maassa, missä kaupungit ja kylät ovat vähäväkisiä, on erittäin vaikeata päästä voitolle bisneksessä. Koska verkosto tuottaa jatkuvasti yli 90 prosenttia tyytymättömiä asiakkaita niin sana sen petollisesta luonteesta leviää nopeasti. Nekin ehdokkaat, jotka ovat epäröivällä mielellä jäävät lopulta ketjun ulkopuolelle. Ne, jotka haluavat olla siinä mukana ovat jo sitä. Ja ne, jotka eivät koskaan halua liittyä mihinkään verkostoon, eivät ole koskaan edes olleet potentiaalisia asiakkaita. Näin siitä huolimatta, että värvääjät yrittävät uskotella muuta.

Kielteisesti verkostomarkkinointiin suhtautuvia tulee aina olemaan suuri enemmistö ihmiskunnasta. Matemaattinen todennäköisyys sanelee aina ennalta sen, että ylivoimaisesti suurin osa jälleenmyyjistä jää tappiolle liiketoiminnassaan ja on tyytymätön asiakas. Tyytymättömyydellä ja negatiivisilla asioilla on taipumus levitä nopeammin kuin hyvillä asioilla. Varsinkin hyvinvointiyhteiskunnassa. Tästä syystä verkostot pyrkivät niin voimakkaasti leviämään kehitysmaihin. Viimeinenkin ripe alan inhimillisyydestä ja ihmisrakkaudesta katoaa, kun näemme, miten verkostomarkkinointifirmat riistävät riistettyjä ja sortavat sorrettuja. Eikä tämä vielä riitä. Kaiken lisäksi he väittävät tekevänsä näille ihmispoloille palveluksen ja hyvän työn! En totisesti halua lukeutua näiden riistäjien joukkoon!

Verkostomarkkinointia verrataan franchise-yrittämiseen. McDonald´s hampurilaisketju on franchise-liiketoimintaa. Joku valvoo tarkasti, ettei tietylle alueelle perusteta liikaa hampurilaisravintoloita, jotta jokaisella yrittäjällä on todellinen mahdollisuus menestyä. Verkostomarkkinoinnissa kukaan ei valvo yrittäjien määrää vaan verkosto pyrkii kasvamaan hillitöntä kasvua ilman rajoituksia ja valvontaa, koska jokainen yksittäinen edustaja tarvitsee alalinjaansa uusia jäseniä, jos mielii menestyä. Verkostomarkkinointi on suunniteltu kyllästämään markkinat. Jos sitä verrataan franchise-toimintaan, niin jokaisessa kadun liikehuoneistossa pitäisi olla hampurilaisravintola, koska jokainen yrittäjä haluaa voittoa ja se on mahdollista vain liittämällä uusia jäseniä verkostoon. Tämäkään ei vielä riitä, vaan ravintola tulisi perustaa jokaiseen asuntoon ja asunnon jokaisen asukkaan huoneeseen tai vuoteen äärelle, sillä muutein ei ole mahdollista, että jokainen saisi toiminnasta voittoa. Sittenkään ravintoloita ei olisi tarpeeksi, koska alatasoilla on aina eksponentiaalisesti enemmän häviäjiä kuin ylätasoilla voittajia. Muutama ammattivärvääjä tienaa pääyhtiöiden kanssa leipänsä riistämällä yli 99% jälleenmyyjistä ja syyllistää heidät siitä, että ovat tulleet huijatuiksi. Pääyhtiöt ja amamttivärvääjät eivät ole jälleenmyyjien ystäviä vaan verivihollisia. He toivovat, että mahdollisimman moni menettäisi rahat ja työpanoksen heidän hyväkseen. He ovat sydämettömiä, kylmiä, paatuneita ja pahanilkisiä rikollisia, jotka osaavat kyllä tekeytyä ystävällisiksi ja ovat lipeväkielisiä mielistelijöitä, oman etunsa tavoittelijoita. On parasta, että sanoudut kokonaan irti näistä ahneuden ja itsekkyyden myrkyttämistä ihmissieluista, sillä he tuhoavat sinun ja sinun läheistesi elämän.

10. Yliopistoissa opetetaan verkostomarkkinointia?

Verkostomarkkinointia opetetaan väitteiden mukaan monessa kuuluisassa ja arvostetussa yliopistossa maailmanlaajuisesti. Käytännössä tällaisia yliopistoja on vaikeata löytää. Mutta jos sitä opetetaan, niin tärkeää on se, miten sitä opetetaan! Jos opetus on eksaktia tiedettä eli asiaa tutkitaan puolueettomasti ja analyyttisellä kritiikillä, niin opettajat eivät voi jättää huomiotta totuutta alan yleisistä ongelmista. Näitä ovat markkinoiden kyllästyminen, varsinaisten tuotteiden toisarvoinen merkitys ja bisnesidean ensisijainen myyminen, alan väärinkäytökset, lain porsaanreikien hyväksikäyttö moraalittomalla tavalla, kehitysmaiden riisto ja eri maiden lainsäätäjien ja -valvojien suhtautuminen verkostomarkkinointiin vakavana yhteiskunnallisena uhkatekijänä. Mikäli opetuksessa vaietaan näistä asioista ja kerrotaan vain alan ns. positiiviset puolet on syytä tarkistaa kuka maksaa opetuksen: se saattaa hyvinkin olla verkostomarkkinointifirma. Rahaa vastaan kuka tahansa saattaa toimia verkostomarkkinoinnin puolestapuhujana, mutta omatunto saattaa palauttaa nämä ”mannekiinit” totuuteen kuten kävi Jari Sarasvuolle. Hän on sanonut Iltalehden artikkelissa: ”En usko verkostomarkkinointiin, enkä suosittele sitä kenellekään. Koen itse tulleeni nöyryytetyksi. Olisin halunnut uskoa toimintaan, mutta ihmisten ahneus vei voiton.”

11. Ketkä puolustavat verkostomarkkinointia ja pitävät sitä eettisesti ja moraalisesti hyväksyttävänä?

En ole vielä tavannut yhtäkään puolueetonta henkilöä, joka tutustuttuaan tarkemmin verkostomarkkinointiin antaisi siitä hyvän todistuksen. Kaikki puolustajat tai heidän läheisensä ovat mukana toiminnassa. Ne, jotka eivät ole tarkemmin ottaneet asiasta selvää, eivät ole kykeneviä arvioitsemaan näin nerokasta huijausta. Sen paljastaminen vaatii aikaa ja puolueettoman vilpitöntä halua löytää totuus.

12. Verkostomarkkinointi on todettu oikeudenkäynnissä lailliseksi

Verkostomarkkinointia on väitetty lailliseksi viittaamalla oikeudenkäyntiin Amway/ Quickstaria vastaan, joka päättyi 8.5.1979. Tuossa oikeudenkäynnissä ei kuitenkaan päätetty sitä, onko verkostomarkkinointi laillista vai ei. Moni verkostomarkkinointifirma on tuomittu tuon oikeudenkäynnin jälkeen laittomana pyramidina. Jos lait ja asetukset olisivat ajan tasalla kuluttajan suojan parantamiseksi, niin jokainen verkostomarkkinointifirma voitaisiin tuomita laittomana pyramidina. Suomessa ei ole käyty vastaavaa oikeustaistelua, mutta ehkä sellainen vielä jatkossa tullaan näkemään. Haastakaa minut oikeuteen näiden sivujen johdosta, niin teen rikosilmoituksen firmastanne ja vien asian oikeuteen, jolloin nähdään, mitä mieltä Suomen oikeuslaitos on verkostomarkkinoinnin laillisuudesta nykyisten lakien ja asetusten pohjalta tarkasteltuna. Kun kirjanpitonne tarkistetaan ja löydetään kaikkien jälleenmyyjien lukumäärä sekä maksetut palkkiot ja miten ne ovat jakautuneet jälleenmyyjien kesken, voidaan siitä päätellä, onko kyseessä laiton pyramidi vai ei. Kirjanpidon väärentäminen ja todisteiden hävittäminen ei auta asiaa, sillä etsin käsiini riittävästi entisiä jälleenmyyjiä, joiden puuttuminen kirjanpidon ja hallinnon tiedoista todistaa sen, että tietoja on hävitetty ja salattu poliisitutkinnalta. Julkisuus on voimakeino, jota aion käyttää, mikäli joudun oikeustaisteluun. Saamme siten Suomeen ennakkopäätöksen siitä, onko verkostomarkkinointi todettava laittomaksi sen pyramidirakenteen ja epäoikeudenmukaisen palkkiojärjestelmän vuoksi vai ei. Samalla tulee määritellyksi se, onko verkostomarkkinointi suoramyyntiä vai laitonta rahankeräystä tai muuta rikollista toimintaa.

Lisätietoa Amway oikeudenkäynnistä:
http://www.amquix.info/quixtar_pyramid-q-a.html

Yhteenveto suhtautumisestani verkostomarkkinointiin yleensä

En usko, että kovin monella verkostomarkkinoinnin kautta markkinoitavalla tuotteella olisi todellista kysyntää markkinoilla ilman ”porkkanaa” eli ”mahdollisuutta” ansaita helposti lisätuloja. Jos olisi, niin tuotteiden myynti ja markkinointi perinteisellä tavalla olisi paljon kannattavampaa pääyhtiölle ja myös enemmän hyödyksi lopulliselle käyttäjälle. Verkostomarkkinoinnilla ei ole siksi mitään perusteltua moraalisesti hyväksyttävää syytä olemassaoloonsa. Suurin syy, miksi jokin yhtiö valitsee verkostomarkkinoinnin tuotteitensa ja palveluidensa myyntiin on se, että jälleenmyyjät maksavat pääyhtiölle tekemästään työstä naamioitujen liittymismaksujen eli erilaisten aloistuspakettien, internetkauppapaikan ja markkinointimateriaalin muodossa. Sen lisäksi jälleenmyyjät käyttävät pääyhtiön tuotteita. Suuri osa kulutuksesta onkin verkoston sisäistä kulutusta, joka aiheutuu bisnesidean myymisestä. Perinteisestä työstä saa aina vähintäänkin minimipalkan ja perinteisen yrityksen perustaja maksaa itselleen heti palkkaa yrityksen myyntituloista, mutta verkostomarkkinoinnissa työn teosta joutuu itse maksamaan alusta asti. Tämä on kylmä totuus mahdollisesti yli 99 %:lle jälleenmyyjiä. Pääyhtiöt ovat mielissään, kun heille maksetaan siitä, että heidän tuotteitaan myydään ja mainostetaan. Työvoimakustannukset ja markkinointikustannukset ovat kääntyneet liiketoiminnaksi, joka tuottaa yhtiölle suuria voittoja. Siinä syy siihen, miksi jokin yhtiö lähtee mukaan verkostomarkkinointiin!

Verkostomarkkinointi on kehitetty versio laittomasta ketjukirjeestä, jossa tarkoituksena on kerätä verkoston sisällä rahaa alatasoilta ylätasoille ja pääyhtiöön: laiton pyramidi. Harvat rikastuvat ja miljoonat ja taas miljoonat häviävät rahaa verkostoihin. Mahdollisuudet ansaita edes vähän lisätuloja ovat todella huonot. Toiminta vaatii jälleenmyyjiltä aina alkusijoituksen ja kuluja mennäkseen eteenpäin. Jos ei ole varsinaisia suuria sijoituksia tai kuluja, niin itse tuotteen käyttäminen tulee usein kalliimmaksi kuin muuta kautta hankittuna. Ja jälleenmyyjä tarvitsee itse tuotetta todellisuudessa hyvin harvoin: suuri osa tuotteista jäisi myymättä ellei olisi ansiomahdollisuuden porkkanaa.

Joku firma saattaa toimia siten, että se myy toisten hyvän maineen omaavien firmojen tuotteita ja palveluja. Nämä voivat olla todellisuudessa halvemmat loppukäyttäjälle kuin muuta kautta ostettuna. Mutta jälleenmyyjäksi ryhtyminen maksaa aina tietyn aloituspanoksen. Tämä aloituspanos on suurimmaksi osaksi vain pimitettyä rahankeruuta ylälinjaan. Sitä vastaan saa joitakin työtä ”helpottavia” alkuun auttavia neuvoja ja markkinointimateriaalia, joiden todellinen arvo on vain murto-osa liittymismaksusta. Samat tiedot voisi jokainen ylälinjan jälleenmyyjä siirtää alalinjaansa lähes maksutta. Pääyhtiön tarkoitus on nykyisellä tavalla kerätä nerokkaasti rahaa itselleen ja muutamille ylimpien tasojen jälleenmyyjille.

Jokainen verkoston linja saa alkunsa pääyhtiöstä. Ylimmät tulokeskukset omistaa joku pääyhtiön osakas tai heidän perheensä jäsen, sukulainen tai tuttava tai pörssiyhtiöissä jotkut ammattimaiset värvääjät tai tiimit. Tarkoituksena on rikastuttaa heitä harhaanjohtavan markkinoinnin avulla ja suurimman hyödyn saa aina pääyhtiö. Se menisi mahdollisesti konkurssiin ilman verkostomarkkinoinnin ideaa jälleenmyyjineen, koska tuotteille ei muuten olisi todellista kysyntää. Ja kuten sanottu, verkostomarkkinointifirma, joka myy vain toisten firmojen tuotteita, eli toimii vähän kuin asunnon välittäjät, on sekin petollinen luonteeltaan myymällä jälleenmyyntisopimuksia ja bisnes-ideaa korkealla ylihinnalla. Jos ns. rehelliset palveluita tuottavat suuryhtiöt tietäisivät verkostomarkkinoinnin todellisen luonteen, he mitä todennäköisimmin sanoutuisivat siitä irti.

Jokaisessa verkostossa on mukana tiimejä, jotka tahallisesti johtavat asiakkaitaan harhaan tämän bisnesmahdollisuuden ”erinomaisuuden”, ”työn helppouden” ja osin myös varsinaisten tuotteiden laadun ja vertailukelpoisen hinnan suhteen. Jos pääyhtiöt olisivat rehellisiä, niin he rankaisisivat väärinkäytöksistä. Näin tehdään kuitenkin kovin harvoin: itse en ole kuullut yhdestäkään toteutetusta rankaisutoimesta petollisia jälleenmyyjiä kohtaan. Jos firmat olisivat rehellisiä, he erottaisivat jokaisen vilpillisen jälleenmyyjän verkostostaan viimeistäänkin kolmen valituksen jälkeen. Käytännössä toiminta on kuitenkin niin sisäänpäin lämpiävää ja sukulais- sekä ystävyyssuhteiden kautta etenevää, että vain hyvin harva totuuden nähnyt jälleenmyyjä tai prospekti viitsii lähteä valittamaan läheisiään vastaan. Verkostomarkkinointifirmat tietävät tämän ja iloitsevat siitä, että heidän toimintansa on kutakuinkin turvassa lakia vastaan. Yleensäkin suurin osa nostetuista virallisista kanteista ja syytteistä kohdistuu yksittäisiin jälleenmyyjiin ja tiimeihin, koska pääyhtiö ei sopimusten mukaan vastaa lainkaan heidän toiminnastaan. Ovathan he ”riippumattomia” yksityisiä yrittäjiä. Kaiken kaikkiaan nerokasta!

Verkostomarkkinointifirmat ovat jo lähtökohdaltaan eli suunnitteluvaiheesta asti petollisia. Olipa sitten kyseessä perheen omistama yksityinen firma tai pörssiyhtiö, niin pääyhtiöllä on jo ennen verkostomarkkinointitoiminnan aloittamista tiedossaan yksittäisten jälleenmyyjien todennäköiset mahdollisuudet menestyä toiminnassa. Vain noin 5 % jatkaa toimintaa yli kaksi vuotta ja suurin osa jää väistämättä tappiolle kyvyistään huolimatta. Silti he mainostavat liikeideaa ”loistavana” ja työtä ”helppona”. Monia muitakin harhaanjohtavia ilmaisuja he käyttävät myydessään bisnesmahdollisuuden verukkeella tuotteita, jotka ovat käyttäjilleen useimmiten arvottomia ja tarpeettomia. Vaikka tuotteet olisivat hinta-laatusuhteeltaan edullisia ja niillä olisi kysyntää, ei se oikeuta johtamaan harhaan jälleenmyyjiä, joilta viedään petoksella ja huijauksella rahat sekä työpanos huijareiden hyväksi.

Minulla ei ole todellakaan paljon hyvää sanottavaa mistään verkostomarkkinointifirmasta. Verkostomarkkinointi on tarkoituksella suunniteltu tuottamaan yli 99% häviäjiä, joiden rahoilla pääyhtiöt ja alle 1 % jälleenmyyjistä elävät. Toiminta pitäisi tästä syystä kieltää lailla ja pyydän teitä ottamaan yhteyttä omaan kansanedustajaanne, että lakialoite saataisiin alulle. Kirjoita lyhyesti vetoomus omalle kansanedustajallesi ja viittaa kotisivuihini tiedon lähteenä. Älä kuormita kansanedustajia pitkillä viesteillä.

Verkostomarkkinoinnin Vika on suunnittelusta lähtien verkostojen yläpäässä, johtavissa jälleenmyyjissä, tiimeissä ja pääyhtiössä. Suurin osa alatasojen yksittäisistä jälleenmyyjistä on varmastikin ihan tavallisia ja kohtalaisen rehellisiä työntekijöitä. Heitä en syytä. He ovat enemmänkin uhreja kuin syyllisiä, mutta ajattelemattomia sellaisia. He ovat langenneet ahneuden virittämään ansaan, kun ovat luulleet saavansa helposti rahaa. Helppoa rahaa ei ole olemassakaan ja jos joku sitä mainostaa, niin älä usko! Se on varmasti petosta ja huijausta.

Suurin osa lopettaneista jälleenmyyjistä tajuaa lopulta ”kantapään kautta”, ettei bisnes ole kannattavaa. Mutta valitettavan moni heistä kärsii vääristä syytöksistä ja pitää itseään syyllisenä epäonnistumiseen, mikä ei ole läheskään koko totuus asiassa.

Miksi tein nämä sivut? Auttaakseni heikkoja, herkkäuskoisia ja väärin perustein syyllistettyjä lähimmäisiä. Minua on turha syyttää epäonnistumisesta, koska jo muutaman päivän kuluttua värvätyksi tulemisestani havaitsin oman ylälinjani valheet ja moraalittomuuden ja jäin heti vapaaehtoisesti pois heidän toiminnastaan. Sen voin kuitenkin tunnustaa, että minua on huijattu ja se loukkasi minua syvästi, koska huijarit käyttivät saarnamiehiä ja Herran Jeesuksen nimeä hyväksi huijatessaan minua. Jumalan avulla annoin kaikille heti anteeksi, mutta suojellakseni lähimmäisiä vastaavalta petokselta, olen kirjoittanut nämä sivut. Minulla meni noin pari kuukautta tiimistä irtisanoutumisen jälkeen, ennen kuin sain armon tietää enemmän alasta ja tulin huomaamaan sen nerokkaaksi huijaukseksi. Huijausten takana on lipeväkielisiä psykologisia manipuloijia, jotka osaavat vedota ihmisten ahneuteen oikealla tavalla ja he osaavat käyttäytyä päällisin puolin kunnioitusta herättävällä tavalla. Kulissien takana nuo huijarit nauravat partaansa ja tekevät pilkkaa yksinkertaisilla uhreillaan, joita he ovat ovelasti harhauttaneet levittämällä valheita verkostoon ja kiskoneet heistä hyötyä petoksen avulla. Verkostomarkkinoinnin takana on suuret rahavirrat ja lobbaajien sekä lakimiesten armeija, joka pitää huolen siitä, etteivät lainsäätäjät uskalla lähteä rajoittamaan heidän toimintaansa lakien ja asetusten avulla. Monet hallitukset ja viranomaiset suosivat verkostomarkkinointia sen sijaan, että he suojelisivat kansalaisia sen petoksia vastaan.

Teemu Mäntynen kertoo Pyramidisivuillaan yleisellä tasolla asiantuntevasti koko alasta. Minun lähestymistapani on osin kristillinen – ainoana Suomessa – koska monet verkostot pyrkivät levittäytymään uskovien keskuuteen. Englanninkielisistä verkostomarkkinointia kritisoivista sivustoista parhaat ovat Dean Vandruffin ja Pyramid Scheme Alertin sivut.

Luotu vuosina 2000-2001, päivitetty 31.10.2005 j.Kr.