30.10.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola
Lopettaneiden määrä
Verkostomarkkinointi-teamiin liittymistä on verrattu perinteisen yrityksen perustamiseen varsinkin siinä mielessä, kun puhutaan toiminnan riskeistä ja tappion vuoksi lopettamisen yleisyydestä. Verkostoissa liikkuu paljon perättömiä huhuja, joiden mukaan perinteisiä pienyrityksiä kaatuu yhtä paljon tai jopa enemmän kuin verkostomarkkinoijia lopettaa toimintansa kannattamattomana. Totuus on kuitenkin se, että perinteisistä pienyrityksistä jatkaa eri tutkimusten mukaan toimintaansa 40-70 % muutaman vuoden jälkeen. Verkostomarkkinoinnissa lopettaneiden määrä on yli 98 % samassa ajassa.
Lähteet: https://www.pyramidihuijaus.fi/index.php/2021/04/13/verkostomarkkinoinnin-voittajat-ja-haviajat/ Yli 98 % lopettaa parissa vuodessa.
https://www.pyramidihuijaus.fi/index.php/2021/04/11/lopettavien-maara-perinteisissa-liikeyrityksissa-ja-verkostomarkkinoinnissa/ 40-70 % firmoista jatkaa toimintaansa muutaman vuoden jälkeen perustamisesta.
Palkan saaminen
Verkostomarkkinoinnissa suurin osa jää tappiolle eikä saa varsinkaan toiminnan alkuaikoina lainkaan palkkioita. Jos myöhemmin saadaan palkkioita, ovat kulut kuitenkin useimmiten suuremmat kuin saadut palkkiot.
Perinteisen pienfirman perustanut saa heti palkkaa omasta firmastaan, kun kassaan alkaa virrata rahaa. Hän ei ole riippuvainen työssä käydessään muista tulonlähteistä, niin kuin verkostomarkkinoijat ovat.
Minimipalkka
Suurin osa verkostomarkkinoijista tekee työtä ilman palkkaa eli he maksavat siitä hyvästä, kun saavat myydä firman tuotteita ja levittää verkostomarkkinoinnin ideaa. Työ ei ole edes ilmaista vaan se on tuottavaa bisnestä pääyhtiölle ja ylälinjan sponsoreille sekä ammattivärvääjille. Jos joku sattuukin pääsemään voitolle eli saatujen palkkioiden määrä ylittää kulujen määrän, joutuu hän tekemään työtä reilusti alle myyntityöstä alalla yleisesti maksettavan minimipalkan. Vain reilusti alle 1 % kaikista jälleenmyyjistä saa palkkaa yli minimipalkan.
Perinteisen firman perustanut yrittäjä saa firmastaan palkkaa tekemäänsä työtä vastaan. Vaikka hän ei laskekaan tekemiään työtunteja eikä palkasta voida siten laskea keskituntiansiota, saa hän kuitenkin palkkaa, joka yleensä ylittää alalta maksettavan minimipalkan.
Yhteiskunnan tuki ja riskien kartoitus
Verkostomarkkinoija ei saa yleensä yhteiskunnalta tukea ”yritykselleen”. Useimmat liittyvät mukaan ensin yksityishenkilöinä, mikä aiheuttaa myöhemmässä vaiheessa ongelmia Työvoimatoimiston kanssa. Onko jälleenmyyjä työtön vai töissä? Onko hänellä oikeus työttömyyspäivärahaan? Pahimmassa tapauksessa hän menettää oikeuden työttömyyskorvaukseen ja kärsii tappion ”yrittäjänä” eli ei saa mistään tuloja, ellei sitten toimeentuloturvan kautta.
Verkostomarkkinoija ei saa pääsääntöisesti tukea ”yrityksensä” perustamiseen yhteiskunnalta, valtiolta, rahoittajilta ja kunnan elinkeinoasiamieheltä. Verkostomarkkinoija ei ole oikeutettu starttirahaan ja muihin tukimuotoihin. Riskejä ei kartoiteta lainkaan ennen kuin hän liittyy mukaan. Mitään taloudellisia laskelmia ei tehdä, ei budjetointia, ei toimintasuunnitelmaa, joka perustuisi todellisiin faktoihin fiktion sijasta. Ehdokas ei saa sponsoriltaan mitään faktatietoa markkinatilanteesta, vallitsevasta kilpailusta, hinnoittelumahdollisuudesta, odotetusta liikevaihdosta (realistinen arvio) ja kuluista. Hän on lähes yksin suunnitelmansa kanssa ja sponsorin tarjoama apu ei perustu tosiasioihin vaan hypetykseen ja suoranaisiin valheisiin.
Perinteisen pienyrityksen perustaja saa alusta asti apua ja tukea kuntansa elinkeinoasiamieheltä sekä opastusta rahoituksen järjestämisessä. Valtio tukee yrityksiä starttirahalla ja muilla järjestelyillä. Yrityksen perustamisen riskit käydään huolella lävitse elinkeinoasiamiehen ja asiantuntijoiden kanssa. Tehdään tarkat toimintasuunnitelmat ja kannattavuuslaskelmat ennen yrityksen perustamista. Tutkitaan kilpailutilannetta ja kartoitetaan kaikella tapaa uuden yrityksen mahdollisuus menestyä markkinoilla, ennen kuin siihen sijoitetaan suuria määriä rahaa ja yrittäjän koko työpanos. Tästä tuesta ja suunnitelmallisuudesta johtuen vain harvat yritykset kaatuvat pian perustamisen jälkeen.
Verkostomarkkinoijista suuri osa huomaa jo muutamassa kuukaudessa, ettei homma kannata ja lopettavat turhan yrittämisen. Huolellinen suunnittelu ja riskien kartoittaminen puuttuivat, mikä on syy tappioon yhdessä verkoston petollisen pyramidirakenteen kanssa.
Kuka maksaa toiminnan kulut?
Verkostomarkkinoinnissa jälleenmyyjä maksaa toiminnasta aiheutuneet kulut: markkinoinnin, mainokset, koulutuksen, aloituspaketin, vuosimaksut tai muut lisenssimaksut sekä kaikki muut kulut. Hän ei pysty siirtämään kuluja tuotteiden hintoihin asiakkaiden maksettavaksi, koska hänellä joko ei ole asiakkaita tai sitten hän kärsii koko ajan toiminnastaan tappiota, vaikka asiakkaita olisi. Kuluja ei voida sisällyttää tuotteiden ja palvelun hintaan niin kuin perinteisessä elinkeinonharjoittamisessa.
Kulut maksaa asiakas. Kulut sisällytetään tuotteiden ja palveluiden hintaan jo suunnitteluvaiheessa. Jos näin ei voida tehdä, lopetetaan toiminta kannattamattomana.
Tappion kärsiminen
Verkostomarkkinoinnin jälleenmyyjistä kärsii tappion yli 99 % kaikista mukaanlähteneistä. Tämä johtuu verkoston pyramidirakenteesta ja puuttuvasta ammattitaidosta. Häviölle jääneiden henkilöiden ei olisi pitänyt koskaan ryhtyä yrittäjäksi tai tehdä myyntityötä, mutta koska heitä johdettiin harhaan valheellisen markkinoinnin avulla, luulivat he menestymisen olevan mahdollista ”kenelle tahansa”. Verkostomarkkinoinnissa menestyminen on erittäin vaikeata myös ammattitaitoiselle myyjälle, koska toimintaa on mahdoton jatkaa rehellisillä periaatteilla ja järjestelmä on itsessään petollinen, suunniteltu tuottamaan tappio jälleenmyyjille.
Perinteisistä pienyrityksistä suurin osa ei kärsi lainkaan tappiota. Monet jatkavat toimintaansa yrittäjän eläkeikään asti tai sitten yrittäjä lopettaa firman voitollisena tai myy sen toiselle omistajalle.
Perinteisen yrityksen voi perustaa joskus hyvinkin pienellä rahalla. Tärkeintä on sijoittaa siihen oma työpanos. Otetaan esimerkiksi firma, johon omistaja sijoittaa 8,000 euroa. (osakeyhtiö)
Yrittäjä jatkaa yrittämistä kaksi vuotta. Hän lopettaa sen jälkeen. Hän on saanut kahden vuoden aikana yrityksestään palkkaa tai palkkaan verrattavaa yhteiskunnan tukea (starttirahaa tms.) 2,000 euroa kuukaudessa. Hän on ansainnut kahdessa vuodessa yhteensä yhteensä 48,000 euroa. (2 vuotta x 2,000 euroa/kk x 12 kk) Oletetaan, ettei yrityksestä jää velkaa, kun se lopetetaan. Yritys kannattaa kuitenkin sen verran huonosti, että yrittäjä menettää alkupääomana sijoittamansa 8,000 euroa eikä firmasta jää mitää käteen. Hän on kuitenkin saanut palkkaa yrittäjänä ollessaan, joten hän ei ole kärsinyt tappiota vaan on tavallaan voittanut 40,000 euroa eli palkkansa verran. (48,000 – 8,000 euroa = 40,000 euroa) Vertaa tätä tulosta verkostomarkkinoinnista saatavaan tappiolliseen tulokseen.
Jotkut ovat menettäneet verkostomarkkinointiin tuhansia euroja vuodessa tai parissa. Tämä siitä riippumatta, että ovat yrittäneet parhaansa ja toimineet ohjeiden mukaan. Syy tappioon ei ole silloin ensisijassa jälleenmyyjässä itsessään vaan petollisessa pyramidi-järjestelmässä.
Petteri Haipola, 30.10.2005