Kaksi tapaa estää tuotepohjaisia pyramidipelejä toimimasta lainsäädännön keinoin

4.7.2010 Kirjoittanut Petteri Haipola

Tuotepohjaisia pyramidipelejä eli tuotetta myyviä pyramidipelejä voidaan estää toimimasta, jos lainsäädännön kautta kiellettäisiin kaksi monitasomarkkinoinnin (MLM) eli verkostomarkkinoinnin toiminnan kannalta elintärkeää asiaa. Nämä ovat:

  1. Monitasoisissa palkkiojärjestelmissä yksittäisen henkilön tai ryhmän saamien palkkioiden saamisen ehtona ei saa olla palkkioiden saajan oman myyntikiintiön täyttäminen, eli palkkioiden saajan ei tarvitse ostaa mitään (pääyhtiöltä tai markkinointiketjulta) ollakseen pätevöitynyt saamaan palkkioita ”alalinjastaan” tai ryhmänsä myynnistä.
  2. Myyjien määrää tulee rajoittaa niin, että tietyllä alueella ei ole liian paljon myyjiä asukkaita (kuluttajia) kohden.

Näistä jälkimmäisen ehdon valvominen on vaikeampaa ja säännön noudattaminen jäisi liian paljon MLM-yhtiön (tuotepohjainen pyramidipeli) harteille. Ensimmäisen säännön noudattamisesta pitäisivät huolen jälleenmyyjät ja markkinointitiimit itse, koska kyse on heidän eduistaan. Jos pääyhtiö (MLM-yritys) ei noudattaisi näitä sääntöjä, niin tiimit ja yksittäiset jälleenmyyjät saisivat valituksillaan aikaan sen, että asia ei pysyisi salassa, ja tulisi korjattua, tai muutoin pyramidipeli (MLM-yhtiö) joutuisi lopettamaan toimintansa.

Yksittäisen jälleenmyyjän tai tiimin alalinjastaan saamien palkkioiden ehtona ei pitäisi olla jälleenmyyjän tai tiimin omat tuoteostot. Kun on kyse rehellisestä suoramyynnistä verkoston ulkopuolisille asiakkaille (ja miksei myös verkoston sisälle), niin silloin ylälinjassa olevan sponsorin tai kouluttajan tehtävänä tulisi olla motivoida ja kouluttaa ryhmäänsä tai alalinjaansa suoramyyntiä varten. Tällöin kouluttajan saamien palkkioiden ehtona ei tulisi olla hänen oma myyntityönsä tai ostonsa omaan kotitalouteen. Tällaiselle ehdolle ei ole olemassa liiketalouden etiikan ja moraalin kannalta hyväksyttäviä perusteita.

Monitasoisen markkinointijärjestelmän (viittaan palkkiojärjestelmän monitasoiseen hierarkkiaan) ylemmille tasoille noussut sponsori tai kouluttaja on vastaavassa asemassa kuin perinteisen myyntityön esimies. Esimiehen saamien palkkioiden perusteena eivät saisi olla hänen omat ostonsa pääyhtiöltä tai markkinointitiimiltä. Sen sijaan palkkioiden saamisen ehtona voi olla takuupalkan tai kiinteän palkan lisäksi ryhmän liikevaihto ja ryhmän tekemä tuotto eli voitokas tulos. Jos ryhmä tuottaa tappiota toiminnassaan, niin silloin takuupalkan tai kiinteän palkan ylittävien bonusten ja palkkioiden maksamiselle ei luonnollisestikaan ole perusteita.

Myyntityötä johtavan tai myyjien koulutusta järjestävän henkilön tai ryhmän saamien palkkioiden perusteena ei pitäisi olla kouluttajan tai ryhmän tekemät ostot, vaan heidän kouluttamiensa henkilöiden ja ryhmien myynti (liikevaihto) takuupalkan tai kiinteän palkan lisäksi. Jos omat ostot ovat ryhmän liikevaihdon perusteella maksettavien palkkioiden saamisen ehtona, niin silloin on kyse laittomasta pyramidipelistä, jossa pyramidipelin osallistumismaksut on sisällytetty tuotteiden ja palvelujen sekä maksullisen koulutuksen ja markkinointimateriaalin hintoihin. Tätä mahdollisuutta laittoman rahankeräyksen ja pyramidipelin harjoittamiseen tulisi rajoittaa lainsäädännön keinoin, lisäämällä Kauppalakiin tarvittavat pykälät ja asetukset.

Monitasomarkkinoinnissa ja pyramidipeleissä ei makseta kiinteää palkkaa eikä takuupalkkaa, eivätkä ”jälleenmyyjät” (osallistujat, tiimin jäsenet, itsenäiset liikkeenharjoittajat, edustajat, jne.) ole työsuhteessa pääyhtiön kanssa. Näin ollen heille ei makseta kiinteää palkkaa eikä takuupalkkaa heidän tekemästään työstä. MLM-yhtiöt eivät myöskään välttämättä rinnasta heitä perinteisen myyntityön esimiehiin, niin kuin tässä esityksessä on tehty. MLM-ketjussa asiakkaan ja myyjän välinen raja on hämärtynyt, niin että valtaosa ”asiakkaista” on samalla ”myyjiä”. Samalla on hämärtynyt raja yksittäisen kuluttajan ja yrittäjän välillä. Ei ole selvää, ovatko verkostomarkkinoijat yrittäjiä, jolloin heidän ja pääyhtiön välillä tulisi noudattaa yritysten välisiä sopimusehtoja ja lainsäädäntöä, vai päteekö heihin kuluttajansuojaa koskeva lainsäädäntö, niin että heitä voidaan pitää yksittäisinä kuluttajina ja pääyhtiön asiakkaina.

MLM-yhtiöt voivat yrittää estää tässä esitetyn lain tai lainmuutoksen tekemistä sillä perusteella, että yksittäiset edustajat MLM-kaaviossa eivät ole työsuhteessa pääyhtiön kanssa, eivätkä he ole alalinjassaan olevan markkinointitiimin esimiehiä. Tästä huolimatta ei ole moraalisesti eikä eettisesti hyväksyttyjä perusteita sille, että ”ylälinjassa” olevien henkilöiden tai ryhmien ”alalinjan” liikevaihdosta maksettavien palkkioiden saamisen perusteena olisi myös heidän omat ostonsa pääyhtiöltä tai markkinointiketjulta. Jos kyse olisi rehellisestä suoramyynnistä, niin myyjien kouluttajille maksettaisiin palkkiot heidän tekemästään koulutustyöstä ja tiimin johtamisesta, eivätkä henkilökohtaiset ostot saisi olla palkkioiden saamisen perusteena.

Jos tiimin kouluttajat ja johtajat eivät kouluta tiiminsä jäseniä niinkään suoramyyntiä varten, vaan opettavat heitä värväämään uusia myyjiä loputtomaan ketjuun, eikä myyjien määrää ole millään tavalla rajoitettu, niin kyse on mitä ilmeisimmin tuotepohjaisesta pyramidipelistä, eli pyramidipelistä, jossa myydään tuotteita, ja jossa pyramidipelin osallistumismaksu on sisällytetty tuotteiden, koulutuksen ja markkinointimateriaalin hintoihin. Lainsäädännän ja -valvonnan kannalta on kuitenkin vaikeaa tai lähes mahdotonta määritellä jokin järjestelmä pyramidipeliksi sen perusteella, millä hinnalla tuotteita ja palveluita myydään, kenelle niitä myydään (verkoston sisälle vai ulkopuolelle), ja mitä tiimien johtajat opettavat ryhmälleen (värväämistä vai tuotteiden suoramyyntiä). Paras keino tuotepohjaisten pyramidipelien pysäyttämiselle ja niiden toiminnan estämiselle tai rajoittamiselle on siitä syystä kieltää laissa monitasoisissa palkkiojärjestelmissä ja myyntiketjuissa ”alalinjan” tai ”tiimin” liikevaihdon perusteella maksettavien palkkioiden saamisen ehtona oman myyntikiintiön täyttäminen (ostot omaan kotitalouteen tai myyntiä varten). Tällaiselle käytännölle ei ole juridisia eikä moraalisesti hyväksyttäviä perusteita. Tämä sääntö on tehty vain sitä varten, että sen avulla saadaan verkostomarkkinoijia ja monitasomarkkinoinnin jälleenmyyjiä ostamaan tuotteita ja palveluita, joita he eivät muussa tapauksessa lainkaan ostaisi. Tämä paljastaa sen, että mainitut tuoteostot ja palveluiden ostaminen ovat tavanomaiseksi kaupankäynniksi naamioituja pyramidipelin osallistumismaksuja. Ne pitäisi kieltää laissa ja paras keino siihen on tässä esitetty lainmuutos Kauppalakiin. Nykyiset rahankeräyslait ja pyramidilait ovat riittämättömät kuluttajien suojan turvaamiseksi.

Lue lisää tästä aiheesta:

Miten tuotepohjaisten pyramidipelien toiminta voitaisiin estää lainsäädännön avulla?

Antipyramidilaki eli 50-prosentin sääntö pdf

Tuote verkostomarkkinoinnissa lainsäädännön kannalta katsottuna