22.6.2010 Kirjoittanut Petteri Haipola
Rahankeräyslaki ja verkostomarkkinointi eli monitasomarkkinointi (MLM)
Rahankeräyslain mukaan liiketoiminnan laillisuuden kannalta on keskeistä se, saako kuluttaja vastiketta maksamalleen rahalle verkostomarkkinointi- ja monitasomarkkinointijärjestelmissä vai ei. Kun pyramidipelin osallistumismaksu on sisällytetty ylihintaisiin tuotteisiin, markkinointimateriaaliin ja koulutuksen hintaan, niin lainsäätäjät ja viranomaiset ovat voimattomia pyramidipelien edessä. Tämä kirjoitus osoittaa faktoihin pohjautuen sen, että verkostomarkkinoinnin kautta myytävä tuote ei tee toiminnasta laillista, vaan kyse on sittenkin pyramidipelistä ja laittomasta rahankeräyksestä.
Pyramidipelien osallistumismaksu sisältyy tuotteiden, koulutuksen ja markkinointimateriaalin hintoihin
Tekevätkö verkostomarkkinoinnissa myytävät tuotteet toiminnasta laillisen vai pitäisikö viranomaisten katsoa tuotteiden sisältämä ylihinta vastikkeettomaksi pyramidipelin osallistumismaksuksi, mitä se tosiasiallisesti on? Ongelman tässä aiheuttaa se, että viranomaiset puuttuisivat tuotteiden hinnoitteluun, jos he lähtisivät määrittelemään sitä, onko tuotteissa ylihintaa, joka voidaan katsoa pyramidipelin osallistumismaksuksi. Koska on vaikeaa vetää raja sille, kuinka kalliilla hinnalla tuotteita on lupa monitasomarkkinointijärjestelmissä lupa verkoston jäsenille ja kuluttajille myydä, ovat viranomaiset jättäneet verkostomarkkinointiyritykset rauhaan sen jälkeen, kun Move Networks Oy voitti hovioikeudessa oman juttunsa syyttäjää vastaan tammikuussa 2009.
Käytännössä on osoittautunut mahdottomaksi, että viranomaiset alkaisivat säädellä tai määrätä siitä, mihin hintaan tuotteita on monitasoisissa värväysjärjestelmissä lupa myydä, niin että kyse ei olisi vastikkeettomasta rahansiirrosta pyramidin alimmilta tasoilta ylemmille tasoille, mikä tekisi toiminnasta lain kirjaimen mukaan laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä. Niinpä yritykset voivat myydä tuotteita moninkertaiseen hintaan kohtuullisen markkinahinnan sijasta. Näin saadusta verrattoman suuresta myyntikatteesta maksetaan sitten palkkiot ylimmille tasoille, joilla olevat ammattimaiset värvääjät saavat runsaan toimentulon pyramidipelistä petoksen avulla keräämistään varoista. Samalla yrityksen omistajat ja perustajajäsenet ja toiminnallinen johto ansaitsevat huomattavia summia laittoman rahankeräyksen avulla, joka on naamioitu lailliseksi ja tavanomaiseksi kaupankäynniksi.
Mikä on tuotteiden merkitys kuluttajille?
Kuluttajista valtaosa ei tarvitse verkostomarkkinoinnin kautta myytäviä tuotteita, eikä ostaisi niitä, jos tietäisi huonot mahdollisuudet lisäansioihin liiketoimintamahdollisuuden kautta. Kun uusi jälleenmyyjä aloittaa toimintansa, niin hänen on ostettava tuotteita jo pelkästään sen vuoksi, että voi suositella niitä omaan kokemukseen perustuen asiakkailleen ja ehdokkaille verkoston uusiksi myyjiksi. Jos värvääjä saa hankittua itselleen alalinjan, niin hänen on pakko ostaa tuotteita säännöllisesti ja täyttää sillä tavalla oma myyntikiintiönsä, jotta hän olisi oikeutettu alalinjasta liikevaihdon perusteella nouseviin mahdollisiin palkkioihin. Tämän pätevöitymisen ehdon vuoksi verkostoihin myydään valtaosa kaikista tuotteista; ilman myyntikiintiön täyttämisen ehtoa tuotteita menisi kaupaksi vain murto-osa siitä, mitä nykyään myydään ”liiketoimintamahdollisuuden” verukkeella. Tuotteiden todelliset loppukäyttäjät ja verkoston ulkopuoliset asiakkaat puuttuvät lähes kokonaan.
Kun tyypillinen ”jälleenmyyjä” ja verkoston rakentaja häviää jatkuvasti lisää rahaa, eikä saa rakennettua itselleen riittävän suurta alalinjaa voitollisen liiketoiminnan ylläpitämiseksi, niin hän lopettaa toiminnan viimeistään parin vuoden kuluttua. Kun hän on lopettanut toiminnan, niin hän ja hänen asiakkaansa lopettavat samalla tuotteiden tilaamisen ja käyttämisen. Tämä voidaan todeta siitä, että yritysten myynti ei kasva samassa suhteessa kuin myyjät vaihtuvat uusiin myyjiin, ja asiakkaat myyjien ohella. Myynti/ jälleenmyyjä pysyy samassa kokoluokassa ja on tyypillisesti keskimäärin noin 100 euroa/kk. Tämänsuuruisella myynnillä ei myydä tuotteita asiakkaille vaan ostetaan niitä ainoastaan omaan käyttöön ja omaan kotitalouteen sekä läheisille ihmisille, jotka hekin lopettavat tuotteiden ostamisen myyjän lopettaessa toiminnan.
Vanhat asiakkaat eivät siirry uusille myyjille, eli asiakkaat vaihtuvat yhtä usein kuin myyjätkin monitasoisissa markkinointijärjestelmissä. Todellisten asiakkaiden eli verkoston ulkopuolisten asiakkaiden vähyyden vuoksi kyse on laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä eikä tavanomaisesta kaupankäynnistä, jollaiseksi toiminta on naamioitu. Ilman liiketoimintamahdollisuuden porkkanaa tuotteita saataisiin myydyksi paljon vähemmän kuin nyt, kun tuotteiden ostaminen on sidottu rikastumisen mahdollisuuteen ja on siten verkostomarkkinoinnin ”pelin pelaamisen ehto”.
Kun verkostomarkkinoijien vaihtuvuus otetaan huomioon, niin havaitaan, että myyjien ja asiakkaiden määrä kasvaa vain sen verran kuin myyjien määrä kasvaa tiettynä aikana. Yhtä myyjää kohden on tyypillisesti vain muutama asiakas, ja hekin ovat myyjän lähipiiristä; verkostomarkkinoijan läheiset ostavat tuotteita tukeakseen hänen liiketoimintaansa, mutta kun myyjä lopettaa toiminnan, lakkaavat myös hänen läheisensä ostamasta ja käyttämästä tuotteita. Näin ollen tuotteilla ei ole todellista kysyntää eikä loppukäyttäjiä siihen hintaan, mihiin niitä nyt ”liiketoimintamahdollisuuden” verukkeella saadaan myytä. Kyse onkin tuotemyynniksi ja tavanomaiseksi kaupankäynniksi naamioidusta pyramidipelistä, jossa pyramidipelin osallistumismaksu on sisällytetty tuotteiden, markkinointimateriaalin ja koulutuksen hintoihin.
Onko oikein vähentää tuoteostot kuluina liiketoiminnan tulosta laskettaessa?
Verkostomarkkinoinnin puolustajat pitävät vääränä sitä, että verkostomarkkinoijan omaan kotitalouteen tekemiä tuoteostoja pidetään liiketoiminnan kuluina. Yhdysvalloissa tri Jon M. Taylor on tutkimuksissaan laskenut tuoteostot mukaan toiminnan kuluihin, koska todelliset asiakkaat puuttuvat lähes kokonaan, ja tuotteita ostetaan lähinnä vain myyntikiintiön täyttämiseksi, jotta oltaisiin pätevöityneitä ja oikeutettuja saamaan mahdollisia palkkioita alalinjan vastaavista ostoista. Näin ollen tuoteostoista valtaosa on ”maksa ja pelaa” periaatteella myytäviä tuotteita: verkostomarkkinoijat maksavat kalliin hinnan tuotteista, joita he eivät tarvitse, eivätkä muuten ostaisi, pelatakseen verkostomarkkinoinnin pyramidipeliä ja saadakseen siten mahdollisuuden rikastumiseen tai ”passiivisiin tuloihin”.
Jo pelkästään se, että alan puolustajat pitävät vääränä tuoteostojen vähentämistä kuluina liiketoiminnan tulosta laskettaessa kertoo siitä, että kyse ei ole tavanomaisesta kaupankäynnistä. Koska verkoston ulkopuoliset asiakkaat puuttuvat lähes kokonaan, ja ostot tehdään omaan kotitalouteen, muodostuvat ostokulut lähes yksinomaan omaan käyttöön ostetuista tuotteista. Jos tuotteet myytäisiin verkoston ulkopuolisille kuluttajille, niin niiden hankintahinta vähennettäisiin luonnollisestikin toiminnan tulosta laskettaessa. Se, mitä jää viivan alle kulujen jälkeen, on sitten liiketoiminnan tulos tilikaudelta: voitto tai tappio. Alan tutkimusten mukaan 99,9 % verkostomarkkinoijista tekee tappiollista tulosta, kun ostot omaan kotitalouteen vähennetään toiminnan kuluina muiden kulujen kanssa. Tämä vähennys on oikeutettu siitä syystä, että pääasiallinen tai ainoa syy ostaa tuotteita pyydettyyn hintaan tai yleensä ollenkaan, on osallistua pyramidipeliin verkostomarkkinoinnin muodossa.
Petteri Haipola, 22. kesäkuuta 2010.