Voittajat ovat vuodesta toiseen samoja ihmisiä, häviäjät vaihtuvat uusiin häviäjiin parin vuoden välein.
| Verkostomarkkinoinnin itsenäisiä edustajia eli jälleenmyyjiä eli verkostomarkkinoijia: | |||||||
| hlö/ vuosi | voittajia % | voittajia hlö | tappio % | tappio hlö | vaihtuvuus/ 2 v. | tappio hlö/ 2 v. | tappio hlö/ 10 v. |
| 10 000 | 1 % | 100 | 99 % | 9 900 | 90 – 98 % | 19 900 | 99 900 |
| 15 000 | 1 % | 150 | 99 % | 14 850 | 90 – 98 % | 29 850 | 149 850 |
| 17 000 | 1 % | 170 | 99 % | 16 830 | 90 – 98 % | 33 830 | 169 830 |
| 75 000 | 1 % | 750 | 99 % | 74 250 | 90 – 98 % | 149 250 | 749 250 |
Suomessa oli noin 15000 – 17000 verkostomarkkinoijaa vuoden 1997 alussa, joista aktiivisia noin tuhat eli noin kuusi prosenttia. Loput 94 % ovat todennäköisesti häviäjiä, jotka lopettavat toimintansa vuoden parin sisällä. Arvioni, että alalinjasta vaihtuu 90 – 98 % kahdessa vuodessa perustuu tähän tietoon.
Lähde, ”Yrittäjyyden uudet muodot,” Työvoimaministeriö, Työvoimahallinto/-palvelut.
http://www.mol.fi/Tiepa/final/verkos.html
Oletetaan, että verkostomarkkinoijien määrä olisi pysynyt samana. Heistä vain alle yksi prosenttia jää toiminnasta voitolle eli saa lisätuloja tai kohtuullisen toimeentulon.
Lähde: Robert L Fitzpatrick,
Myytti verkostomarkkinoinnin ansiomahdollisuudesta pdf
Alkuperäinen artikkeli:
http://www.falseprofits.com/MythofMLMIncome.doc.pdf
Thy Myth of MLM Income Opportunity by Robert FitzPatrick.
More than 99 % of all MLM distributors make no profit at all.
Nämä alle yksi prosenttia ovat vuodesta toiseen samat henkilöt eli ammattivärvääjät ja pääyhtiöiden omistajat. Jotta yksi jälleenmyyjä voisi saada päätoimisen tulonsa verkostosta, täytyy hänen alapuolellaan olla vähintään 500 jälleenmyyjää, mahdollisesti jopa tuhat tai enemmän. Näin voimme laskea, että vuonna 1997 Suomessa toimi arviolta 17 – 34 verkostomarkkinoinnista päätoimisesti toimeentulonsa saavaa jälleenmyyjää ja heidän lisäkseen noin 100 – 150 henkilöä sai vähän lisätuloja. Tämä pieni ammattivärvääjien ryhmä elää vuodesta toiseen verkostojen häviäjien rahoilla ja työpanoksella. Heille itselleen on ihan sama, mihin verkostoon he liittyvät, kun vain saavat mahdollisimman nopeasti tuloutettua siitä rahaa itselleen ennen kuin verkosto romahtaa tai viranomaiset pysäyttävät sen etenemisen. Esimerkiksi sponsori nimeltä Matti Aaltonen on toiminut 15 vuoden aikana ainakin sellaisissa verkostoissa kuin Golden Neo Life Diamite, (GNLD/ Golden products) SkyBiz, jokin muu kotisivujen rakennusohjelmaa myyvä verkostomarkkinointiyritys ja ACN. Hänen allaan toimineet jälleenmyyjät ja viranomaiset tietävät mahdollisesti lisää verkostoja, joissa hän on toiminut aktiivisena ylätason toimijana. Verkostojen alatasoilla edustajien vaihtelu on suurta, ehkä 90 – 98 % kahdessa vuodessa. Kymmenen vuoden aikana tulee noin 150000 suomalaista huijatuksi ja menettää rahansa. Miten tämä on mahdollista?
Huijaaminen on mahdollista siitä syystä, että verkostomarkkinointi on lain mukaan sallittua. Ihmisillä ei ole riittävästi tietoa, että he varjeltuisivat petokselta. Uusia ikäluokkia nousee ja nuoret ovat aina otollinen kohde verkostojen värvääjille. Muissa ikäryhmissä taloudellinen ahdinko ja toiveet helposti saatavasta paremmasta toimeentulosta saattavat saada ihmisen lankeamaan ansaan jossain vaiheessa elämäänsä. On helppo uskoa verkostomarkkinoinnin valhe, kun sen esittää paras ystävä, työtoveri, perheen jäsen tai sukulainen. Verkostomarkkinoinnin haitalliselta vaikutukselta perheisiin ja yhteiskuntaan voidaan välttyä vain, jos se kielletään tai sen toimintaedellytyksiä rajataan uuden lainsäädännön avulla.
Tarinatalon YLE 1:lle tuottamassa ajankohtaisohjelmassa Ajan Henki, 21.3.2005, esitettiin väite, että verkostomarkkinoijia olisi Suomessa jopa 75 000 henkeä. Jos tämä pitäisi paikkansa, tarkoittaisi se sitä, että huijatuksi tulee kymmenessä vuodessa mahdollisesti noin 750 000 ihmistä. Luku pitää kuitenkin sisällään myös kaikki suoramyynnissä mukana olevat työntekijät, joten se ei ole oikea. Tieto on peräisin Suomen Suoramarkkinointiliitolta. Jos verkostomarkkinoijien lukumäärä joskus kuitenkin kasvaisi noin suureksi, tarkoittaisi se sitä, että verkostomarkkinoinnilla itsensä elättävien jälleenmyyjien määrä Suomessa olisi noin 75 – 150 henkilöä. Aika vähän siis koko verkoston jälleemyyjien määrästä. (Laskennan peruste: 1/500 – 1/1000 jälleenmyyjää voi elättää itsensä alalinjansa liikevaihdosta saaduilla palkkioilla) Tätä pientä porukkaa koko muu verkosto Suomessa elättää, vuodesta toiseen. Tuhannet jälleenmyyjät tippuvat joka vuosi verkostosta pois tappion kärsineenä ja joka vuosi tuhansia uusia tappion kärsiviä liittyy siihen mukaan. Eikö tälle vääryydelle voida tehdä yhtään mitään? Kyllä voidaan. Ota yhteys omaan kansanedustajaasi, jotta maahamme saataisiin laki, mikä kieltää kaiken verkostomarkkinoinnin laittomana rahankeräyksenä ja pyramiditoimintana. Kerro hänelle lyhyesti asiasi, mutta älä kuormita häntä pitkillä ja monilla viesteillä.
Aina kun palkkiojärjestelmä palkitsee vain ylätasojen jälleenmyyjät ja menestyminen edellyttää uusien jäsenien värväämistä eli pelkällä omalla myynnillä ei pärjää eikä siitä saa edes palkkioita, on kyse verkostomarkkinointifirmasta, joka toimii epärehellisesti ja epäeettisesti, koska jälleenmyyjät joutuvat maksamaan tekemästään työstä pääyhtiölle sen sijaan, että saisivat siitä palkkioita. Tappiot muodostuvat aloituspakettien, mainosmateriaalin ja tuotteiden ostamisesta sekä muista toiminnan aiheuttamista kuluista kuten puhelinmaksut ja matkakulut. Koska jälleenmyyjän on toiminnan harjoittamisen vuoksi käytännössä pakko ostaa pääyhtiöltä tuotteita, mainos- yms. materiaalia ja palveluita, on se rinnastettavissa siihen, että hän maksaisi pääyhtiölle sen hyväksi tekemästään työstä sen sijaan, että saisi siitä palkkaan verrattavia palkkioita. Tämä on moraalitonta ja epäeettistä varsinkin, kun liiketoimintaa mainostetaan hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin ja helppona tapana ansaita rahaa tai ylipäätään mahdollisuutena ansaita rahaa ja samalla jätetään kuitenkin kertomatta todennäköinen mahdollisuus menettää verkostoon sijoitettu työpanos ja raha henkilökohtaisena tappiona. Verkostomarkkinointifirmat ovat keksineet nerokkaan ratkaisun muuttaa mainos- ja työkustannukset tuottavaksi liiketoiminnaksi, kun he myyvät aloituspaketteja ja mainosmateriaalia ylihintaan jälleenmyyjille. Jälleenmyyjien on pakko ostaa heidän tuotteitaan, mistä saadulla katteella pääyhtiöt saavat suuren osan voitostaan.
Olisi oikeudenmukaista, että pääyhtiö maksaisi jokaisesta myydystä tuotteesta sen myyjälle palkkioita, mutta näin ei verkostomarkkinoinnissa tehdä, joten sitä ei voida pitää suoramyyntinä vaan se on laitonta rahankeräystä ja pyramiditoimintaa. Suoramyynnissä maksetaan palkkioita sille, joka tuotteet myy, mutta verkostomarkkinoinnissa ne maksetaan verkoston ylätasojen ammattivärvääjille, jotka ovat usein yhtiön omistajia tai läheisessä suhteessa heidän kanssaan. Tutkinnan kohteeksi kannattaisi ottaa myös se, onko ylätason ammattivärvääjillä sopimuksia siitä, miten verkoston tuottama kokonaistuotto jaetaan pääyhtiön ja heidän välillään, poiketen yleisestä palkkiojärjestelmästä.
Jos verkostomarkkinoinnin palkkiojärjestelmä ei vaadi palkkioiden saamisen perusteena uusien jälleenmyyjien tai asiakkaiksi naamioitujen jälleenmyyjien värväämistä tai ylihintaisten tuotteiden myymistä suositteluperiaatteella, missä petos perustuu tuotteen hintaan, ja järjestelmä tuottaa jokaiselle jälleenmyyjälle itse myydyistä tuotteista palkkioita samoin kuin suoramyynnin palkkiojärjestelmässä, niin silloin kyse ei ole enää verkostomarkkinoinnista vaan suoramyynnistä. Verkostomarkkinointia voidaan pitää moraaliselta kannalta laittomana rahankeräyksenä ja pyramiditoimintana sen harhaanjohtavan markkinoinnin ja epäoikeudenmukaisen palkkiojärjestelmän vuoksi, koska suurin osa itsenäisistä jälleenmyyjistä ei saa myymistään tuotteista lainkaan palkkioita, jota pitäisi kohtuuden mukaan aina saada, jos kyse olisi suoramyynnistä. On totaalisen väärin, että jälleenmyyjien pitää maksaa siitä hyvästä, että he tekevät työtä eli mainostavat verkostomarkkinoinnin liiketoimintaa ja tuotteita pääyhtiön voiton kartuttamiseksi, vaikka he eivät saisi yhtään tuotetta myydyksi. Syy siihen ei ole ammattitaidon tai yrittämisen puute vaan syy on suurimmalta osin verkostomarkkinoinnin pyramidirakenne, joka on kyllästyttänyt markkinat, niin että tuotteiden myynti ja uusien jälleenmyyjien värvääminen on erittäin vaikea tehtävä.
Katso alla olevaa kaaviota. Näet siitä, miten verkostot etenevät. Kaaviossa on kaksitoista tappiolle jäävää jälleenmyyjää. Heidän yläpuolellaan on jossakin kaukana se ensimmäinen jälleenmyyjä, joka jää voitolle. Nämä tappiolle jäävät jälleenmyyjät lopettavat toiminnan ennen pitkää ja heidän tilalleen kaavioon tulee uusia tappion kärsiviä jälleenmyyjiä. Vain ylätasojen ammattivärvääjät pysyvät samoina vuodesta toiseen. Alatasojen jälleenmyyjät vaihtuvat muutaman kuukauden tai parin vuoden aikana kokonaan. Näin tappion kärsivien määrä lisääntyy vuosi vuodelta, mutta voitolle jääviä on aina saman verran ja he ovat ne samat henkilöt vuodesta toiseen, jotka ovat päässeet verkoston ylätasolle suhteidensa avulla pääyhtiöön. Pääyhtiön omistajat pitävät monesti hallussaan ylimmät tulokeskukset verkostoissa joko suoraan tai välillisesti. Näin he saavat suurimman osan verkostoon maksetuista palkkioista. Jos tiedettäisiin kaikkien verkoston jälleenmyyjien ja maksettujen palkkioiden määrä sekä se, miten palkkiot ovat jakautuneet eri jälleenmyyjille, niin havaittaisiin, että vain alle yksi prosenttia jälleenmyyjistä ansaitsee liiketoiminnalla ja heistäkin vain murto-osa päätoimisen toimeentulon. Päätoimisen toimeentulon ansaitsee ehkä noin yksi edustaja viidestäsadasta tai tuhannesta. Eli alapuolellesi pitää muodostua 500 – 1000 tappiolle jäävän ja 5 – 10 suunnilleen omilleen pääsevän jälleenmyyjän verkosto, jotta voisit elättää itsesi verkostomarkkinoinnin avulla. Muista, että tämän kaavion kanssa samalla tasolla on lukuisia vastaavia kaavioita ja jokainen pallukka kaaviossa tarkoittaa tappiolle jäävää jälleenmyyjää. Sinä olet mahdollisesti yksi näistä häviäjistä tässä kaaviossa, jos olet mukana verkostomarkkinoinnissa.
Vilkaise myös tämän linkin takana olevaa isompaa kaaviota, jossa on yli sata jäsentä. Huomaa, että kaavio etenee todellisuudessa enemmän sivusuunnassa rönsyillen ja tappiolle jääviä päättyviä linjoja on vielä enemmän kuin mitä siinä kaaviossa tilan rajallisuuden vuoksi esitän.
Yksittäisen verkoston haarat katkevat nopeasti. Useimmat uudet jälleenmyyjät eivät pätevöidy ja jäävät kokonaan ilman palkkioita tai sitten he saavat vähemmän palkkioita kuin mitä toiminnasta aiheutuu kuluja. Lisäksi he menettävät työpanoksensa verkostoon henkilökohtaisena tappiona ja myös tuotteiden käyttö on heille tappiota, koska he eivät käyttäisi tuotetta elleivät olisi itse jälleenmyyjiä. Verkostomarkkinointi pilaa ihmissuhteita, koska ne kaupallisestaan ja petosta levitetään perheen, sukulaisten ja tuttavien keskuuteen.
Ylläoleva kaavio on kuvitteellinen osa yhtä verkostoa, joka on täynnä vastaavia katkeavia verkoston linjoja. (jalkoja,
legs) Tappion kärsineet jälleenmyyjät jäävät verkostoon ”passiivina” tulokeskuksina, mutta verkosto etenee siitä
huolimatta eteenpäin, kun joukosta löytyy niitä, jotka saavat alleen yhden tai pari uutta jälleenmyyjää. Suurin osa
uusista jälleenmyyjistä jää silti matemaattisen pakon sanelemana tappiolle eli on tuomittu häviämään jo liittyessään
verkostoon. Laitan tähän numerosarjoina kuvitteellisen esimerkin, miten paljon yhtä voittajaa kohden tarvitaan alatasoilla
häviäjiä. Eri tasoilla voittajan alapuolella on jälleenmyyjiä, joiden alla verkosto ei enää etene optimaalisella tavalla.
Jokaisen yksittäisen jälleenmyyjän kohdalla voitaisiin laatia edellä esitetyn kaltainen kaavio, josta näkisi, miten
pallukat kuvaavat häviäviä jälleenmyyjiä.
1. taso: 1 jälleenmmyyjä
2. taso: 5 jälleenmyyjää
3. taso: 13 jälleenmyyjää
4. taso: 23 jälleenmyyjää
5. taso: 27 jälleenmyyjää
6. taso: 19 jälleenmyyjää (Huomaa, miten verkosto romahtaa)
7. taso: 9 jälleenmyyjää
8. taso: 4 jälleenmyyjää
9. taso: 2 jälleenmyyjää
10. taso: 0 jälleenmyyjää
Yhteensä 103 jälleenmyyjää, joista yksi jää voitolle, muut 102 menettävät rahansa ja aikansa verkostoon
ammattivärvääjien ja pääyhtiön hyväksi.
Verkosto ei etene koskaan sillä tavalla kuin mitä palkkioesimerkeissä mainostetaan. Niissä näytetään vain sellainen malli, jossa jokainen onnistuu pätevöitymään ja saamaan alapuolelleen kaikki menestymiseen tarvittavat uudet jäsenet. Todellisuudessa useimmat eivät niitä saa.
Uusimpia valheita
Vuoden 2005 aikana alan ammattilaiset ja puolustajat, mm. Marita Johansson Suora- ja Verkostomarkkinoijien Yrittäjäliiton tiedottajana, ovat levittäneet harhaanjohtavaa tietoa verkostomarkkinoijien määrästä. He ovat sanoneet, että verkostomarkkinoijia on Suomessa 86,000. Tämä ei pidä paikkaansa. Luku pitää sisällään kaikki alalla työskentelevät suoramyyjät, joista verkostomarkkinoijat ovat pieni osa. Muita suoramyyjiä on enemmän: mm. puhelinmyyjiä, jotka myyvät lehtiä, kännykkäliittymiä ja tietosanakirjoja.
Eipä tuo mitään haittaa, vaikka valhettelevat myyjien määrän. Se johtaa puolestaan aivan surkeisiin lukuihin liikevaihdon suhteen/ myyjä. Katsotaanpa.
SSML:n ja SUVE ry:n julkisuudessa esittämät luvut:
http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=10&news_id=43261
– 93,5 miljoonan liikevaihto
– 86,000 VERKOSTOMARKKINOIJAA
– Liikevaihto 1087€/vuosi/VERKOSTOMARKKINOIJA
– Liikevaihto 90€/kk/myyjä
Euroopan Suoramarkkinointiliiton mukaan alan myyjän keskipalkkiot ovat olleet alle 40 euroa/kk vuonna 2004. Edellinen laskelma pitää yhtä sen tiedon kanssa, vaikka on yläkanttiin ilmoitettu. SSML:n ja SUVE:n tiedottamiseen ei voi luottaa. He tiedottavat tarkoituksella harhaanjohtavalla tavalla ja liioittelevat lukuja tai antavat totuuden vastaista tietoa lukujen sekä tutkimusten perusteella. Epäeettisesti toimivat yrittäjät ovat mukana SSML:ssä ja SUVE:ssa, joten he eivät ole puolueeton lähde tietojen suhteen. Tietoja on tarkoituksella vääristelty. Esimerkiksi liikevaihto voidaan ilmoittaa arvioituna suositteluhintojen mukaan, vaikka myyjät joutuvat myymään todellisuudessa tuotteet paljon edullisemmin, koska niille ei ole kysyntää siihen hintaan. Useimmat myyvä tuotteita perheelleen omakustannus eli ns. tukkuhintaan. Myyjien ostot omaan käyttöön on myös arvioitu suositteluhinnan perusteella monissa ”tietolähteissä”. Liikevaihto ei ole siten yhtiöiden liikevaihto vaan myyjien arvioitu ”myyntihinta” tuotteille, mikä on aivan eri asia kuin liikevaihto. Todellinen liikevaihto voi olla jotakin 60 % luokkaa ilmoitetusta. Kaikkea ei pidä uskoa, mitä epärehelliset alan puolustajat sanovat oman etunsa vuoksi ja totuutena tai tilastotietona ilmoittavat.
Minulla on paljonkin faktaa väitteitteni perusteena: Työvoimaministeriö, palkkiojärjestelmät, käytäntö eli värvääminen jatkuu ihan 100-% faktana, Euroopan suoramarkkinointiliiton tilastot, joiden mukaan vuonna 2004 palkkiot olivat alle 40 euroa/edustaja/kk. Koska värvääminen jatkuu samaan tahtiin vuodesta toiseen, mutta myyjien määrä ei siitä huolimatta moninkertaistu, osoittaa se todeksi sen, että yhtä lähes yhtä monta myyjää lopettaa toiminnan kuin aloittaa. Suomessa on ollut verkostomarkkinointia 1960-luvulta lähtien eikä myyjien määrä ole kasvanut 1990-luvun huipun jälkeen juuri lainkaan. Markkinat ovat kyllästyneessä tilassa eli enempää myyjiä ei Suomeen mahdu, koska negatiivinen informaatio estää useampien huijaamisen yhdellä kertaa. Vuosittain huijataan vähän yli 10,000 edustajan rahat ja työpanos. Heidän tilalleen värvätään saman verran uusia häviäjiä ja huijattavia. Tällä tavalla myyjien määrä ei juurikaan kasva, vaikka värvääminen jatkuu vuodesta toiseen.